Vieraskolumnit

Rahaa on niin että ranteita pakottaa

Olin mukana edellisten vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa keväällä 2015. Neuvottelujen ensimmäisenä päivänä osapuolille kerrottiin suhteellisen kylmästi valtion taloudellinen tilanne. Edellisen hallituksen lupaamat sadat tuhannet työpaikat olivat muuttuneet sadoiksi tuhansiksi uusiksi työttömiksi ja valtion velanotto oli huipussaan. Työllisyys- ja talousnäkymät olivat yksiselitteisesti lohduttomat samaan aikaan kun muualla Euroopassa elettiin noususuhdanteen aikaa. Meillä viennin painopiste keskittyi lähinnä teollisuustyöpaikkojen vientiin halvempiin maihin.

Toimista, joita edellinen hallitus teki tilanteen korjaamiseksi, voimme kaikki olla omaa mieltämme. Olivatpa ne hyviä tai ei, valtion talouden suunta kääntyi orastavaan nousuun. Mutta vain orastavaan. Tämä tilanne varmasti selitettiin myös viime keväänä hallitusneuvottelujen alussa. Eli kaikilla eduskuntapuolueilla pitäisi olla jonkin verran järjellinen käsitys siitä, missä tilanteessa maamme makaa. Ja juuri siksi hallitusohjelma saa mielen kylmäksi ja täysistuntosalissa aikaan huudahduksia ”mistä rahat?”

Hallituksen rahankäyttö on joukko poliittisia arvovalintoja. Hallitus lisää ohjelmansa mukaisesti valtion pysyviä menoja 1,23 miljardilla ja asettaa ilmastonmuutoksen globaalin ongelman torjumiseksi kansalliset mittavat pakotteet…ei kun tavoitteet. Nämä menot pysyvät, vaikka työllisyys ei nousisikaan hallituksen toiveiden mukaisesti. Ainoat keinot näiden menojen kattamiseen ovat valtion velka ja verottaminen.

Osa hallitusohjelman menolisäyksistä on sidottu työllisyyskasvuun, mutta useista menolisäyksistä tullaan eduskunnassa päättämään hallitusenemmistöisesti jo ennen kuin tiedetään, miten työllisyys oikeasti kehittyy. Ja ne loput tullaan päättämään hallituskauden lopussa, jolloin rahoituksen etsiminen jätetään kylmästi seuraavalle hallitukselle.

Jos olet työssä käyvä perheellinen ja asut muualla kuin kaupungin keskustassa, sinä maksat tämän. Sähkölämmitteisten omakotitalojen asukkaat ovat jo pitkään maksaneet kipurajan reunalla olevia sähkönsiirtohintoja. Nyt pistetään öljylämmitteiset omakotitalot puristukseen. Lämmityspolttoaineen hintojen korotukset odottavat syksyllä ja uusien lämmityskattiloidenkin osalta on luvassa kylmää kyytiä. Myös bensan ja dieselin hinnat nousevat ja tämä vaikuttaa yksityisautoilun lisäksi myös julkiseen liikenteeseen ja logistiikkaan luoden paineet nostaa mm. ruoan hintaa, kun kaalinpään kuskaaminen myyntipaikalle muuttuu kalliimmaksi. Olet myös tahtomattasi panttivanki. Sillä et voi muuttaa lähemmäs mahdollista työpaikkaasi, koska kuka ostaa talosi, josta pahimmillaan on vielä velkaa jäljellä?

Ei liene yllätys, että meikäläiset olisivat tehneet kaiken toisin päin? Olisimme halunneet asumisen ja liikkumisen hinnan alas, jotta mahdollistettaisiin asuminen kaikkialla ja rahaa jäisi jopa kuluttamiseen. Tämä kaikki olisi luonut positiivista kierrettä; työn tekemistä ja investointeja. Mutta maailma näyttää niin erilaiselta Kallion punavihreästä kuplasta katsottuna. Sieltä ei esimerkiksi ajeta sataa kilometriä päivittäin töiden vuoksi julkisen liikenteen puuttuessa.

Tällä hallituksella tuntuu olevan rahaa käytettävissään niin paljon, että ranteita pakottaa. Se on sinun ja minun ja meidän lastemme selkänahasta kiskottuja veroeuroja ja velkaa. Seuraava hallitus sitten siivoaa karkkipaperit ministeriöiden lattioilta ja yrittää jotenkin oikeudenmukaisesti löytää reitin taas sille uralle, jolla työllä ja yrittämisellä pärjää.

Riikka Slunga-Poutsalo: kansanedustaja (ps.)

Lue lisää