Uutiset

Satu Liitiäinen operoi Ranskassa ja Ruotsissa

"Viimeistellessäni hevosia starttiin auringon paisteessa palmujen katveessa tuli mieleen, että voisi ravi-ihmisenä asiat olla paljon huonomminkin.”
Satu Liitiäinen ja Daniel Parling valmentavat ja kilpailuttavat hevosia pääasiassa Ranskassa. Tällä hetkellä heillä on asemapaikka myös Ruotsissa.

Satu Liitiäinen lähti kahdeksan vuotta sitten hevosenhoitajaksi Ranskaan.

"Ensimmäinen työpaikkani oli Sofia Aronssonilla, olin itseasiassa Sofian ensimmäinen työntekijä hänen aloittaessa itsenäisenä valmentajana Ranskassa. Aronssonin palveluksessa viihdyin noin neljän vuoden ajan, ja sen jälkeen olin jonkin aikaa lyhyitä pätkiä useammalla valmentajalla töissä."

Omaa tallia Liitiäinen on pyörittänyt yhdessä ruotsalaisen avopuolisonsa Daniel Parlingin kanssa kolmisen vuotta.

"Danielilla on sekä Ranskan- että Ruotsin ammattivalmentajalisenssi. Tällä hetkellä meillä on hevosia sekä Ranskassa että Ruotsissa. Daniel on Ranskassa Haras du Plessis -nimisellä tilalla, joka sijaitsee Pariisin pohjoispuolella. 15 minuuttia Charles de Gaullen lentokentälle ja noin 40 minuuttia Vincennesiin. Minä olen puolestani ollut keväästä lähtien Julmyrassa osan hevosten kanssa, jossa minulla on ollut apunani ystäväni Ikosen Henna."

Liitiäisen ja Parlingin talleissa on ruotsalaisia ja ranskalaisia hevosia.

"Meillä on valmennuksessa sekä Ruotsissa että Ranskassa syntyneitä hevosia, ja onkin luonnollista, että kilpaillaan myös Ruotsissa. Olin jo viime kesän Ruotsissa hevosten kanssa, ja tänä keväänä lähtöä Ruotsiin vauhditti luonnollisesti covid-19, kun Ranskassa koko ravitoiminta oli pysähdyksissä melko pitkän ajanjakson.

"Ruotsi tarjosi meille hyvän takaportin, mutta monet pienemmät ranskalaiset valmentajat ajautuivat taloudellisesti tosi ahtaalle coronan takia. Ei käynyt kateeksi heidän asemaansa keväällä ravisulun aikana. Osa meidän ranskalaisista hevosenomistajamme halusi ehdottomasti, että heidän hevosillaan kilpaillaan Ruotsissa. Heille oli tärkeätä, että hevoset pääsevät kilpailemaan maasta riippumatta."

Liitiäinen kertoo, että oma valmennustoiminta alkoi tyhjältä pöydältä, sillä rahoittajia ei ollut omasta takaa valmiina.

"Tämän takia autoimme aluksi monia ruotsalaisia valmentajia heidän hevostensa kilpailuttamisessa Ranskassa. Se antoi toiminallemme taloudellista vakautta."

"Vaikka meillä on nykyään enemmän omia hevosia valmennuksessa, otamme luonnollisesti edelleen vastaan pohjoismaisia hevosia, jotka haluavat tulla tänne kilpailemaan. Osa valmentajista antaa mukaan tarkat valmennussuunnitelmat, osa sanoo, että valmentakaa kuin omianne. Talven lähestyessä alkaa kiinnostus Ranskassa kilpailemista kohtaan kasvaa, ja esimerkiksi Rebecca Dahlénin Minnestads El Paso joka tienasi mukavasti palkintorahoja viime talvena täällä, on tullut uudelle Ranskan visiitille ja aloittikin heti hyvin nelossijalla syyskuun alussa."

"Ruotsalaisia hevosiahan meille enimmäkseen tulee kilpailemaan. On meillä kuitenkin ollut myös suomalaisten hevosia, äkkiseltään tulee mieleen ainakin Rocket Zet, Mr Looba Looba ja Ojanperän Antilta on ollut myös hevosia täällä. Suomalaiset hevoset sopivat tosi hyvin tänne, sillä niillä on useasti ruotsalaisia hevosia enemmän startteja voittosummaansa nähden. Otamme mielellämme tänne suomalaisia hevosia kilpailemaan”, kannustaa Satu suomalaisia valmentajia kilpailuttamaan hevosiaan Ranskassa.

Ranskalainen raviurheilu ei ole pelkästään Vincennesin talvimeeting, vaan hyväpalkintoisia lähtöjä ajetaan ympäri Ranskan ympäri vuoden.

