Uutiset

Muistojen kaviourilla: Ville-Vikkelän äitienpäiväyllätys ja muut maineteot

Muistojen kaviourilla -juttusarjassa kerrotaan tarinoita takavuosien sankariravureista. Uusi artikkeli ilmestyy aina sunnuntaisin. Tämänkertainen aihe on Ville-Vikkelä, joka oli nimensä mukainen ravuri.
Äimäraution arkisto
Pentti, Ville ja Marko juhlimassa vuoden 1991 Pohjola Grand Prix'n voittoa. Ensipalkinto oli 40 000 markkaa, ja se oli Ville-Vikkelän uran arvokkain ykkönen. Taakse jäivät ravikuninkaat Ponseri ja Patrik. Kuvassa vasemmalla Ville-Vikkelän omistaja ja silloinen valmentaja Pentti Kesti. Oikealla on oriin hoitaja Marko Alamäki.

Ville-Vikkelän voittoon ei silloin uskonut edes oriin omistaja Pentti Kesti. Jyväskylässä ravatussa Killerin Kimarassa olivat vastassa hallitseva ravikuningas Patrik ja alkukauden suurkisoissa kaapin paikkaa kilpakavereilleen osoitellut talvikausien valtias K.K. Kössi.

 

Oli äitienpäivän aatto vuonna 1990. Muhoslainen Kesti pohti, että olisihan se hienoa, jos rouvalle olisi huomisen juhlan kunniaksi kotiinviemisiä.

 

Ville-Vikkelän valmentaja-ohjastaja Jari Ansion ajatukset olivat samansuuntaiset. Teivon raviradalla Ylöjärvellä talliaan pitäneen miehen Lenita-vaimo oli synnytysosastolla viimeisillään raskaana.

 

Lähtö tapahtui, ja suursuosikki Patrik laukkasi. Pian sortui laukalle myös K.K. Kössi.

Yksi Ville-Vikkelän valteista oli ravivarmuus. Ori ei hakenut rapaisella radalla rytmiään, vaan latasi empimättä johtoon. Muut eivät kyenneet muodostamaan missään vaiheessa juoksua uhkaa, ja viisinkertaisen kuninkaan Vieterin nopein poika liukui voittajana maaliin.

 

Kesti ja Ansio olivat yllätyksestä ymmällään. Nyt kelpaisi palata kotiin vaimojen tykö. Palkinto oli suuri, mutta Ansiolle oli vielä parempaa tulossa. Äitienpäivän aamun sarastaessa Lenita Ansio synnytti kaksostytöt. Hän muistaa hänen miehensä tuoneen mukanaan Kimaran voittokukat Killeriltä synnytysosastolle kiiruhtaessaan

 

Vuonna 1979 päivänvaloon ponnistanut Ville-Vikkelä oli tehnyt edelliskesänä 1989 onnistuneen debyytin kuninkuuskisatasolle, kun Seinäjoelta oli lohjennut kunniakas nelossija. Killerin arvovoitto nosti oriin osakkeita suomenhevosmarkkinoilla entisestään.

 

Kesti osti Ville-Vikkelän, kun ori oli vuoden vanha. Ville-Vikkelän oli kasvattanut Pirkanmaan ammattikoulun rakennuspuolen opettaja Kalevi Kuisma.

 

Kestin haave omasta suomenhevosesta oli kytenyt jo hyvän tovin. Unelman toteen saattaminen sai sinettinsä keikkatöissä olleen yrittäjän levätessä karussa asuntovaunussaan rankan päivän jälkeen. Ikkunasta näkyivät Karjalan tasavaltaan kuuluvan Kostamuksen kaivoskaupungin piirteet. Kesti päätti, että elämässä pitää olla muutakin kuin pelkkää puurtamista.

 

Ville-Vikkelä vaihtoi omistajaa 12 000 markan kauppahinnalla. Asiat olivat edenneet ajatuksen tasolta täytäntöön rivakasti, eikä Kestillä ollut ensimmäiselle ravurilleen omasta takaa tallipaikkaa.

 

Apu löytyi läheltä. Kiltiksi varsaksi osoittautunut Ville-Vikkelä sijoitettiin muhoslaisten Heino ja Pekka Laatikaisen talliin. Siellä ori oppi raviaakkoset. Kun kilpaura alkoi, valmennusvastuun otti saman pitäjän mies Kalevi Arola.

 

Kesti rakensi omaa talliaan ja hankki tietoa ravihevosen valmennuksesta. Erään kerran Muhokselle saapui aiheesta luennoimaan teivolaistreenari Jari Ansio. Kesti kuunteli Ansion opetusta ja mietti, että siinäpä on asiallinen mies.

 

Ville-Vikkelän ura oli käynnistynyt mukiinmenevästi mutta ei huomiota herättävästi. Ori otti vuosina 1982-1985 yhteensä seitsemän voittoa.

 

Vuosi 1986 oli synkkä. Ville-Vikkelän tulostaso laski, eikä ori yltänyt kyseisellä kaudella kertaakaan ykköseksi. Lisäksi tallinsa valmiiksi saanut Kesti loukkasi selkänsä.

 

Vastaisen tuulen tuivertaessa Kesti muisti Muhoksella taannoin luennoineen Ansion. Puhelinsoiton myötä selvisi, että hänen tallissaan oli tilaa, ja niin Ville-Vikkelä muutti Pirkanmaalle.

