Uutiset

Petri Airaksinen kengittää työkseen Ruotsissa: "Olen toki kengittänyt koko ikäni hevosia, mutta koulutus ei kuitenkaan koskaan ole pahaksi"

Jyväskylästä lähtöisin oleva mies on ehtinyt nähdä paljon 30-vuotisen raviurheilijauransa aikana.
Ville Toivonen
"Onhan toiminta mennyt kokonaisuutena ammattimaisempaan suuntaan. Yksi suurimmista muutoksista mielestäni on omistajien aseman parantuminen ruotsalaisessa raviurheilussa. Tämän ovat eritoten hieman nuoremman polven valmentajat älynneet", Petri Airaksinen arvelee.

Raviurheilu veti Petri Airaksista puoleensa heti peruskoulun jälkeen. Ensimmäinen ravialan työpaikka löytyi läheltä, sillä Leena Niininen (ammattivalmentaja Anssi Niinisen vaimo) on Petrin täti. Suomessa Petri on ehtinyt työskennellä Anssi Niinisen lisäksi pitempiä ajanjaksoja Pekka Korvella sekä Tapio Perttusella.

90-luvulla vierähti myös ajanjakso Belgiassa Darby-tallilla sekä aivan 90-luvun lopulla vajaa vuosi Italiassa sekä Jori Turjan että Veli-Pekka Toivasen palveluksessa. 2000-luvun taitteessa ravialan ammattilaisen ura oli vedenjakajalla.

"Siinä kohtaa tuli jonkinasteinen kyllästyminen raviurheiluun, halusin kokeilla ihan muun alan töitä,” muistelee Petri parinkymmenen vuoden takaisia aikoja.

Mutta kuten usein, kun on kerran antanut pikkusormen raviurheilulle, ei siitä pääse helpolla eroon. Näin kävi Petrillekin.

"Eihän siinä kauan mennyt, kun polte uudelle ulkomaan turneelle syntyi, ja aloitinkin Roger Malmqvistilla, joka oli saanut valmennustoiminnalleen potkua Igor Brickin menestyksen ansiosta 90-luvun lopulla”, muistelee Petri muuttoaan Ruotsiin parisen kymmentä vuotta sitten.

Muutaman Solvallan alueella vietetyn vuoden jälkeen muuttokuorma suuntasi Mantorpiin Per K Erikssonin palvelukseen. Per K Erikssonhan oli muutamaa vuotta aiemmin palannut takaisin Ruotsiin menestyksekkäiden USA-vuosien jälkeen.

Mantorpissa vierähti muutama vuosi, jonka jälkeen oli vuorossa jälleen Solvallan seudun valmentajat, ensin Göran Lång ja Torbjörn Jansson ja lopuksi Claes Sjöström, jonka luona Petri alkoi ajaa enemmän kilpaa.

"Työskennellessäni Claes Sjöströmillä sain mahdollisuuden ajaa enemmän kilpaa, ja pärjäsin hyvin eri ratojen oppilasliigoissa. Voitin kahdesti Eskilstunan- ja kerran Gävlen oppilasliigan. Oppilasurani kohokohta oli kuitenkin, kun voitin Travrondenin Guldklockan Solvallassa 2010 Kari Lähdekorven valmentamalla Unix Broddella”, kertaa Petri oppilasuraansa.

Ammattivalmentajaura oli ajankohtainen Petrin osalta vuoden 2013 lopulla, Eskilstunasta tuli ammattilaisuran ensimmäinen asemapaikka.

"Meillä oli oma suhtkoot iso maapaikka Björkvik Katrineholmin ja Nyköpingin läheisyydessä. Toiminta lähtikin ihan mukavasti käyntiin. Sain ajaa lainaohjastajana kilpaa Leia Way-nimisellä tammalla, ja voitinkin useamman lähdön sillä heti saatuani ammattivalmentajalisenssin", kertoo Petri ammattivalmentajauran alkuaikoja.

Kilpailu on tunnetusti kovaa ravialalla, ja muutaman Eskilstunassa vietetyn A-valmentajavuoden jälkeen tuli tunne tehdä muutoksia valmennustoimintaan.

"Teimme päätöksen perheen kanssa vaihtaa kotirata Eskilstunasta jonkin verran pohjoisempaan Solängetiin,” kertoo Petri muutaman vuoden takaista päätöstä.

