Valtimolainen Olli Timonen lomailee Bodenissa - Uutiset - MT Ravinetti
Uutiset

Valtimolainen Olli Timonen lomailee Bodenissa

Pitkän linjan hevosmiehellä Olli Timosella on jalat vankasti Valtimon Kalliojärven kylän maisemissa.
Antti Savolainen
”Nykyajan ravurit ovat enemmän juoksijoita kuin menneiden vuosikymmenien hevoset. Tämäkin liikkuu kuin gaselli ja kykyjä on, mutta kestääkö korvien väli”, Olli Timonen pohtii rapsutellessaan helmikuussa nettihuutokaupasta ostettua Gambling Facea. Nelivuotias meni viime vuonna Ruotsissa täyden ryhmän 1.14,5a.

”Kotipaikka on tuossa tien toisella puolen. Tässä on 25 hehtaaria maata eli hevosille hyvät laitumet ja pientä maanviljelystä. Olen tehnyt itse hyvät ajopaikat, ilman niitä tästä ei tulisi mitään”, Olli Timonen, 59, kertoo.

Hän asuu ja valmentaa hevosia entisessä Valtimon kunnassa, joka liitettiin vuoden alussa Nurmekseen. 1 200 metrin mittaisen radan lisäksi käytössä on 1 500 metrin suora.

”Pidän osan rataa pehmeänä ja osan kovana. Enemmän treenaan pehmeällä ja välillä ajan reippaammin kovalla osalla.”

Ajokertoja per hevonen kertyy viikossa kolme. Kesäaikaan hevoset ajetaan aamulla ja päivän ne saavat olla ulkona. Talvella hevoset ovat päivän ulkona ja ajot tehdään myöhemmin.

”Kyllä minä moneen muuhun verrattuna ajan varmaan vieläkin aika paljon, vaikka en enää niin paljoa kuin ennen. Jotenkin se on vaan jäänyt päähän, että kun on ollut vuosien mittaan huonojakin hevosia, niin pitäisi treenata paljon. Mutta tärkeintä kuitenkin on, että henkinen puoli on kunnossa.”

Viime vuosina Timosella on ollut yleensä pari ajohevosta kerrallaan. Nyt niitä on peräti kuusi. Kaikki ovat joko omia tai kimppahevosia. Viime aikoina parhaiten ovat pärjänneet Lucky Cloud ja Madonna S.T.

”Madonna tuli taloon, kun vähän opettelin, miten Ruotsin nettihuutokauppa toimii. Katsoin, että sillä on hyvä emälinja ja että se on itse ollut kolmevuotiaana viides Saksan tammaderbyssä. Ihmettelin, kun ei siitä kovin paljoa tarjottu. Ei se kallis hevonen ollut”, Timonen veistelee hyväntuulisesti.

”Suomeen tullessa sillä oli toinen etulapa ihan jumissa, mutta Henna Halonen sai sen hoidettua.”

Lucky Cloud puolestaan on esimerkki lajin arvaamattomuudesta. ”Ostin Luckyn ja Copper Cloudin kasvattajalta yhtä aikaa. Copperin näistä se juoksija piti olla, mutta se on onnistunut telomaan itseään aivan uskomattoman huonolla tuurilla.”

Lucky Cloudin ja Madonna S.T:n kanssa Timonen on päässyt kilpailemaan Ruotsissa, mikä oli pitkäaikainen haave.

”Varmaan kymmenen vuotta jo olin haaveillut, että lähden Bodeniin vielä kilpailemaan. Marraskuussa käytiin ensimmäisen kerran, ja kaikkiaan neljästi on jo käyty. Voittoja on tullut yhteensä neljä. Toisella reissukerralla molemmat hevoset voittivat.”

Tornion korkeudella Pohjois-Ruotsissa sijaitsevaan Bodeniin on matkaa kotipihasta 530 kilometriä. Reissut tehdään yhdessä Terttu-vaimon kanssa.

”Jos ei pärjätä, niin otetaan loman kannalta. Ja jos pärjätään, niin ollaan silti lomalla. Mennään sinne kilpailupäivänä ja tullaan pois seuraavana. Hevoset ovat radan talleissa yötä ja me hotellissa.”

Timonen on vaikuttunut länsinaapurin raviurheilusta.

”Esimerkiksi Bodenissa on aina rata kunnossa, hevosille karsinapaikat ja ihmiset ovat tosi ystävällisiä. Seuraan Ruotsin raveja muutenkin paljon.”

Kotimaisen raviurheilun tulevaisuudesta Timonen on huolissaan.

”Osataanko raviurheilussa ajatella riittävästi kokonaisuutta? Koko maassa pitäisi olla mahdollisuus ajaa kunnon palkinnoista. Olen sanonut jo 20 vuotta, että 64-ravit pitäisi laittaa kiertoon esimerkiksi Helsingin, Kuopion, Seinäjoen ja Oulun kesken.”

Hevoskärpäsen pureman Olli Timonen sai jo pienenä. Isä Erkki Timonen oli innokas raviharrastaja, joten kotona oli aina hevosia. ”Huonoja hevosia ja hyviä hevosia, isä vaan yleensä myi aika pian sen hyvän hevosen”, Olli Timonen nauraa.

Hän kertoo ratsastaneensa kotipaikan hevosilla jo alle kouluikäisenä. Taito avasi myös tien elokuvaan nuorena miehenä, kun Nurmeksessa kuvattiin vuonna 1984 yksi osa sarjafilmistä nimeltä Mustan lohikäärmeen salaisuus.

