Vieraskolumnit

Kaasutellen päästötavoitteisiin

Ilkka Herlin: Sähkö tulee töpselistä, ja töpseliin se tulee nyt taivaalle karkaavalla hiilellä tai ydinvoimalla.

EU asetti äskettäin Suomelle sellaiset päästötavoitteet, että moni kalpeni. Suomen tulee vähentää päästökaupan ulkopuolisia kasvihuonepäästöjä 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Tämä on kova tavoite mutta ilmaston kannalta ei edes riittävä. Vieläkin jyrkempiin pudotuksiin on syytä varautua.

Metsänhoidossa sitoutuva hiili voidaan ottaa laskelmaan mukaan, mikäli kyetään esittämään järjestelmä, jolla voidaan osoittaa, että hiiltä myös sitoutuu metsään. Esitän, että tällainen järjestelmä luotaisiin myös maataloudelle, sillä tällä hetkellä maatalous on niin hiili- kuin metaani- ja ilokaasupäästäjä. Olisi jo aika kääntää maatalouden päästöt säästöiksi.

Tähän on hyvät mahdollisuudet, sillä hiilikato pelloillamme on ollut nopeaa. Maan kasvukunnon elvyttäminen vaatii maan rakenteen parantamista, ja siinä orgaanisella aineksella on merkittävä rooli.

Lisäksi maatalouden hiilensidonnalla voitaisiin lisätä biokaasun tuotantoa. Hallitus on sitoutunut nostamaan uusiutuvien polttoaineiden osuuden liikenteen liikenteessä 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tämä on samansuuntainen kuin päästövähennystavoite. Kumpaankaan ei päästä ilman biokaasua.

Maa- ja metsätalouden biokaasun tuottopotentiaali on 17 terawattituntia. Se on noin 5 prosenttia maamme kokonaisenergiankulutuksesta. Siinä se on vain hyvä lisä. Toisaalta se on maantieliikenteen kulutuksesta 35 prosenttia, joten niin komission vaatimus kuin hallituksen tavoitekin voitaisiin toteuttaa siirtymällä biokaasun käyttöön liikenteessä.

Tässä on se etu, että infrastruktuurina voidaan käyttää maakaasuverkkoa ja maakaasua muutenkin, mikä sekin vähentää päästöjä öljyyn ja hiileen verrattuna.

Jotkut suosittavat sähköautoa päästöjen vähentäjänä. Tätä kirjoittaessani katselen Helsingissä Sompasaaren valtavaa hiilikasaa, jolla osaltaan tuotetaan helsinkiläisten käyttämä sähkö ja lämpö. Samoin merkittävä osa sähköautojen primäärienergiasta.

Kun lisänä on vielä ydinvoimaa, ei sähköautoilua voi nykysähkötuotantopaletilla perustella sen kummemmin ympäristö- kuin päästönäkökohdillakaan. Sähkö tulee töpselistä, ja töpseliin se tulee nyt taivaalle karkaavalla hiilellä tai ydinvoimalla.

Toki sähkömoottori on voimanlähteenä polttomoottoria huomattavasti parempi etenkin kesällä. Toisaalta kaasulla voidaan tuottaa sähköä tehokkaasti varsinkin jos on käyttöä lämmön ja sähkön yhteistuotannolle kuten esimerkiksi Helsingissä olisi. Niinpä täälläkin optimaalinen (osa)ratkaisu energiantuotannossa olisi biokaasu.

Jos päättäjät ovat tosissaan uusiutuvan energian ja päästövähennystavoitteiden kanssa, he siirtävät raskaan liikenteen biokaasulle. Taajamien bussit ja Postin rekat voisivat toimia tiennäyttäjinä.

Taajamissa on aina myös hyviä mädätyslähteitä, kuten jätevettä ja ruuanjätteitä. Tässä on vielä se hienous, että mädätyslaitosten jäännös voidaan käyttää peltojen lannoitteiden ja maanparannusaineiden raaka-aineena samalla kun sen sisältämä hiili voidaan tuottavalla tavalla sitoa maaperään.

Kaukana ei myöskään ole se päivä, kun aurinko- ja tuulivoiman ylijäämäsähkö voidaan kannattavasti varastoida biometaanina. Myös metsistämme kertyvästä hukkapuusta ja muista hiilipitoisista jätteistä voidaan tehdä biometaania ja siitä puolestaan lämpöä ja sähköä.

On siis valmistauduttava aikaan, jolloin eri energiamuotojen käyttörajat hälvenevät ja fossiilista hiiltä vapauttavat aineet käytetään parempiin tarkoituksiin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Autoni on teini-iässä, kohta myös saappaat

Yliö: Metaanipäästöjen rajoittaminen on yhä tärkeämpää – voitaisiinko sitä kerätä karjasuojista?

Biokaasu jäi vähälle hallituksen budjettiesityksessä