Rakentaminen

Pellossa kasvaa tiiliä

Rakentaminen 04.12.2016

Raikkosten maatilalla toimii kiertotalous: pellon savesta tehdään tiiliä, pellot palaavat viljelyyn ja tiilijäte hyödynnetään kierrätyksessä.


Sanne Katainen
Tältä näyttää juuri märkäpuristimelta tullut tiili. ”Seuraavaksi sitä kuivataan neljä vuorokautta ja sitten poltetaan”, Jaakko Raikkonen esittelee. Tiilen tie puristimelta valmiiksi tuotteeksi vie kaksi viikkoa.
Tältä näyttää juuri märkäpuristimelta tullut tiili. ”Seuraavaksi sitä kuivataan neljä vuorokautta ja sitten poltetaan”, Jaakko Raikkonen esittelee. Tiilen tie puristimelta valmiiksi tuotteeksi vie kaksi viikkoa.
Tiilimurskaa syntyy omasta tuotannosta ja palautuu työmailta. Sitä käytetään tiiliin ja tenniskenttiin.
Tiilimurskaa syntyy omasta tuotannosta ja palautuu työmailta. Sitä käytetään tiiliin ja tenniskenttiin.
Pelloissa on eroja: Teemu Raikkonen seisoo tavallisella pellolla ja Jaakko 1,5 metriä matalammalla maisemoidulla pellolla, josta on otettu savea viimeksi vuonna 2010.
Pelloissa on eroja: Teemu Raikkonen seisoo tavallisella pellolla ja Jaakko 1,5 metriä matalammalla maisemoidulla pellolla, josta on otettu savea viimeksi vuonna 2010.

Toiset viljelevät pelloillaan kaalia, kauraa tai perunaa, mutta Raikkosten pellossa kasvaa kovempaa tavaraa: tiiliä.

Samalla kiertotaloutta toteutetaan oikein olan takaa. Ensin pellon savesta tehdään tiiliä, sitten pelto otetaan viljelyyn ja tiilijätekin hyödynnetään kierrätyksessä.

Olemme Loimijoen mutkassa Loimaan Haitulassa. Maisema on vaurasta varsinaissuomalaista maaseutua, rakennusten nurkat ja pihat ovat ojennuksessa.

Vuonna 1932 Jaakko Raikkosen isä Viljo ja setä Kalle perustivat tänne joenmutkaan puutavaran raamisahan.

”Kaikesta oli puutetta, eikä sähköäkään ollut. Muuntaja piti rakentaa, ja sähkön sai vasta, kun kävi Helsingissä vaihtamassa voita, sianlihaa ja kanamunia kuparikaapeliin.”

Vuonna 1952 tilalla alettiin tehdä savisia salaojaputkia, koska Salaojayhdistyksen puheenjohtajan mielestä viljavan seudun pellot piti salaojittaa. Sahauksesta jäävää pintalautaa voitiin hyödyntää putkien polttamisessa.

Vuodessa tehtiin yli 200 000 putkea, tehdasta laajennettiin vuonna 1964 ja tuotanto nousi 2,4 miljoonaan putkenpätkään. Vuonna 1966 sahauksesta voitiin luopua.

”Tuotantoon tarvittava savi otettiin jo tuolloin aika lailla lähipelloilta”, toimitusjohtaja Jaakko Raikkonen kertoo.

Putkituotannon rinnalle perustettiin tiilitehdas vuonna 1979. Kun pellot alkoivat olla salaojissa 1990-luvulla, putket jäivät ja keskityttiin poltettuun savitiileen.

Tiili syntyy siten, että keväällä pellosta kuoritaan 35 senttimetriä ruokamultaa ja 1,5 metriä savea. Savi saa kuivahtaa pari päivää, minkä jälkeen se kasataan tehtaan pihalle aumoihin.

Kuorinta lopetetaan siniseen saveen. Ajan ja roudan avulla sekin muokkautuu taas käyttöpelloksi.

Savenoton jälkeen multa palautetaan peltoon, jolloin peltoa voi taas viljellä, vaikka sen pinta jää naapuripeltoa alemmaksi.

Savenotto edellyttää etukäteen ympäristölupaa ja jälkeenpäin maisemointia. Toiminta Loimijoen partaalla ei ole haitannut jokea eikä bisnestä, sillä joki on suhteellisen syvällä uomassaan, Raikkonen kertoo.

Puun ekologisuutta rakennusmateriaalina tiilimies ei allekirjoita.

