Rakentaminen

Konseptinavetta säästää tuottajan aikaa ja vaivaa, mutta itse rakentamalla voi päästä halvemmalla

Rakentaminen 22.02.2018 Nivala

Nuoret maidontuottajat rakennuttivat uuden pihaton osuuskunnan tarjoamalla avaimet käteen -periaatteella.


Pekka Fali
Ruokinta hoituu pienkuormaajalla. Puikoissa emäntä Annika Kangas.

Valiolaisen osuuskunta Pohjolan Maidon tuottajat rakennuttivat viime vuonna yhteensä viisi niin sanottua konseptinavettaa.

Pohjolan Maito on kilpailuttanut lähes kaiken. Pääurakoitsija pitää huolen, että rakentaminen pysyy aikataulussaan ja kustannukset kurissa.

Tuottajat saavat keskittyä rakennusaikana maidontuotantoon vanhassa navetassa ja tuoda eläimet uuteen heti kun se on valmis.

”Omatoimisesti rakentamalla voi saada navetan tätä halvemmalla, jos onnistuu kilpailuttamaan kaiken hyvin”, Pohjolan Maidon tuotantoasiantuntija Pekka Petäjä­suvanto toteaa.

”Tässä säästyy kuitenkin vaivaa.”

Petäjäsuvannon mukaan kiinnostus on ollut suurta. Tälle vuodelle on suunnitteilla 4–5 konseptinavettaa.

Nivalan Padingissa luomumaitoa tuottavat Antti Alasaari, 32, ja Annika Kangas, 27, ovat yksi konseptinavetan valinneista.

Maitopihatto valmistui syyskuussa. Pariskunta on ollut siihen tyytyväinen.

”Uusi navetta on tuonut paljon työmukavuutta ihmisille ja eläimille”, Alasaari toteaa.

Suurin muutos on tottakai se, että ”robotti lypsää, enkä minä”, Kangas naurahtaa.

Alasaaren kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2014.

Aiemmin maitoa tuotettiin vuonna 1982 pihatoksi muutetussa navetassa, joka Alasaaren mukaan oli ahdas ja huonokuntoinen.

”Vanhassa navetassa olisi koko ajan pitänyt korjata jotain. Investointi kannattaa tehdä nuorena, jotta siitä saa hyödyn”, Alasaari tuumii.

Laina toki hirvitti, mutta Alasaari ja Kangas saivat investointiin nuoren viljelijän avustuksen, sillä se tehtiin viiden vuoden sisällä sukupolven­vaihdoksesta.

Kokonaisinvestoinnille tuli hintaa 1,05 miljoonaa euroa ilman veroja.

Maitopihaton veroton pakettihinta oli 565 000 euroa. Sen päälle tulivat maansiirtotyöt, salaojitukset ja lypsyrobotti. Joitain muutoksiakin tehtiin: esimerkiksi poikimisalueesta tehtiin pakettiratkaisua suurempi.

Pariskunta rakennutti myös viljasiilon sekä laakasiilot säilörehulle.

”Pihoihin meni odotettua enemmän mursketta. Siinä tuli vähän ylitystä kustannusarvioon”, Alasaari kertoo.

Lietekuiluun piti myös ostaa sekoittaja, mikä tuli pariskunnalle yllätyksenä.

”Melkein pysyimme elykeskuksen hyväksymien kustannusten puitteissa.”

Uudessa pihatossa valoa tulvii katon valoharjasta sekä kirkkaista led-valoista. Ilma ei ole lainkaan tunkkainen.

Ilmanvaihto toimii painovoimaisesti ikkunoita säätämällä.

”Koneellinen ilmanvaihto pitäisi meteliä. Eläimetkin ovat rauhallisempia, kun kone ei mölise”, Alasaari perustelee valintaa.

Pariskunta halusi navetasta myös mahdollisimman toimintavarman. Ruokintakin tapahtuu manuaalisesti.

Lannan poistaa kuitenkin automaattinen raappa, jota lehmät taitavasti väistävät.

Työergonomiaa edistää se, että lypsyrobottia operoidaan syvennyksestä, jolloin ei tarvitse kyykistyä, mikäli lehmän utareita täytyy hoitaa. Se säästää selkää.

Jos jotain voisi tehdä toisin, Alasaari olisi ehkä vaihtanut päädyn valokennot lasiin.

”Ne keräävät kosteutta.”

Myös joitain ovia hän olisi tehnyt isommiksi.

Lypsäviä oli vanhassa navetassa 32, nyt niitä on 61 ja ummessa 10.

”Tuntuu, että sopivan kokoinen navetta tuli. Jos toinen joutuu olemaan pois, toinen pärjää vielä yksinkin”, Alasaari puntaroi ja Kangas nyökkää.

Vanha navetta remontoidaan hieholaksi.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT