Vieraskolumnit

Vesikriisi on sotaakin tuhoisampi riski

Anneli Pauli: Meillä Suomessa on erinomaista osaamista jätevesien ja juomaveden puhdistamisesta.

Maailman talousfoorumi WEF (World Economic Forum) on nimennyt kymmenen merkittävintä maailmanlaajuista riskiä.

Ne ovat kaikki sellaisia, joiden ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä talouselämän, hallitusten ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden välillä.

Todennäköisimpänä riskinä WEF pitää valtioiden välistä konfliktia. Sijoilla seitsemän ja kahdeksan ovat epäonnistuminen ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä vesikriisi.

Listaus eri riskien vaikutuksista on erilainen. Suurin vaikutus maailmassa olisi vesikriisillä, valtioiden välinen konflikti on sijalla neljä ja ilmastonmuutos sijalla viisi. Energian hintashokin vaikutus on sijalla kuusi, mutta se ei esiinny kymmenen todennäköisimmän riskin listalla.

Kaikki nämä asiat ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Vesikysymykset ovat monin eri tavoin kytköksissä maailmantalouteen ja sitä kautta sosiaaliseen kestävyyteen.

Vesipulasta syntyy sotia, ja vesi on jo monien nykyisten konfliktien taustalla.

Ilmastonmuutos puolestaan aiheuttaa muun muassa laajaa kuivuutta pahentaen vesikriisiä entisestään.

Elämme hyvin monimutkaisessa maailmassa, jossa tarvitaan kokonaisnäkemystä ja pitkän aikavälin visiota, mutta ennen kaikkea välittömiä toimia.

Vesipula koettelee eniten kehittyviä maita. Tämä johtuu paljolti siitä, että kehittyneet maat kuten Suomi, ovat ulkoistaneet ison osan vedenkulutustaan kehittyviin maihin.

Näissä maissa tuotetaan esimerkiksi puuvilla, jota käytämme ja monet elintarvikkeet, joita syömme.

Meillä on siten myös moraalinen velvollisuus auttaa kehittyviä maita tehostamaan sellaisia tuotantoprosesseja ja viljelymenetelmiä, joissa tarvitaan paljon vettä.

Uusille vesipiheille ratkaisuille on kysyntää myös hurjaa vauhtia kasvavissa urbaaneissa yhdyskunnissa, sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla.

Tarvitaan sellaista kunkin maan olosuhteisiin sopivaa tekniikkaa, johon näillä mailla ja kansalaisilla on varaa.

Arvoketjut ovat moninaiset ja usein länsimaisesta poikkeavat. On löydettävä myös uudenlaisia ansaintamalleja.

Meillä Suomessa on erinomaista osaamista jätevesien ja juomaveden puhdistamisesta ja vesitalouskysymyksistä yleensäkin.

Tälle osaamiselle on jo kysyntää ja tulee olemaan entistä enemmän maailmanlaajuisesti.

Resurssitehokkaan vesitalouden sekä puhtaan veden ja vesihuollon markkinat ovat todella valtavat. Tässä on suomalaisille yrityksille markkinarakoa, jossa on vielä toistaiseksi tilaa.

Myös lisää monipuolista tietopohjaa sekä kulttuurien ymmärrystä ja paikallista yhteistyötä tarvitaan, jotta voidaan kehittää tarkoituksenmukaisia ja kestäviä ratkaisuja maailman vesikysymyksiin.

Tässä on merkittävä mahdollisuus myös suomalaisille yliopistoille ja tutkimuslaitoksille.

Resurssitehokkaat ratkaisut ovat eduksi kaikille osapuolille, sillä ne ovat taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta hyviä.

Olemmeko valmiita vastaamaan näihin tarpeisiin ja ottamaan kokoamme isomman siivun vesiosaamisen kakusta?

Näkyykö osaamisemme kynttilä riittävän kauas, onko meillä kriittistä massaa?

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Pitäisikö divetymonoksidi kieltää?

Tein itte ja säästin eli sukellus keittiöoluen maailmaan

Namibia kävi kuivuuden partaalla: Uutta toimintatapaa tarvitaan niin maatiloilta, yrityksiltä kuin kansalaisilta