Vieraskolumnit

Diktaattoria hyysäämässä

Pekka Ervasti
Vieraskolumnit 02.08.2017

Haluan elää vaarallisesti, siksi vedän kissaa viiksistä.

Ensin meni supersukellusvene Dmitri Donskoi Helsingin ohi lännestä itään, sitten tuli kyseisen aluksen ydinohjusten napinpainaja Vladimir Putin idästä länteen, Suomen Savonlinnaan.

Jos elettäisiin vanhaa hyvää aikaa yhteisessä loppukommunikeassa ylistettäisiin, että presidenttien keskustelut sujuivat naapurikansojen keskinäisen kunnioituksen ja hyvän yhteistyön hengessä.

Kremonologit etsisivät luupin kanssa protokollasta viittauksia Suomen puolueettomuuteen, edes pientä, ihan pienen pientä viittausta.

Nyt imbesilliin pilkunviilaukseen langettiin korkeintaan sen kohdalla, että onnitteliko Putin riittävän selkeästi Suomea satavuotisesta itsenäisyydestä.

Turhan pokkuroinin sijaan presidentit puhuivat kohtuullisen suoraan ja peittelemättä omat ajatuksensa toisilleen yötä myöten. Dialogi ilmiselvästi toimii – kyse ei ole yhdensuuntaisesta kommunikoinnista.

Mutta meillä, aitoon supisuomalaiseen tapaan, ei oltu ihan tyytyväisiä vierailun antiin tai muotoihin.

Sitäkin mieltä on oltu, että Niinistön olisi pitänyt tiukemmin ottaa Putin tikun nokkaan Krimin laittomasta liittämisestä Venäjään, homojen kohtelusta Venäjällä, Ukrainan tilanteesta ynnä muusta. Kun ei lyöty nyrkkiä pöytään, vaan hurrattiin satamassa, nuoltiin diktaattorin takapuolta.

Herranduudeli sentään! Suomi on kohtuullisen selkeästi ilmaissut eri foorumeilla, erityisesti EU:n rintamassa, mitä se ajattelee Venäjän sapelinkalistelusta. Suomi on myös kiltisti mukana sanktioissa, joita niiden takia on viritelty Venäjää vastaan. Ei ne sanat, vaan teot.

Presidenttien keskusteluissa samat asiat kelattiin tiettävästi kohtuullisella perusteellisuudella. Se, että Putin käy pitkän kahdenkeskisen keskusteluun esimerkiksi Ukrainasta saattaa kertoa siitäkin, että tarvetta jonkinlaiseen ulospääsyyn on myös Moskovassa.

Ne, jotka vaativat näyttäviä demostraatioita ja nyrkin hakkaamista pöytään, lienevät sisäistäneet rohkean hiiren viisauden: haluan elää vaarallisesti, siksi vedän kissaa viiksistä.

Täsmälleen 73 vuotta sitten suomalaiset kohtuullisen konkreettisella tavalla lähettivät viestin itänaapurin silloiselle diktaattorille. Se maksoi paljon verta, hikeä ja kyyneleitä. Silloin ei ollut vaihtoehtoa, jos aiottiin myöhemmin näyttävästi juhlia satavuotiasta itsenäisyyttä.

Jos nyt – rauhan oloissa – otetaan naapurimaan presidentti asiallisesti, jopa juhlavasti vastaan ja käyttäydytään sisäsiististi, se on joidenkin viisastelijoiden mielestä liiallista hyysäämistä.

Jäitä hattuun ja historiankirja käteen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit