Vieraskolumnit

Sähköä päästöillä ja ilman

Ihmisen ja luonnon yhteistyöllä asioita voidaan saada kuntoonkin.

Tarja Halonen herätti aikanaan ärsyynnystä useilla eri tavoilla ja eri piireissä. Yksi aihe oli ydinvoima. Hän tuli sanoneeksi, että ydinvoima on ylimenokauden ratkaisu. Sen verran on vettä virrannut noiden päivien jälkeen, että nykyään Olli Rehn voi sanoa saman asian herättämättä minkäänlaisia intohimoja.

Sitä paitsi Halonen oli oikeassa. Nykyisellä sähkön hinnan kehityksellä ydinvoima siirtyy historiaan muutamissa vuosikymmenissä. Sähkön hinnan lasku perustuu aurinkokennojen hinnan laskuun ja hyötysuhteen paranemiseen. Tämä on hyvä asia, mutta ei aivan ongelmaton.

Elämme maailmassa jossa ei ole yksinkertaisia ja selviä ratkaisuja mihinkään suureen ongelmaan. Kun sähkön hinta laskee, voidaan perustella siirtymistä vaikkapa sähköautoiluun. Kulutus lisääntyy, mutta uusiutuvaa sähköä riittää ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ehkä.

Mutta voi käydä niinkin, että it-vallankumous johtaa suorastaan räjähdysmäiseen sähkön tarpeen lisääntymiseen. Ja voi olla että halpa sähkö johtaa teräksen käytön lisääntymiseen ja vastaaviin ilmiöihin ja "nykymeno jatkuu kunnes viimeinenkin sentneri fossiilista polttoainetta on poltettu", kuten Max Weber aikanaan profetoi.

Tässä piileekin suuri vaara ilmastonmuutosta ajatellen. Kun sähkön hinta alenee ja tuotetun energian ilmastohaitta vähenee, voi hiilenkäyttö sähkön tuotannossa kuitenkin lisääntyä, koska syntyy erilaisia pullonkauloja kysynnässä ja tarjonnassa. Käy niin kuin Suomessa, jossa haketta korvataan hiilellä tai kuten Saksassa, jossa ydinvoimaa korvataan hiilellä. Molemmat ovat tuhoisia ratkaisuja.

Jotkut ovat onnellisia kun Suomessa tuotetaan sähköstä "vain" 8,3 prosenttia hiilellä. Siinä on kuitenkin 100 prosenttia liikaa. Jos haluamme selvitä ilmastonmuutoksesta edes jotenkuten kuivin jaloin, sähköä ei saisi tuottaa laisinkaan fossiilisilla polttoaineilla.

Sitä pitäisi tuottaa ensisijaisesti uusiutuvalla energialla ja toissijaisesti vähäpäästöisellä energialla. Ydinvoima ei ole päästötöntä, vaan vähäpäästöistä energiaa, jolla on erittäin huono hyötysuhde. Pääosa tuotetusta energiasta valuu lämpimänä vetenä muutenkin jo liikaa lämminneisiin meriin. Rakentamisesta aiheutuu runsaasti hiilipäästöjä ja ydinvoimalan rikkoontuessa riskit ovat tunnetusti radioaktiivisia.

Uusiutuvan energian hankkeista olen seurannut läheltä monia. Mielenkiintoisin tällä hetkellä on tutkijoiden suosta eristämä mikrobikanta ja patentoitu reaktorimalli, johon on onnistuttu siirtämään miljardeja vuosia luonnossa toiminut prosessi.

Siinä mikrobit syövät hiilidioksidia ja vetyä ja tuottavat biometaania; suon prosessi on pystytty siirtämään laitosmittakaavaan.

Tämän biometanoinnin tekee houkuttelevaksi sen hurja energiatehokkuus – termistä metanointia ihminen on yrittänyt sorvata jo pitkään, onnistumatta saamaan sitä kannattavaksi.

Toisaalta kiinnostavaa on se, että menetelmä ei kilpaile biokaasun kanssa, vaan täydentää sitä. Lisäksi on aina sykähdyttävää tehdä päästöistä kierrätysraaka-ainetta.

Biokaasun tuotto saadaan tuplattua menetelmän avulla, lisäämällä mikrobireaktori olemassa olevien laitosten kylkeen. Biokaasusta 40 prosenttia on hiilidioksidipäästöjä, jotka ovat suoraan raaka-ainetta biometanointiin, mikäli vetyä on käytössä. Sitä kyllä löytyy ylijäämänä monin paikoin. Menetelmää voidaan soveltaa aurinko- ja tuulivoiman säätövoimaksi, jos ylijäämäsähköllä tuotetaan vetyä elektrolyysin avulla.

Tuskallisten tulevaisuudennäkymien seassa on siis toivoakin. Ihmisen ja luonnon yhteistyöllä asioita voidaan saada kuntoonkin. Ainakin on yritettävä kaikin keinoin, erehtymisen ja epäonnistumisen riskilläkin.

Lue lisää

Energian kulutus laski viime vuonna – uusiutuvien osuus jo 43 prosenttia

Märkä metsä tupruttaa metaania

Turvekeskusteluun kokonaisvaltaista ymmärrystä

Luonnonsuojelijat ja Vapo erimielisiä turpeennostosta Etelä-Pohjanmaalla