Vieraskolumnit

Poroja pellolla, pihalla ja puutarhassa?

Epäilemättä tarpeen on poronhoitolain noudattamista koskeva ryhtiliike.

Kansanedustajat sekä maa- ja metsätalousministeri ovat syksyn aikana vastaanottaneet kansalaispalautetta poronhoitoalueen eteläisistä osista Kainuusta ja Koillismaalta. On tehty vetoomus poronhoitolain uudistamisesta, syynä vahingot viljelyksillä, metsänistutusaloilla, pihoilla, puutarhoissa ja liikenteessä.

Yhteydenottoihin on suhtauduttava vakavasti. Niissä on viitattu jopa uhkaaviin riitatilanteisiin porottomien ja poromiesten välisissä tilanteissa.

Omaisuudelle ja ihmisille aiheutuville vahingoille ei voi viitata kintaalla. Virkavaltaakin on moitittu välinpitämättömäksi porovahingoista ilmoittaneita kohtaan. Mistä siis kiikastaa?

Nykyinen poronhoitolaki (1990) on vahinkojen osalta hyvin selkeä.

§ 31: Poroja on hoidettava siten, etteivät ne pääse viljelyksille ilman maanomistajan, taikka hallintaoikeuden haltijan lupaa eivätkä aiheuta vahinkoa metsänuudistusaloilla oleville taimikoille tai muutoinkaan aiheuta tarpeettomasti vahinkoa maa- tai metsätaloudelle.

Muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella poroja on hoidettava siten, etteivät ne pääse puutarhoihin, vakinaisten asuntojen pihoihin tai muille erityiseen käyttöön otetuille alueille. Jos poroja on hoidettu tämän vastaisesti, maanomistajan tai vahinkoa kärsineen on ilmoitettava asiasta paliskunnalle, jonka tulee toimittaa porot välittömästi pois.

§ 32: Paliskunta on velvollinen rakentamaan aidan viljelysten ja muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella myös puutarhojen, vakinaisten asuntojen pihojen ja muiden erityiseen käyttöön otettujen alueiden suojaamiseksi poroilta. Aitaamisvelvollisuuden edellytyksenä on, että aitaaminen on tarpeen vahinkojen estämiseksi ja että rakentamiskustannukset ovat kohtuulliset aitaamisesta todennäköisesti saatavaan hyötyyn verrattuna.

Riidan aitaamisvelvollisuudesta ratkaisee arvioimislautakunta (josta on poronhoitolaissa omat pykälänsä). Erityisen painavista syistä paliskunta on velvollinen aitaamaan myös metsänuudistusaloilla olevat, muiden kuin valtion, kunnan tai seurakunnan omistamalla alueella olevat taimikot.

Vaikuttaa siltä, ettei suurin ongelma ole laissa, vaan sen tulkinnassa, täytäntöönpanossa tai valvonnassa. Jotain tarttis tehdä, mikäli lain kirjain ei poronhoitoalueen eteläosissa käytännössä kuitenkaan toteudu.

Porojen aiheuttamiin haittoihin kyllästyneet kansalaiset vaativat nyt koko poronhoitoalueen rajan siirtämistä pohjoisemmaksi tai jopa poronhoidon kieltämistä elinkeinona muilta kuin saamelaisilta. Tässä tullaankin jo suuriin eikä kovin yksinkertaisiin kysymyksiin.

Poronhoito on kiistatta yksi alkuperäiskansamme saamelaisten tärkeimpiä perinteisiä elinkeinoja. On kuitenkin myös kiistatonta, että poronhoitoa on harjoitettu nykyisten paliskuntien alueella hyvin pitkään.

Saamelainen ja suomalainen kulttuuri ja kansa ovat eläneet Peräpohjolassa osittain lomittain, rinnakkain ja päällekkäinkin jo noin 1500-luvulta alkaen.

Poronhoidolla on elinkeinona vuosisataiset perinteet monissa muissakin kuin saamelaisten kotiseutualueella tai Kolarin, Sallan tienoilla kulkevan, erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetun alueen rajan pohjoispuolella asuvissa suvuissa.

Epäilemättä tarpeen on poronhoitolain noudattamista koskeva ryhtiliike ja tarkistus siitä, ovatko poronhoitoasiat ja vahinkojen ehkäiseminen kunnossa.

Poro ei ole kotieläin. Laitumien pirstoutuminen koko poronhoitoalueella on yksi luontaiselinkeinoa vakavasti haittaava ongelma. Tämä on varmasti osasyy porojen liikuskeluun sielläkin, minne ne eivät kuulu. Ratkaisuja ja kohtuullisuutta kaivataan.

Lue lisää

Poro-ongelma herätti kansanedustajat – porot tarhaan eteläisissä paliskunnissa?

Poronhoitoalue on toistaiseksi säästynyt hirvieläinten aivosairaudelta

Porotalousyritysten kannattavuus loikkasi viime ja toissa vuonna

Ministeriö sallii kahdeksan ahman metsästyksen poronhoitoalueella