"Vaikka palkintoja on pelivaihtojen laskettua jouduttu hieman tiputtamaan, on kaikkien pienimmissäkin raveissa vähintään noin 5 000 euron ykköspalkinnot. Aika paljon enemmän verrattuna Suomeen, ja vaikka Ruotsin palkintaso on Suomeen verrattuna paljon parempi, jää se kakkoseksi Ranskaan verrattuna. Ei Ranskassa hevosen pitäminen ole periaatteessa sen kalliimpaa kuin Ruotsissa. Matkakulut ovat suuremmat, sillä Ranskassa on tosi paljon pieniä raviratoja, jotka ajavat kilpaa vain jokusen kerran vuodessa, kuitenkin hyvillä palkinnoilla, ja niinpä kauempaakin kannattaa lähteä yrittämään isohkoa rahaa."

"Verrattaessa hevosen kilpailuttamista Ranskassa ja Ruotsissa, on Ranskassa paljon enemmän valinnan varaa, kuinka kilpailuttaa. Ruotsissahan kilpaileminen on jollakin tapaa staattisempaa, isommista palkinnoista ajetaan lauantaisin ja ikäluokkakilpailuissa. Ranskassa ravien taso vaihtelee paljon enemmän, ja kuten jo aiemmin mainitsin voi hyvistä palkinnoista päästä ajamaan hieman helpohkossa seurassa. Ruotsissa on kuitenkin helpompi toimia raviammattilaisena, asiat ovat organisoitu ammattimaisemmin, ja näin ollen arki sujuu paljon helpommin”, vertailee Satu Ranskan ja Ruotsin raviurheilun eroja.

Satu Liitiäinen menestyi suomalaisissa montélähdöissä hienosti ennen Ranskaan lähtöä, ja on jatkanut Ranskassa montélähtöjen ratsastamista yhtä hyvällä jollei jopa paremmalla menestyksellä.

"Loukkasin niskanikamani vakavasti 2015 onnettomuudessa, toivuttuani onnettomuudesta otti minun montéurani Ranskassa tuulta siipien alle. Pääsin ratsastamaan oppilaslisenssillä hieman kevyemmillä painoilla, ja se edesauttoi aika lailla aluksi. Lopettaessani työt Aronssonilla, ei minulla ollut luonnollisesti enää oppilaslisenssiäkään."

"Tällä hetkellä minulla ei ole suurta poltetta kiertää ratsastamassa lähtöjä, vaikka saisinkin oppilaslisenssin takaisin jonkinmoisen byrokratia prosessin kautta. Omat valmennettavat menevät montélähtöjen edelle tätä nykyä. Olen ratsastanut jokusen lähdön Ruotsissa, mutta kyllä Ranskan montélähdöt ovat kovemman tasonsa puolesta mukavampia ratsastaa”, kertoo Satu montéurastaan Ranskassa.

Ranskan-reissu on antanut ja opettanut paljon.

"Olen asunut sen verran monta vuotta Ranskassa, että kyllä sitä on kotiutunut sinne. Kesällä on mukava olla Pohjoismaissa, mutta kyllä syksyn lähestyessä alkaa kaipaamaan Ranskaan. Jossakin vaiheessa syksyllä suuntaan takaisin Ranskaan, mutta ollaan tässä niin kauan kuin hevosille on sopivia lähtöjä."

"Tavoitteenamme olisi saada oikein hyvä ranskalainen hevonen, jolla pärjäisi isommissa lähdöissä Ranskassa, ja pitäisimme mielellämme pysyvän filiaalin Ruotsissa. Näin pystyisimme hyödyntämään kummankin ravimaan parhaimpia puolia” pohtii Satu tulevaisuuden haaveita.

"Kun 20-vuotiaana suoritettuani hevoshierojakoulutuksen Salpauksesta lähdin Ranskaan sanoin, että tulen takaisin Suomeen, kunhan olen saanut ratsastaa montélähtöjä ja oppinut puhumaan ranskaa. Kumpikin tavoite on täyttynyt, mutta Suomeen en ole ainakaan tällä hetkellä tulossa takaisin."

"Olen oppinut ja kokenut tosi paljon näiden kahdeksan vuoden aikana ulkomailla. Puhun nykyään ranskaa, ruotsia ja englantia, ja olen käynyt Ranskassa varmaankin 150 raviradalla. Montélähdöissä olen saanut ratsastaa todella hienoilla hevosilla sekä olla hoitaja usealle hienolle hevoselle. Ollessani alkukeväästä Cagnes Sur Merissä kilpailumatkalla, ja viimeistellessäni hevosia starttiin auringon paisteessa palmujen katveessa tuli mieleen, että voisi ravi-ihmisenä asiat olla paljon huonomminkin” päättää Satu haastattelun syyskuisena keskiviikkona Julmyrasta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

"Koko tämä raviharrastus alkoi ihan vahingossa"

Piia Heikkinen viihtyy Italiassa huippuhevosten hoitajana – Bleff Dipa toi toisen Derby-voiton

Tanja Sundelinin tie Ruotsissa hevosenhoitajasta henkilöstövastaavaksi: "Meillä on nykyään klinikkatoimintaa seitsemällä eri paikkakunnalla"

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video