 

Ratkaisu oli sataprosenttisen oikea. Nuoruusvuosinaan rentoa treeniohjelmaa noudattanut Ville-Vikkelä muuttui rataharjoitteiden myötä voittokoneeksi.

 

Kesti ei ollut uskoa todeksi, että se oli hänen Ville-Vikkelänsä, joka ravasi kuivan kauden jälkeen vuonna 1987 peräti yhdeksän ykkössijaa.

 

Ansion ansiot olivat kiistattomat. Hän vei Ville-Vikkelän huipulle, mutta kun kausi 1990 lähestyi loppuaan, Ansiota odottivat uudet haasteet. Hän oli saanut vastustamattoman työtarjouksen Ypäjän Hevosopistolta.

 

Kesti oli huolehtinut Ansion vuosinakin Ville-Vikkelän talvitreeneistä. Nyt hän otti oriin kokoaikaisesti kontolleen.

 

Ville-Vikkelä jatkoi Kestin käsissä kohti uransa parasta kauttaan. Ori lähti suorastaan lentoon, ja kesän 1991 saavutuksiin luetaan Pohjola Grand Prix'n ja Mikkelin vauhtimailin voitot sekä Suviyön Suurravien kakkossija. Oriin ohjissa oli Tanskasta kotikonnuilleen Muhokselle palannut Mauri Jaara.

 

Kesän suurenmoiset otteet nostivat Ville-Vikkelän kuninkuuskisan kuumimmaksi ennakkosuosikiksi. Seppelemittelö käytiin Jyväskylässä, mistä kaksikolla oli siis miellyttäviä muistoja vuoden takaa.

 

Tällä kertaa tuli kuitenkin katkeraa kalkkia. Ville-Vikkelä jäi kahdella ensimmäisellä matkalla jumboksi. Taiston päättävään 3100 metrin rutistukseen ori ei lähtenyt ollenkaan mukaan.

 

Vaisuuden syyksi paljastui ärtynyt takavuohinen. Kesti ei ole jossittelevaa sorttia, mutta hän sanoo, että Ville-Vikkelän mahdollisuus ravi-Suomen kuninkaaksi oli siellä ja silloin.

 

Vaikka Ville-Vikkelä vielä seuraavana vuonna kuninkuuskisaan mukaan valittiinkin, oriin tähti oli jo himmenemään päin. Kaudella 1993 Ville-Vikkelä kilpaili mukavalla menestyksellä, mutta enää paikallisella tasolla. Seuraavana vuonna Kesti päätti laittaa oriinsa kilpakirjan kannet kiinni. Tavoitteena olleesta miljoonan voittosummasta jäi uupumaan 6 000 markkaa.

 

Kaviourat hyvästeltyään Ville-Vikkelä jatkoi siitospuuhissa. Ori ehti periyttää 168 varsaa.

 

Panoksia olisi ollut isolukuisempaankin jälkeläiskatraaseen, mutta oriin elonpäivät päättyivät ennen aikojaan 1997. Sädesienen itiöt olivat edenneet luuhun asti, ja ne aiheuttivat Ville-Vikkelälle pahoja oireita, kuten pään turpoamista. Viimeinen leposija löytyi kotitallin pihalta.

 

Kestin olohuoneen seinää koristaa suurikokoinen maalaus, joka esittää hänen liinaharjaista mestarioriaan sen kunnian päivinään. Ville-Vikkelän muisto elää omistajan mielessä ”niin pitkään kuin peukalot pyörivät”.

 

 

Ville-Vikkelä

Vuonna 1979 syntynyt ori.

Isä viisinkertainen ravikuningas Vieteri, emä Villen-Tähti.

Pienikokoinen, säkäkorkeus vain 151 senttiä.

Kasvattaja Kalevi Kuisma. Hänet muistetaan Ville-etuliitteen saaneista kasvateista.

Omistaja muhoslainen Pentti Kesti.

Valmentajina toimivat Heino ja Pekka Laatikainen, Kalevi Arola, Jari Ansio sekä Kesti itse.

Valtaosan starteista ohjastivat Arola, Ansio ja Mauri Jaara.

Ravasi yhteensä 278 kilpailua. Otti voittoja 45, kakkosia 40 ja kolmosia 52 kappaletta. Tiliä tuli radoilta hieman vajaa miljoona markkaa.

Osallistui neljä kertaa kuninkuuskisaan. Parhaat sijoitukset neljäs (1989) ja viides (1990).

Osallistui kuninkuuskisaa muistuttavaan Norjan Vintillatravetiin kahdesti. Oli 1989 kolmas norjalaishirmu Alm Svartenin ja ruotsalaisen Holm Prinsin jälkeen.

Voitti 1990 Killerin Kimaran ja 1991 Pohjola Grand Prix'n.

Periytti 168 varsaa. Parhaat jälkeläiset 23,0-aikaiset Ville-Petteri ja Simo Sukkela.

Kuoli 1997.

 

Artikkeli on alunperin julkaistu Kalevassa keväällä 2020.

MT Hevoset
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Muistojen kaviourilla: Main Victoryn maata kiertävä ravishow

Muistojen kaviourilla: Enemmän kuin seitsemän oikein lotossa - Aslak ravasi vaikeuksien kautta kansainväliseksi menestyjäksi

Muistojen kaviourilla: Kuvio – viittä vaille kuningas

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video