Jonkin verran pohjoiseen tarkoitti tässä tapauksessa muuttoa Örnsköldsvikiin joka sijaitsee Itämeren rannalla suurin piirtein puolessa välissä Uumajaa ja Sundsvallia. Solängetin rata ajaa vuodessa reilut 10 kilpailupäivää, mutta sekä Sundsvalliin että Uumajaan on matkaa noin 150 kilometriä, joten kilpailumahdollisuuksia alueelta löytyy.

"Onhan tämä rehellisyyden nimissä vähän syrjässä kasvukeskuksista. Tälle alueelle on tyypillistä, että amatöörivalmentajien taso on valtakunnallisestikin hyvää luokkaa. Ei ole helppo tulla ulkopuolelta tänne, ja saada hevosia valmennukseen, kun omistajat itse pärjäävät hevosillaan niin hyvin”, kertoo Petri vaikeuksistaan saada valmennustoimintaa kannattavaksi pohjoisemmassa Ruotsissa.

Vuoden 2019 lopulla Petri tekikin päätöksen luopua ammattivalmentajalisenssistään, ja alkoi kengittää hevosia päätyökseen. Tällä hetkellä hän kouluttautuu sertifioiduksi kengityssepäksi Nordvikin seppäkoulussa Kramforssissa.

"Olen toki kengittänyt koko ikäni hevosia, mutta koulutus ei kuitenkaan koskaan ole pahaksi. Toisekseen nykyään ollaan myös tarkempia monen eri instanssin taholta, että yrittäjän toiminta on ammattimaista. Ja antaahan se hyvän signaalin asiakkaille, että käyttämänsä seppä on koulutuksen käynyt”, perustelee Petri analyyttisesti ja ammattimaisesti.

Petri Airaksisen perheeseen kuuluvat ruotsalainen vaimo Malin, johon Petri tutustui 2000-luvun alussa, sekä pojat Leo (16) ja Kevin (11) ovat kotiutuneet hyvin pohjoisempaan Ruotsiin.

"Vanhempi poika aloitti tänä syksynä ammattikoulun täällä, ja jo lasten takia täällä on oikein hyvä olla ja asua. Toki Solvalla on jollakin tapaa aina minun kotiratani, siellä olen kuitenkin viettänyt suurimman osan Ruotsin vuosistani,” pohtii Petri, joka on nähnyt 30-vuotisen uransa aikana raviurheilun muuttuvan melko lailla.

"Onhan toiminta mennyt kokonaisuutena ammattimaisempaan suuntaan. Yksi suurimmista muutoksista mielestäni on omistajien aseman parantuminen ruotsalaisessa raviurheilussa. Tämän ovat eritoten hieman nuoremman polven valmentajat älynneet."

"Jörgen Westholm on minusta oivallinen esimerkki valmentajana, joka on ymmärtänyt omistajien tärkeyden. Tekstiviestit hevosten tulevista starteista, hevosenomistajaillat tai hiittivideot antavat paljon lisäarvoa Westholmin omistajille”, pohtii Petri asiakaspalvelun merkityksen kasvua ravivalmentajan arjessa.

Enimmäkseen ratsuja hevosrikkaassa Örnsköldsvikissä kengittävä Petri ei ole kuitenkaan hylännyt raviurheilua. Siitä pitävät huolen useampi vieraassa valmennuksessa oleva nuori ravurin alku.

Vanhin näistä on kolmevuotias kylmäverinen Ivarsfenomen joka on aloittanut mukavasti kilpailu-uransa Jan-Olov Perssonin käsistä.

"Eihän raviurheilusta pääse irti, mutta tällä hetkellä ei ole tarkoitus ottaa näitä nuoria hevosia kotiin. Tärkeintä on tällä hetkellä saada sepän paperit ja keskittyä kengitysasiakkaisiin. Sieltähän leipä tulee, omat hevoset ovat mukava bonus, jolla pitää itsensä lajissa kiinni", toteaa Petri, joka antaa tunnustusta ruotsalaiselle raviurheilulle haastattelun lopuksi.

"Ruotsalaisella raviurheilulla on tunnetusti omat haasteensa. Katsoessa palkintotasoja naapurimaiden ravilähdöissä, saa sopivan muistutuksen, että ei meillä asiat ole niin huonosti ruotsalaisessa raviurheilussa. Kyllä täällä kelpaa harrastaa tai harjoittaa ammattimaista raviurheilua."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kaviovetoiset veivät rallimiehen mukanaan – ”Lupasin, että voin minä pari lenkkiä ajaa"

Uusintaottelu Suomen Hippoksen johdosta – lue blogeista Juha Rehulan ja Kari Erikssonin näkemykset raviurheilun tärkeimmistä ratkaisuista

Hevostalouden lähivuodet

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video