Vieraskolumnit

Yksityinen omistus on metsäpolitiikan kulmakivi

Suomalaiset voivat sanoa selkä suorassa, että suomalainen metsäpolitiikka on maailman parasta. Metsien vuosittainen kasvu on kaksinkertaistunut kuluneen 50 vuoden aikana ja samaan aikaan metsävaramme ovat kasvaneet miljardilla kuutiometrillä.

Yksityiset metsänomistajat ovat saaneet järkevää tuottoa metsälle, metsäteollisuus on tuonut työtä ja hyvinvointia koko maahan, ja samaan aikaan on suojeltu tärkeitä luontokohteita. Suomessa myös kehitetään ja testataan uusia tapoja hyödyntää puuta muovin korvaajana.

Meillä on ollut hyvä, laajasti eri puolilla yhteiskuntaa hyväksytty yhteisymmärrys siitä, että pitkäjänteinen metsäpolitiikka on se, mikä kantaa.

Viime vuosina metsäkeskusteluun on tullut mukaan uusia elementtejä: hiilinielut ja ilmasto. LULUCF-kokonaisuuden yhteydessä Suomi kävi pitkän taistelun siitä, ettei meidän pitkäjänteistä metsäpolitiikkaamme laskettaisi taakaksi ilmastotalkoissa. Osa poliitikoista puhuu vakavasti hakkuurajoituksista vailla minkäänlaista ajatusta siitä, miten ne vaikuttaisivat metsätalouden harjoittamiseen ja maaseudun elinvoimaisuuden kehittymiseen Suomessa.

Moni metsänomistaja on varpaillaan, syystäkin. Metsänomistajien on syytä seurata tarkasti, minkälaista metsäpolitiikkaa puolueet ajavat.

Kokoomuksen lähtökohta on se, että yksityinen metsänomistus on paras keino huolehtia siitä, että suomalaiset metsät ovat kunnossa ja kasvavat. Sellaiset toimet, jotka heikentävät metsän omistamisen kiinnostavuutta tai omistaja-arvoa, tekevät todennäköisesti hallaa kaikille metsään liittyville tavoitteille.

Metsäpolitiikan tavoitteita on viime vuosina ajettu järkevästi myös porkkanan kautta. METSO-ohjelma on ollut erinomainen keino lisätä Etelä-Suomen metsien suojelua vapaaehtoisessa yhteistyössä maanomistajien kanssa. Valtiontalouden näkökulmasta pikkiriikkinen taloudellinen panostus on lisännyt suuren määrän arvokkaita suojelukohteita.

Jos Suomi halutaan pitää järkevän metsäpolitiikan kärkimaana, on nielukysymyksissä käytettävä erityistä harkintaa ja tarkkuutta. Sellaiset keinot, joilla tullaan mestaroimaan, kuinka yksityiset metsänomistajat saavat metsiään hoitaa, tuskin ovat tarkoituksenmukaisia. Metsänomistajalla on metsänhoitajan arvion pohjalta paras mahdollinen tieto siitä, mikä kullekin metsäalalle on parasta metsänhoitoa.

Aktiivinen ja oikea-aikainen metsien hoito on myös paras tapa kasvattaa metsien hiilen sidontaa. Samalla metsät pysyvät terveinä. Metsätuhot voivat kääntää metsät hetkessä nielusta päästöksi, kuten on käynyt muun muassa Kanadassa.

Meidän pitäisi tarkastella keinoja, jotka luovat taloudellisia kannusteita kasvattaa metsien nieluja. On löydettävä tasapaino metsänomistajien toiveiden, metsäteollisuudelle riittävän puuntarjonnan sekä kestävyystavoitteiden välillä.

Metsien hoidon rinnalle tulisi kehittää uusia palveluita ja tuotteita, jotka auttavat metsänomistajia omaisuutensa hoidossa. Palveluiden ja tuotteiden tulee olla sellaisia, että ne kätevästi yhdistävät kestävän ja luonnon monimuotoisuutta tukevan metsänhoidon metsänomistajan rahallisiin tavoitteisiin.

Kokoomukselle tärkeintä metsäpolitiikassa on se, että ei tehdä hötkyileviä ratkaisuja. Metsä on Suomen ja suomalaisten kansallisvarallisuutta, jota pitää hoitaa tarkasti ja pitkäjänteisesti. On tunnistettava muuttuvan maailman tarpeet, mutta mallin perustaa yksityiseen metsänomistukseen perustuvasta pitkäjänteisestä järjestelmästä ei ole syytä muuttaa.

Petteri Orpo: kansanedustaja (kok.), kokoomuksen puheenjohtaja.

Kokoomukselle tärkeintä metsäpolitiikassa on se, että ei tehdä hötkyileviä ratkaisuja.

Lue lisää