Rakentaminen

Tarjolle tuli outo yhdistelmä: tuhat neliömetriä, 11 huonetta ja keittokomero – meijerimuseosta rakentui unelmien koti

Yli satavuotiaan rakennuksen remontti tehtiin maltilla: Kaikki vanha, mikä vielä oli toimivaa, säilytettiin.
Jarkko Sirkiä
Anna-Liisa Lundellin ja Mikko Griinarin unelmasta tuli totta Lohjan Saukkolassa.

Muutama vuosi sitten Valio luopui Lohjan Saukkolassa sijaitsevasta meijerimuseostaan. Siellä joskus vierailleet saattavat murehtia, mitä rakennukselle tapahtui.

Ei huolta – se päätyi hyviin käsiin. Komea kivirakennus on nyt sekä koti että perheyrityksen toimisto. Entistä ehompi ja täynnä elämää.

Kun Espoossa asuvien Anna-Liisa Lundellin ja Mikko Griinarin lapset aikuistuivat ja lähtivät kotoa, vanhemmat päättivät ryhtyä toteuttamaan haavettaan maalla asumisesta. He kiersivät välittäjien kanssa ympäri Uuttamaata.

Kaikki kohteet olivat joko liian huonokuntoisia tai liian pieniä kodin ja yrityksen toimiston yhdistämiseen. Lemmikeille ja hevosille tarkoitettujen Nutrolin-rasvahappovalmisteiden verkkokauppa kasvoi kohisten, ja pakkaamolle ja lähettämölle tarvittiin tilaa.

Sitten välittäjältä tuli viesti, että myyntiin on tulossa erikoinen kohde: ikäisekseen hyväkuntoinen omakotitalo, 1 000 neliömetriä, 11 huonetta ja keittokomero.

Lundellilta meni hetki tajuta, ettei neliömäärä tarkoita tonttia vaan rakennusta. Ja miten noin isossa talossa on vain keittokomero? Mikä ihme tämä on?

Kun pariskunta ajoi meijerimuseon pihaan, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sitova ostotarjous jätettiin ensikäynnillä.

Sen verran tunne antoi tilaa järjelle, että Lundell tinki kauppaan ehdon: Jos remontissa tulisi vastaan jotain todella kallista ja yllättävää, kaupan voisi perua tai neuvotella hinnasta uudelleen Valion kanssa.

Jarkko Sirkiä
Yrityksen työntekijät saavat nauttia rakennuksen suurimman huoneen ilmavuudesta.

1904 valmistunut entinen Nummen Osuusmeijeri on rakennuksena erikoinen, Griinari kertoo.

Sen alla on 14 metriä savea, mutta silti massiivinen rakennus ei ole vajonnut yhtään – tai jos on, niin tasaisesti.

Perimätiedon mukaan rakennuksen alla ei ole paalutusta vaan poikittain maahan ladottuja tukkeja. Se tavallaan lepää tukkilautalla.

Lautan päällä on kerros kivimurskaa, jonka päälle seinien jykevät verhouskivet on ladottu. Kiviseinien sisäpuolelle on valettu betoniseinä.

Rakennuksen yläosa on palanut parikin kertaa. Viime kerran jälkeen sen runko on rakennettu uudestaan harkoista.

Jarkko Sirkiä
Sisustussuunnittelija Seija Killström auttoi Anna-Liisa Lundellia oikeiden ratkaisujen löytämisessä.

Ennen remonttia tehtiin valtava määrä kuntokartoituksia ja kuultiin lukuisia asiantuntijoita.

"Mikko oli tulilinjalla, kun hänen piti päättää, mitä ristiriitaisista neuvoista lähdetään toteuttamaan", Lundell toteaa. "Se oli aika repivää."

Lopulta päätettiin, ettei rakennuksen ympäristöä lähdetä salaojittamaan. Jos talon alla olevat tukit kuivuisivat, ne hapertuisivat.

Ulkoseinää ei ruvettu purkamaan kivi kiveltä edes kostuneesta eteläpäädystä. Kaikki kivien saumaukset kuitenkin avattiin ja uusittiin. Työ oli valtava.

Seinän kosteimmasta kohdasta poistettiin sisäpuolelta lateksimaali ja seinä jätettiin kuivumaan.

Remontin kantavana ajatuksena oli, että jos rakennus on kestänyt yli sata vuotta, sen perusrakenteisiin ei kannata puuttua.

Seinien vierestä poistettiin maata ja sitä korvattiin hiekalla. Lastauslaituri vahvistettiin, samoin ajoväylät, sillä raskasta liikennettä kulkee nyt tontilla paljon.

Jarkko Sirkiä
Nyt pariskunta voi jo todeta, että kaiken stressin jälkeen remontista selvittiin lopulta melko vähällä.

Nyt stressi on hellittänyt. "Melko vähällä remontista lopulta selvittiin", Lundell toteaa.

"Rakennus oli alun perin tehty hyvin ja remontoitu museoksimuuttamisvaiheessa maltilla ja laadukkaasti", Griinari sanoo. "Sen ajan rakentajat ovat tehneet hyvää työtä."

Taloon oli asennettu maalämpö vuonna 2011. Sitä täydennettiin parilla ilmalämpöpumpulla. Lämpö riitti parin viime talven paukkupakkasillakin.

Vanha kellokorttilaitteisto jäi koristamaan portaikkoa.

Yläkerroksen asuin- ja toimistotilat ovat avarat, valoisat ja viihtyisät.

Alkuperäinen pikkuruinen keittokomero on edelleen tallella, mutta sen viereen, naulakon paikalle, rakennettiin kunnon toimistokeittiö.

Asuintiloihin, entisen kirjaston paikalle, tehtiin iso keittiö, joka on pariskunnan mieluisin oleskelutila. Kylpyhuonetta ja vessaakaan asuinpäädyssä ei ollut, joten nekin oli rakennettava.

Muuten yläkerrassa ei tarvittu juuri muuta kuin maalia, lakkaa ja hiontaa, Lundell toteaa. Suunnittelussa auttoi sisustussuunnittelija Seija Killström.

Jarkko Sirkiä
Kun muut museotavarat lähtivät, laboratorio sai jäädä. Osa laitteista on A.I.Virtasen ajoilta.

Museosta on vielä jäljellä jotakin. Jättimäinen voikirnu sai jäädä paikalleen, samoin meijerin koneille voimaa antanut höyrykone.

Ja sitten on vielä lähettämön vieressä oleva pieni huone. Aikanaan Valiollakin työskennelleen Griinarin sydän jätti muutaman lyönnin väliin, kun hän näki sen.

Tilan täyttää upea laboratorio ikivanhoine astioineen ja laitteineen. Se ei ole täysin yksi yhteen A.I. Virtasen laboratorion kanssa, mutta ainakin pöytä ja monet välineistä ovat olleet osa nobelistin työtä.

Museotavaroita aikanaan pois kantaneet muuttomiehet eivät halunneet ruveta pakkaamaan hauraita lasiesineitä. Griinari lupasi, että ne saivat jäädä paikoilleen – henkimään historiaa ja hivelemään silmää.

Lue lisää