”Puu on yliarvostettu rakennusmateriaali. En vastusta puun käyttöä, kunhan materiaaleja ei aseteta eriarvoiseen asemaan poliittisesti, kaavoituksella tai muulla periaatteella. Nyt puuta näytetään ajavan kuin käärmettä pyssyyn vapaan kilpailun vastaisesti”, Raikkonen manaa.

”Pitää valita oikea materiaali oikeaan paikkaan ja antaa asiakkaan eli suunnittelijan, rakennuttajan, rakentajan ja viime kädessä asunnon maksajan päättää.”

Raikkosen mukaan tiilen hiili­jalanjälki sadassa vuodessa on pieni.

”Hiilestä 94 prosenttia tulee asumisesta, 6 prosenttia materiaaleista ja alle prosentti julkisivusta. Tiiltä ei juuri tarvitse huoltaa, ja 58 vuodessa sen jättämä jalanjälki on neutraali.”

Tiili myös kiertää: Raikkoset ottavat ylimääräiset tiilet ja puhtaan muurausjätteen takaisin tehtaalle, missä se murskataan ja käytetään tiilimassaan tai tenniskenttien pintamateriaaliksi.

Punaiseen tiileen riittää oma maalaissavi, mutta vaalea tiili tarvitsee Britanniasta tuotua kaoliinisavea.

”Kaikki suomalainen savi sisältää rautaoksidia, jolla syntyy luonnollinen punainen väri ilman lisäaineita”, Raikkonen selittää.

Saven lisäksi tiilireseptissä on viidennes muita aineksia: oman kuopan luonnonhiekkaa, tiilimursketta, sahanpurua ja vettä.

Tiilenpolton aikana vesi haihtuu ja puupuru palaa pois, jolloin tiileen syntyy huokoinen rakenne ja siitä tulee säänkestävä.

Tiilet tehdään hallissa monessa vaiheessa: on syötintä, sekoittajaa, kivenerottajavalssia, filtteriä, veitsileikkuria, monilankaleikkuria, puristinta, manipulaattoria, robottia ja lopulta uuni.

Uuni paahtaa 45 öljypolttimen voimalla yli 1 000-asteisena. Sitä ei voi välillä sammuttaa, koska sen uudelleen lämmitys vie pari viikkoa.

Tiiliä tehdään noin 13 000 päivässä. Tiilen matka savesta valmiiksi vie parisen viikkoa.

Tiilitehdas omistaa hyödyntämänsä pellot, noin kuusi hehtaaria. Kuorittavana on kerrallaan kolmen hehtaarin lohko. Historiansa aikana tehdas on kuorinut savea 30 hehtaarin alalta.

Tiilitehdasta ympäröivillä sadalla hehtaarilla vehnää, ohra ja rypsiä viljelee Jaakko Raikkosen poika Teemu serkkunsa kanssa. Teemu toimii myös tiiliyrityksen markkinointipäällikkönä.

Kitulias talouskasvu ja hiljainen rakentaminen näkyvät bisneksessä. Kun kiivaimpina vuosina on tehty yli kolme miljoonaa tiiltä, nyt tahti on kaksi.

”Koko ajan rakennetaan, mutta varsinaista buumia ei ole”, Teemu kertoo.

”Kunnat rakennuttavat onneksi kouluja ja päiväkoteja, useampaakin kohdetta ympäri maan. Rakennusliikkeiden kanssa neuvotellaan ensi vuoden toimituksista.”

Tehtaan pihalle on varastoitu lavakaupalla valmiita tiiliä, ja uusia tehdään tilauksesta.

”Meidän valttimme on nopeus: jos tilaus tulee tänään, voimme toimittaa tiiliä varastosta huomenna. Tärkein kilpailuvaltti on kuitenkin hinta.”

Yrityksen sivuilla tekstit ovat venäjäksikin, mutta vienti on auennut tänä vuonna Pohjois-Ruotsiin.

100 lukijaa

Jaakko Raikkonen

Asuinpaikka: Loimaa

Ikä: 67

Millä ja missä luet MT:tä? ”Paperilehteä kotona Hirvikoskella, keittiön pöydän ääressä.”

Mitä teet lehdelle lukemisen jälkeen? ”Tuon lehden pojalleni Teemulle.”

Parasta ja parannettavaa MT:ssä? ”Aina välillä kauhistelemme puun suosimista lehdessä. En ymmärrä puun yksipuolista toitottamista, kun metsänomistajistakin 60 prosenttia on kaupunkilaisia. Hyvää on uusi tieto maanviljelystä ja viljan hinnasta. Maanviljelijöiden pärjääminen on tärkeää yhteiskunnalle, mutta ei se helppoa ole. Suomi tarvitsee elävän maaseudun.”