Uutiset

”Niin hyvää hevosta ei ole syntynyt, etten sitä myisi”

Terno Grönstrand jatkaa suvun hevosmies­perinteitä.
Antti Savolainen
Terno Grönstrand palailemassa kotitallille Norjassa syntyneen Björkevikingin kanssa. 24-aikainen ori on tienannut noin 60 000 euroa. Suomessa se ei ole vielä ehtinyt kilpailla.

Terno Grönstrandin päivät täyttyvät työstä ravihevosten parissa. Vanhempien pihassa sijaitsevassa kotitallissa on yhteensä tusinan verran omia, isän ja isoisän hevosia. Itse hän asuu perheineen kävelymatkan päässä.

”Minulla on omia valmennettavia, yleensä kaksi–kolme, jotka ovat pääasiassa kimppahevosia jonkun kaverin kanssa. Autan myös tallin muiden hevosten ajamisessa ja hoitamisessa.”

Lisäksi 24-vuotias Grönstrand käy töissä ammattivalmentaja Jonny Länsimäen tallilla Ylistarossa useampana päivänä viikossa.

”Jonnylla ei nyt ole kovin paljoa starttihevosia, mutta vastaavasti opetettavia varsoja on paljon. Joskus saatan ottaa mukaan myös omat valmennettavani ja ajaa ne Jonnyn luona. Hän puolestaan käy täällä kengittämässä. Yhteistyö toimii kaikin puolin hyvin.”

Terno Grönstrandin isoisä Otto Salojensaari on Suomen tunnetuimpia hevoskauppiaita. Myös isä Albert Grönstrand on pitkän linjan hevosmies.

”Hevoset vaihtuvat tallissa tiuhaan. Ja niin sen pitää mennäkin, jos tällä aikoo elää”, Terno Grönstrand painottaa.

Hevosala on ollut hänelle selkeä valinta. Hevoset kiinnostivat jo pienenä ja kotoa on saanut hyvät opit niiden kanssa toimimiseen.

”Peruskoulun jälkeen kävin ammattikoulun puupuolen, mutta alan töitä en ole tehnyt. Oppia hevoshommiin olen hakenut myös käymällä eri talleilla auttelemassa ja opettelemassa.”

Toinen syy hevosiin keskittymiseen on karumpi.

”Kun tukan väri on mikä on, niin ennakkoluuloja riittää. Ravien parissa niitä on selvästi vähemmän”, romaneihin kuuluva Grönstrand sanoo.

Tulevaisuudessa hän näkee itsensä ravivalmentajana ja hevoskauppiaana. Myös kilvanajo kiinnostaa, mutta lainakuskimarkkina on varsin tiukasti kilpailtua.

”Seuraan jatkuvasti raveja Suomessa ja ulkomailla. Yritän löytää hevosia, joissa olisi mielestäni ideaa. Soittelen ja kyselen niitä. Selaan myös ahkerasti netissä myytäviä hevosia. Vieraiden hevosia on hankala saada valmennukseen, joten olen ostanut edullisia hevosia, laittanut niitä paremmaksi ja myynyt eteenpäin.”

Niin sanottuja pitohevosia toimintamalli ei salli.

”Niin hyvää hevosta ei ole syntynyt, etten sitä myisi”, Grönstrand sanoo.

”Hevosen huonouden takia meidän tallista ei myydä yhtäkään hevosta. Kauppiaalta on siinä mielessä hyvä ostaa hevonen, että hän haluaa asiakkaan pärjäävän sillä. Ja huomatut viat kerrotaan avoimesti. Silloin asiakas voi tulla takaisin ja ostaa toisenkin hevosen”, hän painottaa.

Mistä hyvän hevosen sitten tuntee päällepäin? Grönstrandilla ja tallilla työskentelevällä Roger Järvivuorella on vastaus heti valmiina.

”Kaunis pää, ulkonevat silmät, hyvä katse ja pitkät korvat. Yleisilme pitää olla hyvä”, hevosmiehet summaavat.

Terno Grönstrand on mukana tämän vuoden Salamakypärät-kilpailussa. Siinä kilpailevat nuoret ohjastajat, jotka työskentelevät ammattivalmentajien talleilla.

Kymmenen osakilpailua sisältävä kausi päättyy lauantaina Lahdessa. Niko Riekkinen on tavoittamattoman tuntuisessa johdossa, Grönstrand on sijalla neljä.

Grönstrandin ajokkina 2 140 metrin ryhmäajossa on kakkosradalta lähtevä Sapphira.

”Se on hyvä hevonen, kovasti yritetään parantaa sijoitusta kokonaiskilpailussa.”

Salamakypärä-lähdöissä ohjastajat sopivat ajokkinsa suoraan hevosten valmentajien kanssa.

”Aika paljon joutuu soittelemaan ja kysymään hevosia ajettavaksi. On ollut mukava huomata, että jonkin verran valmentajat ovat sitten ilmoittaneet niitä hevosia minulle tavallisiinkin sarjoihin, jos Salamakypärä-lähtö ei ole kilpailuohjelmaan sopinut.”

Vahvuuksinaan ohjastajana Grönstrand pitää rauhallisuutta ja lähdön hevosten tuntemista.

”Yritän aina ajaa, kuten valmentaja toivoo. Muiden hevosilla olen pärjännyt kohtuullisen hyvin. Omilla valmennettavilla ajaessa on ollut jokin selittämätön lukko päällä, ja olenkin mieluusti ajattanut niitä muilla.”

Lähdöt on ajettu yhtä kertaa lukuun ottamatta lämminverisillä. Power Parkissa ajettiin juhannuksena suomenhevosilla.

”Sinne ei ilmoitettu aluksi kuin kuusi hevosta. Kun kuulin siitä, otin puhelimen käteen ja aloin soitella alueen valmentajia läpi. Sanoin, että on se kumma, jos ei näin vankalla suomenhevosseudulla saada lähtöä kokoon. Lähtö ajettiin 12 hevosella.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kaviovetoiset veivät rallimiehen mukanaan – ”Lupasin, että voin minä pari lenkkiä ajaa"

Ruotsin raviurheilun synkkä tiistai: ST:n johtoa syytetään koko totuuden salaamisesta Propulsionin tapauksessa ja toisessa tapauksessa valmentajaa syytetään eläimiinsekaantumisesta

Petri Airaksinen kengittää työkseen Ruotsissa: "Olen toki kengittänyt koko ikäni hevosia, mutta koulutus ei kuitenkaan koskaan ole pahaksi"

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video