Uutiset

Lähikuvassa Suomen kaikkien aikojen voitokkain ponikuski

Anu Leppänen
Nina Hännisestä tuli torstaina Suomen voitokkain poniohjastaja.

17-vuotias Nina Hänninen ohjasti torstaina Lappeenrannan poniraveissa uransa 169. voiton ja siirtyi Suomen voittotilastossa kärkeen ohi Veera Pietiläisen. Ravinetti julkaisee vuosijulkaisussa olleen lähikuvajutun Kouvolan ponimenestyjästä taustajoukkoineen.

Juttu julkaistu helmikuussa 2018 Ravinetin vuosijulkaisussa, joka on vielä tilattavissa täältä

Hännisen voitto numero 171 tuli lauantaina paikallisraveissa Vermossa. Kuva: Ville Toivonen


Ponimenestyjien vaiherikas vuosi


KOUVOLA. Voittoennätystä jahtaavan Nina Hännisen viime vuoteen mahtui runsaasti ykkössijoja, mutta myös kuukauden ajokielto ja revähtänyt olkapää.

Valmentajatilasto vuodelta 2017 voittojen määrän mukaan: kärkikolmikon

Harri Koivunen

,

Tapio Mäki-Tulokas

ja

Markku Nieminen

jälkeen nelossijalla tuli

Nina Hänninen

57 voitollaan. Hännisen huima voittomäärä on toki tullut ponilähdöistä, mutta lukema on joka tapauksessa poikkeuksellinen.



Myös ohjastajana 16-vuotias kouvolalainen teki vahvan kauden, sillä ykkössijoja tuli ohjastajana 58 kappaletta. Koko urallaan Hänninen lähestyy

Veera Pietiläisen

voittoennätystä eli 168 ykkössijaa.



”Jälkikäteen on tullut mietittyä, miten vuosi menikin niin hyvin, vaikka oli myös terveysongelmia”, Ninan äiti

Miia Hänninen

myöntää.



Alkuvuodesta Nina oli nimittäin puolikuntoinen, sillä hän kaatui rappusissa ja olkapää revähti. Sen takia tuli taukoa innokkaampien ponien treenaamisesta. Toipilaana ajetusta lähdöstä Forssan poniraveissa tuli myös kuukauden ajokielto ohjien yhteen käteen ottamisesta ja yhdellä kädellä käskemisestä.



”Käsi alkoi puutua kesken ajon ja sen takia otin ohjat hetkellisesti yhteen käteen”, Nina muistelee.



Kun olkapää tervehtyi ja ajokielto oli kärsitty, vuoden jälkimmäisellä puoliskolla kulki kovaa. Yksittäisenä kuukautena esimerkiksi elokuussa tallin poneille tuli peräti kymmenen voittoa 25 yrittämällä. Erityisesti

Jokimäen Mindy, Oo Sole Mio

ja Usvaniityn kasvattiponit tekivät hyvää tulosta pitkin vuotta.


Yhteistyökumppani löytyi läheltä


Hännisen perhe asuu Kouvolan Ummeljoella, jossa kotipihalla on toistakymmentä ponia. Ninan valmennuslistalla on kaikkiaan 23 ponia, joista noin puolet ovat Usvaniityn kasvattinimellä kilpailevia. Usvaniityn poneja kasvattavat

Timo

ja

Marika Heikkilä

ovatkin tärkeä osa tiimiä.



Heikkilät asuvat muutaman kilometrin päässä, missä Nina käy treenaamassa myös heidän ponejaan. Yhteistyö alkoi muutama vuosi sitten ja on laajentunut varsin tavoitteelliseksi valmennus- ja kilpailutoiminnaksi. Aiemmin Heikkilät keskittyivät poneillaan lähinnä näyttelyihin.



”Meistä kumpikaan ei ole alun perin ravi-ihminen, mutta minä olen käynyt tallilla siitä asti kun olin lastenvaunuissa”, Marika Heikkilä aloittaa.



”Vuonna 1989 sain ensimmäisen ponini ja 1998 ostettiin Timon kanssa ensimmäinen yhteinen shettis.

Usvaniityn Hemuli

oli melkein kaikkien syntyvien varsojen isä, ja nyt jo isoisäkin.”



Usvaniityn ensimmäiset kasvattiponit syntyivät vuonna 2006, ja sen jälkeen tahti on kiihtynyt. Tällä haavaa Heikkilän pariskunnalla on jo 94 kasvatettua ponia, jotka kaikki ovat nimetty Usvaniityn -etuliitteellä.



Hännisten ja Heikkilöiden tarpeet ja tiet kohtasivat sopivaan aikaan. Ninalle etsittiin sopivaa kilpaponia ja Usvaniityssä poneja alkoi olla jo riittävästi.



