Vieraskolumnit

Pintaremontin sijaan peruskorjaus

Runsaan vuoden sisään on nähty sarja painavia tiede­raportteja, jotka ovat päätyneet samaan johtopäätökseen. Kestävyyskriisin kuriin saamiseksi tarvitaan järjestelmällistä, käänteentekevää muutosta – yhteiskunnan ja talouden peruskorjausta.

Silti julkinen keskustelu pyörii pitkälle pienen pinta­remontin ympärillä. Kannattaako lentolipuille asettaa vero? Pitääkö taloyhtiöiden asentaa sähköautojen latauspisteitä? Miten vähennetään kertakäyttöisiä muovipusseja?

Tarvitaan kuitenkin aivan eri suuruusluokan muutoksia, jotta eläisimme kansakuntana siivosti jättämättä laskua naapureille tai lapsillemme. Pallotellaan siis keskustelun virittämiseksi joitakin mahdollisia ajatuksia.

Hinnan asettaminen päästöille on tehokkaimpia tapoja suitsia ilmastokriisiä. Voisiko sama konsti tepsiä myös luonnon­varojen ylikulutukseen?

Nykyään raaka-aineiden käyttöä ei veroteta Suomessa juuri lainkaan. Jos uusiutumattomille luonnonvaroille asetettaisiin vero, se ohjaisi tehostamaan käyttöä ja valitsemaan uusiutuvia vaihtoehtoja.

Ympäristölle haitallisista verotuista on väännetty kättä pitkään laihoin tuloksin. Mitä jos päätettäisiin luopua vaiheittain kaikista haittatuista?

Säästyvät miljardit voisi kohdentaa esimerkiksi yritysten yhteisöveron alentamiseen. Ympäristöä säästävät yritykset voittaisivat merkittävästi – ja ympäristöä kuormittavat yritykset saisivat vahvan kannustimen hakea kestävämpiä ratkaisuja.

Kauppojen hyllyjen välissä kuluttajilla menee helposti sormi suuhun. On kohtuutonta odottaa, että tavallinen suomalainen pystyisi paneutumaan valtavan tuotekirjon erilaisiin ympäristövaikutuksiin.

Entä jos tuotteisiin olisi merkittävä arvio hiilijalanjäljestä? Lukemaa voisi täydentää liikennevaloilla: suosi vihreitä, käytä harkiten keltaisia ja vältä punaisella merkittyjä tuotteita.

Järjestelmätason muutoksia voi toki olla monia muita – parempiakin. Pitäisikö esimerkiksi tuotteiden tuonti luonnonmetsiä tuhoavista maista kieltää? Tai kannattaisiko mainonnalle asettaa haittavero?

Olennaista ei ole kyetä heti tarjoamaan valmista vastausta. Olennaista on rohjeta ajatella oikeassa suuruusluokassa.

Miksi järjestelmän peruskorjauksesta sitten puhutaan niin vähän? Yksi syy lienee se, että pohdiskelusta saa nopeasti näpeilleen.

Tämän huomasi taannoin nykyinen pääministeri Marin. Hän meni ajattelemaan ääneen, että nykyinen työaika ei välttämättä ole kehityksen päätepiste. Ehkä tulevaisuudessa monien arkea onkin nelipäiväinen työviikko tai kuusituntinen työpäivä.

Rohkeat avaukset vaikuttavat usein jo määritelmällisesti villeiltä, jopa mahdottomilta. Juuri siksi Marinin pohdiskelu oli niin arvokasta.

Lyhyempi työviikko vähentäisi uupumusta ja vapauttaisi aikaa viettää perheen kanssa. Se voisi parantaa työn tuottavuutta: käytettyä työtuntia kohti saisi monissa töissä luultavasti enemmän aikaan.

Keskustelu työajasta kytkeytyy myös kestävyyskriisiin. Jos lyhyempi työviikko kohtuullistaisi aineellista kulutusta, samalla vähenisivät päästöt ja luonnonvarojen käyttö.

Olisiko työajan lyhentäminen sitten kokonaisuutena viisasta? En tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että se on rohkea keskustelunavaus oikeassa suuruusluokassa.

Pintaremontin sijaan tarvitsemme nyt peruskorjausta. Rohkeiden avausten tekijöitä kannattaakin moittimisen sijaan kiittää – ja esittää tarvittaessa itse parempia ratkaisuja.

On kohtuutonta odottaa, että tavallinen suo malainen pystyisi paneu­tumaan tuote­kirjon erilaisiin ympäristö­vaikutuksiin.

Lue lisää

Professori esitti naudanlihalle haittaveroa ministeritason kokouksessa – Krista Mikkonen painotti siirtymätukia viljelijöille, yrityksille ja kotitalouksille

Virvoitusjuomien veron­korotus perusteeton

Sitra nostaisi ympäristöveroja ja laskisi tuloveroja – "maalla asuville voitaisiin maksaa palautusta, jos autoilu kallistuu"

Liki puolet suomalaisista nostaisi lihan ja maidon veroa – professori hillitsisi maatalouden päästöjä muilla keinoilla ja lakkauttaisi sähköveron