Vieraskolumnit

Sauli Niinistön opeilla

Suomi on lyhyessä ajassa muuttunut yleiseurooppalaiseksi maaksi myös poliittisten mielipiteiden muutosten kannalta.

Aiemmin puolueiden kannatukset muuttuivat vain muutamilla prosenttiyksiköillä ja kansalaisilla oli pitkälti elinikäiset puoluevakaumukset.

Puoluevalinnasta on tullut yhä enemmän kulutustavarateollisuutta, jossa suosion ja epäsuosion kohteet muuttuvat hyvinkin nopeasti.

Suomen sodanjälkeisen historian kaksi ylivoimaista valtapuoluetta – maalaisliitto-keskusta ja sosialidemokraatit – ovat molemmat jälleen samassa hallituksessa, vaikkakin eri lähtökohdista.

Keskusta lähti vaalitappion jälkeen rohkeasti hallitukseen ja pärjäsi hallitusneuvotteluissa hyvin. Puolue sai haluamansa keskeiset ministeripaikat ja vahvan kädenjäljen hallitusohjelmaan.

Yksi neuvotteluihin osallistunut keskeinen keskustapäättäjä hämmästeli, miten keskusta sai oikeastaan enemmän kuin aluksi esitti.

Kansa ei kuitenkaan ole palkinnut hyvää neuvottelumenestystä gallupeissa. Päinvastoin keskustan luvut ovat olleet sitkeästi eduskuntavaalituloksen alapuolella.

Keskusta hakee rooliaan yhteiskunnallisena uudistusliikkeenä. Puheenjohtaja Sipilän aikana talouden uudistaminen tuli niin hallitsevaksi, että liikkeen aatteellinen sydän lähes pysähtyi ja on edelleenkin rytmihäiriössä.

Keskusta näyttääkin nyt käyvän perustavaa laatua olevaa olemassaolokeskustelua: miksi olemme olemassa, mitä teemme.

Uudistuminen oppositiossa puoluetasolla on helpompaa kuin Valtioneuvoston linnassa. Maan asioiden hoito tahtoo hallituksessa viedä kaiken ylimääräisenkin ajan.

Paavo Lipponen kuvasikin pääministerin olevan ennen kaikkea ongelmanratkaisukone. Se kuvaus taitaa sopia hyvin tähänkin päivään.

Mahdotonta uudistuminen hallitusvastuusta käsin ei kuitenkaan ole. Salolaisen varatuomarin, Sauli Niinistön nousu kokoomuksen puheenjohtajaksi ja puolueen politiikan rytmittyminen uudelleen sateenkaariyhteistyössä ovat erinomainen esimerkki kyvystä kantaa vastuuta ja luoda nahkaa uudelleen.

Oppositiohaikailun sijaan keskustan kannattaisikin nyt tehdä tutustumismatka Sauli Niinistön luokse ja esittää kaino kysymys, miten sen teit. Niinistöhän onnistui uutena puheenjohtajana vajaassa vaalikaudessa palauttamaan kokoomusväen luottamuksen ja nostamaan kokoomuksen takaisin suurten puolueiden sarjaan.

Uudistumistarpeensa on myös sosialidemokraattisella liikkeellä. Vahvan palkansaajaidentiteetin omaavan puolueen täytyy siirtyä luonnon monimuotoisuutta ja ympäristöä ymmärtävään suuntaan.

Sosialidemokraateilla tässä muutoksessa keskeistä on kasvun ja hyvän ympäristön välisen suhteen oikea ymmärtäminen.

Norjan entisen pääministerin Gro Harlem Brundtlandin johtama YK:n kestävän kehityksen toimikunta sanoitti tämän hyvin kestävän kehityksen määrittelevässä raportissaan jo vuonna 1987: ilman kasvua ja sen mukanaan tuomaa hyvinvointia ei ole myöskään halua huolehtia ympäristöstä.

Nopeat muutokset politiikassa tulevat jatkumaan. Uudistuminen myös hallitusvastuusta käsin on mahdollista, mutta se vaatii erityistä taitoa, etteivät hallitustalon ikkunat ole säpäleinä puolueiden uudistustarpeista.

Molempien suurten kansanliikkeiden kannattaakin nyt pitää kiinni hallitusvastuun antamista mahdollisuuksista ja uudistua käytännön työn kautta oman liikkeensä historiallinen tehtävä muistaen.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).

Ilman kasvua ja sen mukanaan tuomaa hyvinvointia ei ole myöskään halua huolehtia ympäristöstä.

Lue lisää

Ilmastonmuutosta tai luontokatoa ei ole peruutettu

Retkelle lähimpään metsään!

Kriiseissä tarvitaan ruokavarmuutta

Ruoka on olennainen osa huoltovarmuutta