Vieraskolumnit

Kuka meistä on puhdasverinen suomalainen?

Terve kansa syntyy jatkuvan ristisiitoksen tuloksena.

Mitä on olla suomalainen? Onko Suomen kansa erilainen kuin muut? Toki voi löytää joitakin suomalaisille yhteisiä piirteitä, mutta ne johtuvat kulttuurista ja perinteistä, eivät perimästä.

Perimältään selvärajaista suomalaista kansaa ei ole olemassa – itse asiassa yksi Euroopan jyrkimmistä geneettisistä rajoista kulkee etelästä pohjoiseen halki Suomen: länsi- ja itäsuomalaiset ovat erilaisia!

Voimme aloittaa suomalaisuuden juurien jäljittämisen Somaliasta.

Nykyihminen kehittyi Afrikassa noin 300 000 vuotta sitten. Noin 60 000 vuotta sitten siellä ilmeisesti alkoi olla liikaa väkeä – ehkä yksi ihminen tuhatta neliökilometriä kohden. Väestöpaine purkautui useana muuttoaaltona, jotka suuntau­tuivat Somalian ja Eritrean kautta Aasiaan. Siellä ripein muuttajien joukko kääntyi itään ja asutti varsin nopeasti Itä-Aasian ja Australian. Tämä varhainen muuttajien joukko oli rodullisesti ”puhdasta”, kevytrakenteisia ja tumma­ihoisia nykyihmisiä.

Suomalaisten esi-isät olivat siinä joukossa, joka matkasi pohjoiseen. Siellä tulijat kohtasivat kanta-asukkaita ja risteytyivät neandertali­laisten ja denisovalaisten kanssa. Nykyihmisiä oli niin paljon enemmän, että vieraan perimän osuus supistui lopulta pariin prosenttiin. Vähäisestä määrästä huolimatta se on suomalaisuuden kannalta merkittävä, sillä neandertalilaisilta me olemme perineet vaalean ihon, siniset silmät ja vaalean tukan, ominaisuudet, joita pidetään perin suomalaisina.

Vielä kaksikymmentä tuhatta vuotta sitten jää peitti koko Suomen. Kaikki ihmiset, eläimet ja kasvit ovat geologisessa mielessä aivan äsken tänne tulleita siirtolaisia.

Sitä mukaa kun maata paljastui, tänne tuli väkeä eri suunnista: kaakosta Kannasta pitkin, Virosta poikki meren ja lännestä Ahvenanmaan kautta. Lapin ensimmäiset asukkaat tulivat Jäämeren rantoja pitkin. Kaikki nämä väestöryhmät olivat erilaisia ja puhuivat omia kieliään.

Sitä mukaa kun eri suunnista tulleet ihmiset kohtasivat, kulttuurit ja kielet yhtenäistyivät ja perinnöllinen aines sekoittui – tässä suhteessa on samantekevää, olivatko liitot rauhanomaisia naimakauppoja vai perustuivatko perhesuhteet naisenryöstöihin tai orjien pitoon.

Lisää väkeä tuli myöhem­minkin. Mustanmeren pohjoispuolisilta aroseuduilta liikkeelle lähtenyt sotaisa jamnaja-kansa ulotti vaikutuksensa Suomeenkin. Heiltä luultavasti perimme laktoosia hajottavan entsyymin ja kyvyn käyttää maitoa ravintona. Suomessa kulki kauppamiehiä, rosvoja, sotajoukkoja, virkamiehiä, pappeja – eivätkä he malttaneet olla kajoamatta suomalaisiin naisiin. Osa tulijoista jäi vakinaisiksi asukkaiksi, mutta monet käypäläisistäkin jättivät jälkeensä lapsia. Sama on jatkunut nyky­aikaan asti: kansainvälinen kanssakäyminen levittää myös geenejä.

Mikä siis olisi se puhdas­rotuinen suomalainen, jonka geeniperimää pitäisi erityisesti vaalia? Kun salskea vaalea nuorukainen nai kotikylänsä pellavatukkaisen neitokaisen sukupolvesta toiseen, tuloksena on vain perinnöllisten tautien lisääntyminen – ja tautiperinnöstämmehän me olemme kuuluisia. Terve kansa syntyy jatkuvan ristisiitoksen tuloksena: mitä kauempaa lisääntymiskumppani on, sitä vähäisempi on todennäköisyys perinnöllisiin tauteihin.

Suomalaiset eivät siis tulleet tänne mistään ”rodullisesti puhtaana” kansana vaan ovat kehittyneet sekä matkallaan tänne että täällä lukuisten eri kansanryhmien sekoittumisena. Suomalainen on ihminen, joka asuu Suomessa ja työskentelee maansa hyväksi, alku­perästään riippumatta.

Lue lisää

Vastaavatko avohakkuu ja metsäpalo toisiaan?

Liito-oravaharhaa

Luotettavampia menetelmiä luontoarvioihin

Professori: Uhanalaisten luontotyyppien arviointi ei perustu tieteeseen