Uutiset

Katjan käänteentekevä vuosi

Elitloppet-unelman täyttymisestä ensimmäisen suomenhevosvalmennettavan suurvoittoihin. Ensimmäisestä omasta sairaslomasta valmennustoiminnan mittavaan laajentamiseen. Menestysvalmentaja Katja Melkon vuosi on ollut varsin vaiherikas.

Pohjoismaiden suurin ravikilpailu Elitloppet ristittiin viime keväänä Elianloppetiksi, kun Suomessa elettiin Elian Web-huumaa. Pitkästä aikaa paikasta auringossa taisteli myös suomalaissyntyinen ravuri, joka tosin ei tutuksi tulleelta kasiradalta yltänyt Elitloppet-finaaliin.

Valmentaja Katja Melkon vuosi ei ole kuitenkaan ollut pelkästään Elitloppetin varassa. Elian Webin loukkaannuttua kesällä tallin on pitänyt parrasvaloissa nelivuotias Vixus, joka on kaikkien aikojen eniten tienannut nelivuotias suomenhevonen noin 140 000 euron ansioillaan.

Keskeinen muutos on tapahtunut siinä, että enää tallin valmennustoiminta ei ole pelkästään Melkon ja puolisonsa Janne Sorosen varassa. Syksyllä he tekivät päätöksen, että ottavat lisää hevosia treeniin. Nykyään valmennettavia on entisen kymmenkunnan sijaan yli kaksikymmentä.

”Tähän asti on päästy pienellä hevosmäärällä ja pääasiassa kahdestaan, mutta syksyllä päätettiin yrittää vielä enemmän tosissaan”, Katja Melkko pohjustaa.

”Jollain lailla tämä on varmasti käänteentekevä vuosi, vaikka sen näkee sitten selvästi vasta myöhemmin. On ollut aika raskaskin vuosi ja unelmia on myös särkynyt, mutta se on pitänyt henkisesti kestää ja luottaa omaan tekemiseen. Ammatillisesti on päästy paljon eteenpäin.”

Ammatillinen kehitys on Melkon mukaan ollut pontimena sille, että toimintaa laajennettiin ja otettiin ulkopuolisia työntekijöitä. Aika oli kypsä monessa mielessä.

”On helpompi ottaa töihin ihmisiä, kun on varma omista jutuistaan ja tietää, mihin tarvitsee apua. Nyt meille on syntynyt aika hyvä oma systeemi. Olen oivaltanut sen, että jos annan hyvät ohjeet ja systeemi kaikkiaan toimii, voi jakaa sitä tietotaitoa eikä kaikkea tarvitse tehdä itse. Systeemi vähän muuttuu, mutta toivottavasti parempaan suuntaan.”

Katja Melkko ja Janne Soronen ovat juhlineet tänä vuonna monta kertaa Vixuksen kanssa. Kuvassa nelivuotislahjakkuus juhlittuna sankarina Vermon Kuninkuusraveissa. Kuva: Anu Leppänen



Joulu tarjoaa monelle hevosihmisellekin hetken pysähtyä ja levätä. Hevoset vaativat toki päivittäistä ruokintaa ja hoitoa, mutta joulunpyhinä pidetään usein vapaata treenaamisesta. Lumijoen menestystallilla ajetaan vielä pari hevosta jouluaattoaamuna, mutta sen jälkeen otetaan rauhallisesti.

”Tykkään tehdä itse ruoat ja leipoa. Porukat tulevat meille jouluaattoa viettämään ja ulkosaunaa lämmitetään. Hepoillekin tekee hyvää parin päivän huili. Ne saavat ekstraherkkuja, koska kuuluvat meidän perheeseen”, Melkko hymyilee.

Itse tekeminen on ravivalmentajalle tyypillistä, taloudelliset realiteetit tietäen pakollista ja kiistatta vahvuus, mutta myös riskitekijä. Omasta jaksamisesta huolehtiminen jää helposti hevosten hyvinvoinnista huolehtimisen myötä sivurooliin. Myös intohimoammatissa voi väsyä.

