Uutiset

Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä mielessä

Pienenä Reetta Tervonen nukkui päiväunia hevosen selässä.
Antti Savolainen
Reetta Tervonen harrastaa ja tekee töitä hevosten, kuten Elsa Von Bentzin, kanssa. Lisäksi hän opiskelee akvaattisia tieteitä Jyväskylän yliopistossa ja työskentelee ravintola-alalla.

Reetta Tervonen tasapainoilee monen muun tavoin siinä rajamailla, ovatko hevoset harrastus vai työ. Tällä hetkellä hänellä on kolme valmennettavaa ravihevosta, joista kaksi on kokonaan omia ja kolmannen omistajaporukassa hän on mukana.

”Jonkin verran myös hieron ja laseroin muiden hevosia. Toivon, että hevoset ovat tulevaisuudessa vähintään tärkeä harrastus. Mutta en panisi pahakseni, vaikka ne työllistäisivät osa- tai kokopäiväisesti. Valmentamisen lisäksi hevosten kuntouttaminen kiinnostaa kovasti”, 23-vuotias Tervonen kertoo.

Tervosen menestynein hevonen toistaiseksi on Villin Viksu. 10-vuotias suomenhevostamma on noussut hänen käsissään tähtijuoksijaksi.

”Viksu on elämäni hevonen. Sillä on sisällä vielä enemmän, kuin mitä tähän asti on nähty. Mutta sen kanssa on pitänyt ja pitää edelleen edetä rauhallisesti, ettei se kuumene liikaa.”

Tervonen kertoo valmentavansa hevosiaan määrällisesti paljon. Samalla kaikilla on säilyttävä hyvä mieli.

”Treeni on säännöllistä. Ajan pitkiä lenkkejä painavilla jarrukärryillä. Alle kymmenen kilometrin lenkkiä varten en edes valjasta hevosta, tavallisesti mennään 15–25 kilometriä ja välillä pidemmästikin. Ratsastan myös hevosilla usein. Radalla käyn hyvin harvoin treenaamassa.”

5-vuotias lämminveritamma Elsa Von Bentz on palannut tänä vuonna kilparadalle pinnallisen koukistajajänteen 80-prosenttisen vamman jälkeen. 3-­vuotias suomenhevostamma Softis puolestaan hankittiin ratsuksi, mutta se on osoittautunut hyvin lahjakkaasi ravuriksi.

”Se tuli minulle helmikuussa, mutta ratsastaminen on jäänyt vähälle. Katkaisin maaliskuussa molemmat käteni, kun treeni­lenkillä toinen hevonen säikähti hirveä ja lensin tiukassa mutkassa kärryiltä päin puuta. Pari kaveria tuli avuksi ja opetettiin Softis ajolle. Elokuun lopulla Softis juoksi koelähdön kilometriaikaan 1.46,8 ja viime sunnuntaina se voitti helposti Vieremän paikallisraveissa. Vauhtia on paljon nähtyä enemmän.”

Hevoset ovat olleet Tervosen elämässä mukana lapsesta saakka.

”Äidillä oli ratsuhevonen, jonka selässä olen kuulemma nukkunut päiväunia pienenä. 6-vuotiaana sain oman shetlanninponin, jonka kanssa kävin ravikoulussakin, mutta en vielä silloin innostunut raveista sen enempää.”

Tervosen ollessa 12-vuotias taloon tuli isompi, new forest -rotuinen poni. Siitä ei tullut kaivattua esteratsua, mutta matkaratsastukseen ja etenkin hevosen kunnon luomiseen sen avulla sai oivat opit.

”Yläasteella Tuusniemellä luokkakaverini perheellä oli ravihevosia. Kävin heidän mukanaan raveissa. Sitten pääsin oppiin Matti Nissisen tallille. Siellä sain perusopit ravihevosista. Ensimmäisen kesätyöpaikkani Juha Kortekalliolla Juvalla löysin, kun katsoin Vermon lähtölistoja läpi ja aloin soitella valmentajilta töitä.”

Myöhemmin työkokemusta on kertynyt muiltakin talleilta.

Reetta Tervonen on yksi tämän vuoden Juniorikypärät- ohjastajista. Suomen Hippoksen organisoimaan kilpailusarjaan valittiin hakemusten perusteella 12 alle 25-vuotiasta ohjastajaa, joilla on C-ajolupa. Sarja käsittää yhteensä kuusi osalähtöä, joista jäljellä on 15. lokakuuta ajettava Vermo ja 7. marraskuuta Lahti. Eniten pisteitä kerännyt voittaa palkintomatkan.

Kilpailusarjalla pyritään saamaan nuorille ohjastajille lisää kilpailumahdollisuuksia. Lisäksi heille on järjestetty koulutuksia lähinnä etänä, sillä korona-aika sotki asioita.

”Hain mukaan, sillä kilvanajo on kivaa. Mutta ennen kaikkea se on minulle työkalu valmentamista ja kuntouttamista varten. Hevosen puutteet ja vahvuudet näkyvät melkeinpä parhaiten kilpailutilanteessa”, Tervonen kuvailee.

Hänen mielestään kilpailu­sarja on tervetullut, joskin siinä riittää vielä kehitettävää. Hevosten saaminen lähtöihin on kilpailijoiden vastuulla, eikä se ole helppoa. Moni valmentaja arastelee ilmoittaa hevostaan suhteellisen kokemattomille ohjastajille.

”Tosi paljon on saanut itseään mainostaa ja soitella hevosia suoraan valmentajilta. Tällaista viestiä olen saanut myös muilta ohjastajilta.”

Tervonen ehdottaa, että palkintotasoa voisi nostaa nykyisestä. Osalähtöjä vastaavia sarjoja on useilla radoilla tarjolla niin paljon, että erottautuminen olisi tarpeen.

Antti Savolainen
Reetta Tervonen kuvailee Villin Viksua elämänsä hevoseksi.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

"Koko tämä raviharrastus alkoi ihan vahingossa"

Ura kohti talliyrittäjyyttä alkoi kaltereita pesemällä – ravilegendan lapsenlapsesta tuli hevosalan moniosaaja

Valtaosa pitää elämäntapaansa ympäristön kannalta kestävänä – mitä vanhempi ihminen sitä ekologisemmaksi hän elämäntapansa kokee

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video