Sananvapaus eduskunnan istuntosalissa on ansa – lisku laukeaa joka vaalikaudella - Vieraskolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Vieraskolumnit

Sananvapaus eduskunnan istuntosalissa on ansa – lisku laukeaa joka vaalikaudella

Juha Mäenpää persupenaalin teroittamattomien kynien lokerosta on puhunut pöljiä eduskunnan hiekkalaatikolla. Valtakunnan puistotäti Raija Toiviainen on nyt raahaamassa pikku-Juppea korvasta oikeuteen, vaikka vanha, kunnon saippuakurlaus saattaisi olla opettavaisempi sanktio.

Se, että tykillä ammutaan hyttystä, ei ole ihan uutta ja outoa maailmanhistoriassa – varsinkaan kirjallisuushistoriassa. Hakematta tulee mieleen Jaroslav Hasekin keskenjäänyt mestariteos Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa. Siinähän Itävalta-Unkarin pahamaineinen salainen poliisi nappaa kapakoitsijan, joka on väittänyt asiakkaille, että kärpäset paskovat krouvin seinälle ripustetun keisarin kuvan päälle.

Eduskunnassa puhutaan paljon. Siitä juuri tulee sana parlamentti. Kun paljon lauotaan, sekaan lorahtaa myös kuona-aineita.

Jos – ja kun – kansanedustaja höperehtii, epä-älyllinen ja pinnallinen media sen yleensä raportoi ivallisessa sävyssä. Myös edustajakollegat tarttuvat ärhäkkäästi poliittisten vastustajien kaikenlaisiin epäloogisuuksiin ja rimanalituksiin.

Tästä älämölöstä valistuneet äänestäjät saavat vinkin, että kyseistä pölhökustaata ei ehkä enää kannata valita Arkadianmäelle itseään ja valitsijoitaan nolaamaan tai valtakunnan asioita sotkemaan. Tähän asti periaate on toiminut kohtuullisen aukottomasti lukuun ottamatta muutamaa teuvohakkaraisten mentävää porsaanreikää.

Sananvapaus eduskunnan istuntosalissa on paitsi ihanne myös ansa. Joka vaalikaudella lisku laukeaa muutaman edustajan kohdalla, jotka eivät pysty puheripuliltaan peittämään todellista henkistä kapasiteettiaan tai alhaisia aikomuksiaan. Jälkihoidossa ei tähän mennessä ole tarvittu esivaltaa sapelia heiluttelemaan ja poliittisia marttyyreja tekemään.

Kun syyttäjä alkaa ällästikun kanssa kansanvalittujen puheita kurnitsemaan, syntyy vaikutelma virkaintoisesta vääpelistä, jolle ohjesääntö on järjen korvike.

Uratietoiset poliitikot ryhtyvät asettelemaan vuorosanojaan sen mukaisesti, mitä kulloinenkin yleinen mielipide toivoo, eikä niin kuin oma poliittinen agenda edellyttäisi. Käy siinä sitten rehellistä, poliittista debattia, kun kaikkien pitää teeskennellä.

Nykyinen puhemies Matti Vanhanen (kesk.) ei ole tuulen haistelultaan vielä pystynyt ymmärrettävällä tavalla muotoilemaan, miten hän parlamentaariseen syytesuojaan suhtautuu.

Riitta Uosukaisella (kok.) sen sijaan oli puhemiesaikanaan passeli nyrkkisääntö lievää törkeämpiin parlamentaarisiin töppäyksiin: kolme minuuttia syvää halveksuntaa.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja.

Lue lisää

Kepuäijät synkkinä ja Petteri Orpo tuomion torvena – keskusta ja kokoomus punnittiin puoluekokouksissa

Eränkävijän taidot punnitaan kuolleen metsän uumenissa

Pyy vaikuttaa helpolta saaliilta, mutta pyörähtää ovelasti karkuun ratkaisevalla hetkellä

Uusi laki antaa Turkin hallitukselle lisää valtaa sosiaalisessa mediassa – herättää huolta sananvapaudesta