”Raviurheilu tuntui tätä ennen vähän vieraalta, mutta oltiin tavattu Miian kanssa raveissa ja markkinoin hänelle heinää. Sitten kun Ninalle kyseltiin ponia, sanoin, että ei meillä ole kuin hitaita poneja, mutta tulee vaan kokeilemaan. Olin ajanut niillä vain kentällä mukavasti ja juoksutellut, kun olen enemmän täti-ihminen”, Marika naurahtaa.



”Moni poni alkoi olla 3- ja 4-vuotias ja niitä oli paljon, joten niissä on ollut Ninnulle työmaata.”



Ninaa kiehtoo poniurheilussa kilvanajon lisäksi juuri se, että ponit saa rakentaa pienestä pitäen itse. Asiallisesti menestynyt

Rosenbergs Candy

oli ensimmäinen valmis kilpaponi, mutta sen jälkeen Nina on rakentanut useita Usvaniityn poneja alusta pitäen kilpakäyttöön.



”Ensimmäinen oma opetettava opetti tietysti itseänikin. Poneista jotkut oppivat tosi helpostikin ajolle, osa on vähän vaikeampia”, Nina sanoo.



Yhteistyö on siis luontevaa, kun Heikkilät kasvattavat tavoitteellisesti poneja ja Hännisiä puolestaan kiinnostaa niiden opettaminen ja kehittäminen kilpaponeiksi.



”Valtaosa näistä meidän kilpailleista poneista on rakennettu itse alusta asti. Poneillehan ei ole niin tärkeää kuin hevosille, että pitää aloittaa ihan nuorena. Russit ovat toki vähän eri asia, niiden kanssa pitää nähdä enemmän vaivaa”, Miia tähdentää.



”Meillä aloitetaan ohjasajelua yleensä kaksivuotissyksynä. Ponit liikkuvat laitumella paljon ja luovat peruskuntoaan jo siellä. Varsinkin oripojat liikuttavat hyvin itseään isommassa laumassa”, Timo lisää.



Marika ja Timo Heikkilä kasvattavat Usvaniityn poneja, joilla Nina Hänninen on ajanut runsaasti voittoja. Kuva: Anu Leppänen


Apuvoimat arvossaan


Isolla volyymilla ponien kanssa toimiessa hommaan tarvitaan koko perhe ja hyvät taustajoukot. Erityisesti Miian rooli on iso, ja Heikkilöiden lisäksi

Kristiina ja Jukka Avikainen

ovat tärkeitä apuvoimia. Kristiina Avikaisen omistama

Jokimäen Mindy

voitti viime kaudella seitsemän kertaa Ninan ajamana.



Startteja tulee kaikkiaan paljon: viime kauden aikana Hännisen valmentamat ponit kilpailivat 153 kertaa. Koska ponilähtöjä on kuitenkin rajatusti, Kouvolasta on lähdettävä kisareissuille myös pidemmälle.



”Ei olisi yksin riittänyt paukut eikä ponitkaan”, Miia Hänninen kiittelee.



Nina käy koulua Inkeroisten yläasteella ja treenaa poneja koulupäivien jälkeen. Apuna käy

Tiia Töyrylä

, joka on hankkinut myös oman ponin – tietysti Usvaniitystä – ja on lisäksi ajanut muutamia startteja Hännisen valmentamilla poneilla.



”Kun muutettiin tänne, Tiia myi joulukalenteria ja tuli samalla katsomaan poneja. Mainitsin, että tänne voi tulla ajamaan ja hoitamaan poneja, jos haluaa. Alkuun Tiia kävi kerran kuussa, mutta nykyään käy pari kolme kertaa viikossa. Hän tulee yleensä mukaan raveihin ja auttaa lämmityksissä ja kaikessa”, Nina kertoo.



Vuonna 2018 kuviot saattavat muuttua, sillä tämä kausi on sääntöjen mukaan Ninan viimeinen vuosi shetlanninponeilla. Lisäksi hän päättää peruskoulunsa tulevana keväänä.



”Koulussa on mennyt hyvin, sikäli ei ole ollut ongelma. Opettajat ovat olleet ymmärtäväisiä. Olen miettinyt, että voisin mennä opiskelemaan kokiksi tai kosmetologiksi, mutta en ole vielä päättänyt”, Nina miettii.



”Hevoset eivät kiinnosta samalla lailla, mutta ajattelin pysyä russ-poneissa tämän vuoden jälkeen.”



Ninan äiti Miia Hänninen oli itsekin nuorempana poniharrastaja. Kuva: Anu Leppänen


Nouseva laji


Huhtikuussa 17 vuotta täyttänyt Nina on ajanut poniurallaan jo yli 550 starttia hyvällä menestyksellä. Ura alkoi 11-vuotiaana heti voitolla Vermon poniraveissa.



