Valitse onnellisuus nyt, älä vasta 36 vuoden päästä - Vieraskolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Vieraskolumnit

Valitse onnellisuus nyt, älä vasta 36 vuoden päästä

Sari Hyvärinen: "Annamme meistä riippumattomien asioiden sanella, miltä meistä tuntuu ja miten toimimme. Kuinka hyödyllistä se on?"

Juttelin näin vuodenvaihteen alla ystäväni kanssa unelmista ja tavoitteista. Hän kertoi kaipaavansa taloudellista vapautta. Ettei tarvitsisi käydä töissä, hän tarkensi. Voisi ostaa kaiken haluamansa ja toteuttaa unelmat.

Miksi tämä oli hänen tavoitteensa? Hän halusi tuntea vapauden helpotusta ja onnistumisen iloa. Tuntea olonsa hyväksi ja kevyeksi. Kokea olevansa turvassa. Kun kysyin, voisiko hän tuntea noita tunteita jo nyt, hän vastasi: kuinka niin?

Jos toiveidemme perimmäisin syy on tuntea haluamiamme tunteita, miksi emme tuntisi niin jo nyt vaan pidämme itseämme ulkoisten olosuhteiden panttivankina? Ystäväni antaa itsensä tuntea turvallisuutta, helpotusta ja rentoutuneisuutta vasta saavutettuaan taloudellisen vapauden.

Ajattelemme, että toivottu tunnetila on palkinto, jonka sallimme itsellemme tavoitteeseen päästyämme. Entäpä jos ystäväni saavuttaa aidon vapauden vasta tuntiessaan olevansa turvassa, rento ja onnistunut?

Koska vaikka kerryttäisikin riittävästi tulonlähteitä ja varallisuutta ollakseen lukujen valossa taloudellisesti vapaa, luulen, että olo olisi silti kireä ja epävarma. Silloinhan olisi myös enemmän huolehdittavaa ja menetettävää.

Vastuutamme ulkopuoliset tekijät tunteistamme: koska joku toimi minua kohtaan tietyllä tavalla, olen loukkaantunut. Kun minulla ei ole sitä mitä haluan, olen tyytymätön. Aurinko ei paista, siispä murjotan.

Annamme meistä riippumattomien asioiden sanella, miltä meistä tuntuu ja miten toimimme. Kuinka hyödyllistä se on?

Kysyinkin ystävältäni, keksiikö hän tilanteita, missä hän tuntee itsensä jo nyt hyväksi, rennoksi, turvalliseksi ja onnistuneeksi. Kyllä vain, moniakin.

Kuvaillessaan elävästi tilanteita hymy nousi hänen kasvoilleen. Siinä hetkessä, tunnelmaan uppoutuneena, hän tunsi tunteita, joiden kuvitteli olevan saavutettavissa 36 vuoden kuluttua, kun taloudellinen vapaus hänen laskelmiensa perusteella koittaisi.

Ehdotin edes pientä päivittäistä hetkeä siinä tunnetilassa. Näin perimmäinen tavoite olisi saavutettu jo nyt, ja ulkoistenkin olosuhteiden luominen toivotunlaisiksi olisi mukavampaa. Hän vastasi, että se olisi huijausta eikä palvelisi: hän ei enää tavoittelisi toivettaan samalla vimmalla.

Kysyttyäni, tekeekö hän taloudellisesti pitkällä tähtäimellä parempia ratkaisuja kireänä ja ahdistuneena, hän oivalsi: ei tietenkään, päinvastoin. Ja sitä paitsi, voihan olla, että elämästä olisi helpompi iloita jo nyt, ei sitten 36 vuoden päästä.

Oikotie onneen taitaakin olla valita omista ajatuksista ja tunteista ne, mitkä palvelevat meitä.

Kirjoittaja on yrittäjä, joka pohtii asioiden hyödyllisyyttä toisinaan hieman omintakeisestikin.

Lue lisää

Puutarhanhoito opettaa epäonnistumaan – päällimmäiseksi jää kuitenkin ilo

Perunamaakokeiluja

Kaipuu ihmisten keskelle iski voimalla

Tuhlaajapoika palaa luontoon