”Meiltäkin oli siellä kuusi hevosta tataarien ratsuina. Minä tein stunttina erilaisia ratsastuskohtauksia. Yhdestä kieltäydyin, kun olisi pitänyt pudota viisi metriä kalliolta hevosen kanssa ja se hevonen olisi kuollut sinne. Meillä oli yksi vähän pöhlö lämminverinen, johon venäläinen kasakka ei saanut otetta. Minä sitten poltin elokuvassa yhden kylän sillä hevosella ratsastaen, se ei edes pelännyt tulta”; Timonen muistelee.

Hän on siitä harvinainen vanhemman polven hevosmies, että on osallistunut monté-lähtöihin. ”Se on jäänyt parhaiten mieleen montésta, kun 1970-luvulla Mikkelissä päästin Riitta Väisäsestä edelle loppusuoralla.”

Olli Timonen ajoi ensimmäisen starttinsa vuonna 1977. Kaikkiaan niitä on kertynyt 2034, joista voittoja on 200, kakkosia 197 ja kolmosia 206.

Valmennustilasto näyttää vuodesta 2000 alkaen 437 starttia, joista on tullut 47 voittoa. Totossa hevoset ovat olleet yhteensä noin joka kolmas kerta. Kovia lukemia harrastajalle.

”Hevoset olivat pitkään isän treenilistalla. Sain ajaa hyviä hevosia jo varhain, sillä vuonna 1978 olin Kuopion ajajaliigassa toinen Veijo Heiskasen jälkeen.”

”Isällä oli vuosien varrella paljon hevosia. 1970–1980-luvuilla ajettiin kesällä paljon kilpaa, kuuden hevosen linja-auto oli melkein aina täynnä, kun raveihin lähdettiin. 1980-luvulla oli sellainenkin vuosi, että talliin tuli yli 20 voittoa. Joskus oli sellainenkin tilanne, että tallissa oli yhtä aikaa neljä tähtiaikaista suomenhevosoria.”

Nykypäivään siirryttäessä välille mahtuu myös hiljaisempia vuosia. Vuonna 1990 perustettu oma kuljetusliike ja reistaillut selkä painoivat välillä starttimääriä matalammaksi.

”Ja tietysti sekin, että jos ei ole ollut hyvää hevosta, niin en ole lähtenyt raveihin ollenkaan”, Timonen huomauttaa.

Tähän asti hevosmiesuran kohokohta on ollut Seinäjoen kuningatarkilpailun seitsemäs sija Serottarella vuonna 2005.

”Seinäjoen pitkä matka on vieläkin mielessä, sillä jäin siellä Serottarella umpipussiin ja viidenneksi. Varaa olisi ollut ihan jonkin verran.”

Olli Timonen on ollut päätoiminen kuljetusalan yrittäjä 30 vuoden ajan. Ensimmäisen sora-auton hän hankki kesällä 1990, juuri laman alla.

”Kesän ajan oli ihan mukavasti ajoa, mutta sitten loppui kaikki. Kyllä sinä vuonna joutui tulemaan niin pienillä tienesteillä toimeen, ettei ole tosikaan.”

Jos lama-aikana sukellettiin syvälle, myös paluu pinnalle oli jyrkkä. ”Syksyllä 1993 alkoi yhtäkkiä ihan hullu nousu”, Timonen muistelee töiden lisääntymistä.

Vuosikymmenien varrella Timosen autot ovat kuljettaneet soraa ja puuta pitkin maakuntia. Nyt ajossa on kolme tukkirekkaa ja neljä palkattua kuljettajaa. Isäntä itse ajaa tarpeen mukaan.

”Ipo Woodille eli Iisalmen sahalle ajetaan paljon. Toinen iso asiakas on metsänhoitoyhdistys.”

Kuljettajista kolme on tullut taloon Riverian ammattiopiston kanssa tehtävän yhteistyön kautta.

”Vuosien mittaan on kymmenkunta kuskia ollut sieltä harjoittelussa. Kyllä minä olen ollut tyytyväinen yhteistyöhön. Pitäähän poikien päästä harjoittelemaan käytännön töissä, niin pikkuhiljaa oppivat ammattimiehiksi.”

Sora-autot Timonen myi pois muutama vuosi sitten. Vuosi sitten hän luopui osuudestaan joensuulaisessa metallipajassa. Myös puuautoista hän suunnittelee luopuvansa hiljalleen.

”Jos olisin 30 vuotta nuorempi, niin lähtisin vielä Ruotsiin ravivalmentajaksi”, puhelias mies nauraa mutta vakavoituu sitten.

”Kyllä tämä korona voi aiheuttaa vielä laajassa mittakaavassa sen, että konkurssikypsät firmat saavat jatkoaikaa ja maksumiehiksi joutuvat pärjäävät, terveet yritykset”, tarkasti maailman talouden tapahtumia seuraava yrittäjä puntaroi.

Antti Savolainen
Olli Timonen on kokenut yrittäjänä niin ylä- kuin alamäetkin.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ravihevosista innostunut Ville Hakala: ”Osaamiseni valmentajana oli aluksi ihan nollassa”

Veri veti Eveliina Hallapuron hevosten pariin

Vihdoin löytyi se oikein hyvä hevonen

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video