Vieraskolumnit

Asuako maalla vai kaupungissa?

Ilkka Herlin: Kaupunkien rakentaminen on ollut ja on tuhoisaa ilmastolle.

Maaseudun ja kaupunkien välinen ristiriita on jälleen syvenemässä, mutta nyt hieman yllättävällä tavalla. On ruvettu pohtimaan, kummassa asuminen on ekologisempaa tai kestävämpää. Äkkinäinen voisi kuvitella, että maaseudulla eläjä olisi ekologinen ja päästötön napsiessaan ryytimaasta tarvittavan ruuan ja nakellessaan pökköä pesään, jos kylmä kolkuttaa.

Tätä näkemystä vastaan ovat asettuneet muutamat ekologiset kaupunkilaisajattelijat, joiden mielestä kaupungissa asuminen säästää energiaa ja päästöjä, koska asuttaessa kylki kyljessä voidaan saavuttaa suurtuotantoetua ja vähentää hukkaa.

Molemmat kuvaamani näkemykset ovat tietenkin vääriä. Ryytimaa-ajattelu on romantiikkaa ja kuuluu historiaan. Sellaista asumista toki löytyy naapurimaistamme Virosta ja Venäjältä, mutta kummassakaan asumismuoto ei yleensä ole valinta vaan pakko.

Samoin tutkitusti väärä on väite, että kaupungissa asuminen ja eläminen olisivat itsestään selvästi vähäpäästöisempiä. Päinvastoin, on todistettu että päästöjen kannalta maaseutu on parempi vaihtoehto.

Tämä tietenkin harmittaa niitä, jotka ovat uskoneet omiin vääriin käsityksiinsä. Osmo Soininvaara jopa kiirehti tuomitsemaan viimeisimmän asiaa käsittelevän tutkimuksen metodin moraalittomaksi, koska tutkimuksen tulos ei ilmeisesti vastannut hänen uskomustaan.

Jälleen kerran olisi syyttelyn sijasta parempi pohtia, mistä asiaintila johtuu. Oma ehdotukseni on, että kaupungit ovat usein sitoutuneet suuriin järjestelmiin, joita on vaikea uudistaa ja joista on vaikea päästä eroon.

Toiseksi kulutus kasvaa usein mahdollisuuksien myötä, niin kuin tutkimus osoitti.

Asun Helsingissä ja tunnistan tämän niin itsestäni kuin naapureistanikin. Yksityisen ihmisen on vaikea rimpuilla eroon järjestelmästä.

Jos kaupunkilainen haluaa tehdä hyvän teon ja ostaa sähköauton, hän ei voi olla varma, onko teko hyvä, koska kuitenkin sähkö tuotetaan kivihiilellä ja ydinvoimalla.

Maaseudulla voi irtautua esimerkiksi fossiilisesta polttoaineesta lämmityksessä investoimalla maalämpöön. Kaupungeissa tämä on vaikeaa tai mahdotonta, koska siirtyminen heikentäisi suurta kaukolämpöjärjestelmää eikä lupaa muutokseen saa, vaikka toimi olisi muuten järkevä.

Maailmanlaajuisesti katsoen hallitsematon kaupungistuminen on yksi vaarallisimmista kehityskuluista niin kestävyyden kannalta kuin muutenkin. Muuttajien elintaso on monella tapaa vaarallisen huono. Kaupunkien rakentaminen on ollut ja on tuhoisaa ilmastolle. Se ei siis mitenkään ole eduksi ympäristön kannalta.

Ennen kaikkea vaarallinen on yksi keskeinen syy kaupunkeihin muuttoon: suurmaatalous.

Yleensä ihmiset muuttavat kaupunkeihin, koska maaseudun elinkeinot eivät elätä. Usein kysymys on siitä, ettei perinteinen maatalous kannata, koska suurmaatalous kykenee tuottamaan elintarvikkeita näennäisesti halvemmalla. Näin on käynyt sekä ”kehittyneissä” maissa kuten Suomessa että kehitysmaissakin.

Tämä jos mikä on kestämätöntä. Suurmaatalouden haitat ilmastolle ovat, mikäli mahdollista, vieläkin suuremmat kuin kaupunkien rakentamisen. Olisi mitä pikimmin luovuttava pönkittämästä tällaisia suuria järjestelmiä, jotka perustuvat luonnonvarojen kestämättömään käyttöön.

Maailma ei parane suunnittelemalla entistä jouhevampia pyöräilyreittejä samalla kun koko kaupunki toimii hiilen ja ydinvoiman varassa niin kuin täällä Helsingissä on asianlaita.

On kuitenkin mahdollista tuottaa kestävästi ruokaa ja samalla yrittää kääntää ilmastonmuutosta. Tehomaatalouden ja kaupunkiasumisen ilmakehään vapauttama hiili voidaan sitoa takaisin maaperään ja samalla tuottaa uusiutuvaa energiaa.

Tämä merkitsee maaseudulle tervetullutta mahdollisuutta kehittää elinkeinoja – ja muuttaa elämistä entistäkin kestävämpään suuntaan niin kaupungissa kuin maaseudulla.

Ilkka Herlin

filosofian tohtori,
Elävä Itämeri
-säätiön hallituksen
puheenjohtaja ilkka.herlin
@cargotec.com

Lue lisää