Vieraskolumnit

Me hiilen sitojat

Tarvitaan siis runsaasti kasvavaa, elävää vihreää kasvillisuutta, että hiiltä saadaan sidottua.

Parasta keväässä ja alkukesässä on todistaa ihmettä: maahan, huolella valmisteltuun kasvualustaan kylvetään siemenet ja lannoitteet, toivotaan sopivasti valoa, lämpöä ja kosteutta ja pian alkaa kasvu. Syksyllä saadaan korjata moninkertainen määrä satoa. Maailma toimii aurinkoenergialla, ja me maanviljelijät ja metsänomistajat osallistumme tuon energian sitomiseen biomassaksi. Esimerkiksi 800 grammaa porkkanan siemeniä voi tuottaa 80 000 kiloa porkkanaa!

Vihreä kasvusto on nerokas kokonaisuus: kasvi käyttää auringon energiaa, vettä ja hiilidioksidia ja muodostaa happea sekä sokereita, joita ihmiset ja eläimet voivat käyttää ravinnokseen. Kasvillisuus siis muuntaa auringon energian ihmisille ja eläimille käyttökelpoiseksi ja sitoo samalla ilmasta hiiltä.

Vihreän kasvillisuuden tarve lisääntyy sitä mukaa, kun ihminen vapauttaa ilmaan hiiltä erityisesti maahan varastoituneesta fossiilisesta energiasta. Kasvava väestömäärä tarvitsee ruokaa, energiaa ja rakennusaineita koko ajan enemmän.

Tuottavuusvaatimus vihreälle biomassalle ja siihen liittyville prosesseille on entistä suurempi. Sama prosessi, vihreä kasvu, siis tuo hyötyä sekä ruuan, puun ja uusiutuvan energian tuotannon että hiilen sidonnan muodossa.

Äskettäin pidetyssä MTK:n ilmastoviestintäseminaarissa muistutettiin, että elävä, kasvava biomassa sitoo hiiltä enemmän kuin kuollut biomassa. Tarvitaan siis runsaasti kasvavaa, elävää vihreää kasvillisuutta, että hiiltä saadaan sidottua. Auringonvalo käytetään maksimaalisesti hyödyksi, kun esimerkiksi metsän ikärakenne monipuolinen.

Pelkkä vanha metsä sitoo hiiltä vähemmän kuin kiivaimmassa kasvuvaiheessa oleva metsä. Myös hyvien peltojen satopotentiaalin hyödyntäminen on hyödyllistä: mitä suurempi sato, sitä suurempi hiilen sidonta. Luonnon monimuotoisuudesta tulee huolehtia, mutta metsien ja peltojen kestävä käyttö ja niiden potentiaalin hyödyntäminen on ilmastoteko.

Liha on nostettu tikun nokkaan grillausmielessä, myös keskustelussa. Lihansyöjät ja -tuottajat kantavat joidenkin kommenttien mukaan harteillaan ilmastonmuutoksen syyllisyyttä. Onhan se ylevä ajatus, että maailma pelastuu, jos suomalaiset lopettavat lihan syönnin tai ainakin sen tuottamisen.

Suomalaiset ovat kuitenkin kansainvälisesti katsoen varsin kohtuullisia lihan kuluttajia: keskiverto suomalainen syö lihaa ravitsemussuositusten mukaisen määrän. Se, mitä suomalaiset voisivat lihankulutuksessaan parantaa, on ruhonosien monipuolisempi käyttö ja lihan alkuperän varmistaminen.

Suomalainen liha on vastuullinen valinta niin tuotantotapansa kuin vaikkapa vesijalanjälkensä vuoksi. Halpaa lihaa ei ole. Halpuus on kallista eläimelle, ympäristölle ja viljelijälle. Jos taas haluaa lihaa edullisesti, kannattaa opetella käyttämään ruhonosia monipuolisesti, eikä tyytyä pelkkään fileeseen ja kyljyksiin.

Esimerkiksi päästölaskelmissa nautaa käsitellään epäoikeudenmukaisesti: sen päästämät metaanit lasketaan päästöksi, mutta sen käyttämän nurmen sitoma hiilidioksidi ei laskelmaan kelpaakaan mukaan.

Koko maailmaa me suomalaiset emme pysty pelastamaan, mutta pystymme toimimaan vastuullisesti, kun huolehdimme oman maa- ja metsätaloutemme menestymisestä. Siitä, että ne pystyvät jatkossakin sitomaan hiiltä, tuottamaan happea ja siinä ohessa meille elintärkeitä biomassoja.

Ruuan ja puun tuottaminen ovat elinkeinoja, joita tarvittiin sata vuotta sitten ja niitä tarvitaan myös sadan vuoden päästä. Samalla on muistettava huolehtia siitä, että ympäristö on siinä kunnossa, että sadan vuoden päästäkin kestävä tuotanto on mahdollista.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Angstinen teinikin piristyy, kun nämä tarpeet täyttyvät

Kylmä syksy tulossa

Sama tilanne, eri kokemus