”Nina meinasi, että pitäisiköhän päästää yksi ohitse, ettei joudu haastatteluun. Olihan se aika jännää, kun sattui ja tapahtui vähän kaikkea”, äitinsä muistelee.



Ylimääräistä toimintaa tosiaan riitti ensimmäisessä kilpailussa. Siihen oli valmistauduttu hyvin, oli hankittu tuliterät varusteet ja kärryt. Poni alkoi kuitenkin temppuilla lämmityksen jälkeen.



”Poni ei suostunut pakittamaan katokselle. Siinä tuli yksi nainen auttamaan ja nykäisi sen ohjista. Poni heittäytyi ympäri ja kaatui niin, että kärryt ja valjaat menivät rikki. Eläinlääkäri tutki ponin ja antoi starttiluvan, mutta varusteet piti lainata Mäkelän Johannalta”, Miia muistelee.



”Siihen ylimääräiseen hässäkkään meni vähän iloa. Olin startin jälkeen vieläkin vähän järkyttynyt. Olihan se iso juttu, kun poni hyppäsi ja totta kai sitä säikähti”, Nina myöntää.



Nykyään Nina Hänninen on Suomen rutinoitunein ponikuski. Rutiiniero on usein iso niihin 10-vuotiaisiin, jotka vasta aloittelevat uraansa. Ponilähdöissä saa aloittaa kilpailemisen kurssin käytyään sinä vuonna, kun täyttää kymmenen vuotta.



”Vanhempien kuskien tehtävä on nätisti neuvoa aloittelevia kuskeja. Jokainenhan aloittaa jostakin ja oppirahat pitää maksaa. Liikenteessäkin tietää, millaista se olisi, jos kaikki olisivat juuri ajokortin saaneita”, Miia sanoo.



Poniraviurheilun yleiseen tilanteeseen Hänniset ja Heikkilät suhtautuvat myönteisesti.



”Kyllähän tämä nouseva laji on, mikä on tosi hieno juttu”, Miia kiittelee.



”Erilaisia tempauksia on ollut, esimerkiksi

Koskelan Akseli

toi julkisuutta ja rahaakin. Radat järjestävät aika hyvin lähtöjä ja poniravikouluja on tullut. Poniravikoulut olisi ollut hieno juttu silloin, kun itse olin pieni.. Poniraviyhdistykselle pitää myös antaa kiitosta: uudet kuskit saavat ruusukkeita ja on ollut rehti kuski-kisaa ja Karin Kannu -lähtöjä pojille.”



Raviradoille tulee toivetta lähinnä siitä, että lähtöjä voisi painottaa enemmän kesäloma-aikaan ja samankaltaisia sarjamäärityksiä peräkkäisinä päivinä olisi hyvä välttää. Lisäksi Timo Heikkilä toivoisi, että ponilähtöjen kuuluminen osaksi ravitapahtumaa muistettaisiin mainita etukäteen.



”Esimerkiksi jos kuudelta alkaa ravit ja ponilähtö on puolta tuntia aikaisemmin, siitä harvoin mainitaan missään. Siitä on usein sanottu raviratojen porukoille, että muistettaisi mainita ponilähdöt. Se on sitä arvostuksen näyttämistä ja mukavaahan se on, kun on porukkaa katsomassa”, Heikkilä toivoo.



Ninan alkaneen vuoden tärkein tavoite on ajaa viimeisenä kilpailukautena mahdollisimman paljon kilpaa shetlanninponeilla. Taso on kova myös ponipuolella, ja isompi voitto ikäluokkalähdöissä on vielä toiveissa.



”Tiettyjä poneja on säästetty tähän vuoteen ja toivotaan, että niistä tulee potentiaali esiin”, Timo Heikkilä toivoo.



”Kouvolan seudulla varsinkin on kova taso. Täälläpäin on aktiivista väkeä, paljon hyviä poneja ja kuskeja. Shettiskasvatus on aika vahvaa täällä alueella. Myös näyttely- ja kasvatuspuolella, ei pelkästään siis raviponeja. Tietysti jos asuisi keskempänä Suomea, pääsisi helpommin kiertämään laajemmalla säteellä.”



Nina Usvaniityn ponien kanssa. Kuva: Anu Leppänen



Nina Hänninen oli illan menestyjiä. Hän kävi pokkaamassa Dayzee Ween parhaan nelivuotiaan B-kategorian tamman palkinnon sekä Jiven vastaavan palkinnon A-kategoriassa. Kuva: Ville Toivonen

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hiekansyönti altistaa ähkylle – "Hevonen on mestari peittämään oireitaan"

An-Dorra toipuu jalkavammasta – ”Valvoin monta yötä ja surin”

MT Ravinetillä uudet sivut

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video