Katja Melkko, 40, oli syksyllä uuden tilanteen edessä, kun hän piti ensimmäistä kertaa sairasloman. Tai ainakin yritti pitää.

”Silmien kanssa tuli ongelmia eikä pariin päivään pystynyt katsomaan valoon. Lääkäri sanoi, ettei talliin saisi mennä kahteen viikkoon. Yhden päivän jaksoin olla sieltä kokonaan pois.”

”Oma jaksaminen ja hyvinvointi tahtoo unohtua sivuseikaksi eikä sitä arvosta ennen kuin on vasta ihan poikki. Ikäähän tulee, eikä kukaan ole kuolematon. Varsinkin naisille taitaa olla tyypillistä, että haluaisi pitää kaikki mahdolliset langat käsissä ja hoitaa lapset ja kodinkin.”

Melkon tapauksessa myös lapset ovat lopulta innostuneet hevosharrastuksen pariin. Melissa Melkolla on ponien lisäksi pari hoitohevosta, ja Janina Soronen satsaa tosissaan ratsastukseen.

”Olemme sanoneet, että tätä ei tarvitse tehdä, jos joku muu kiinnostaa enemmän. He ovat kuitenkin itse tämän valinneet. Melissa haluaa siirtyä pian suoraan hevosiin, ajelee hevosia ja laittelee jalkoja siinä missä muutkin. Ollaan kannustettu heitä eteenpäin.”

12-vuotias Janina Soronen oli poniratsullaan mukana myös Helsinki International Horse Show’ssa. Seuraavana tavoitteena on maajoukkuevalmennus ja junioreiden SM-tason kilpailut. Janinan valmennuksiin ja kilpailuihin kuskaamisesta on tullut harrastus vanhemmille.

”Myös Jannen vanhemmat ovat onneksi jaksaneet auttaa siinä aika paljon. Itsellekin se on henkireikä, kun minulla on ratsastustaustaa ja tykkään seurata. Kun ei pihatöiden ohella oikein muuta tule harrastettua, lasten harrastukset ovat itsellekin vapaa-aikaa”, Melkko korostaa.

Lasten hevosharrastus tarjoaa myös äidille vastapainoa omaan työhön, vaikkakin Janina ja Melissa osallistuvat myös oman tallin töihin. ”Lasten kanssa reissatessa voi tukea heidän kehittymistä ja samalla tulee itse pysähdyttyä hetkeksi”, Katja Melkko miettii. Kuva: Anu Leppänen



Lumijoen kotitallin laajentamisen lisäksi Melkolla ja Sorosella on tukikohta Ruukissa. Siellä on opetettu tänä syksynä yksivuotiaat, jotka aiempina vuosina opetettiin Jaakko Alamäellä Bodenissa. Tänä vuonna uusia varsoja tuli lopulta yhdeksän kappaletta eli saman verran kuin pitkään on ollut treenattavia yhteensä.

Kotitallille on palkattu töihin Mari Leinonen sekä tuntitöinä auttava Ann-Marie Kaattari, minkä lisäksi tarvetta on lähitulevaisuudessa yhdelle tai kahdelle työntekijälle.

Sukuvarsoihin Melkko ja Soronen ovat satsanneet aina, mutta viime aikoina talliin on tullut myös vanhempia starttihevosia kuten Pedro Bi ja Kaakon Jouni sekä tuoreimmat tulokkaat Tomac, Fleetwood Web ja Secret Angel.

”Ammatti-ihmiseltä tulevien starttihevosten kanssa tuntuu, ettei maailmoja kaadeta, mutta aina voi oppia uutta. Siinä on myös oma viehätyksensä, jos saa hevosen takaisin raiteilleen heikomman kauden jälkeen. Vanhemmat hevoset ovat vähän erilaisia projekteja, niiden kanssa pitää koettaa rakentaa psyykettä.”

”Sitä myös toivoo, että ympärille tulee hyviä tyyppejä pidemmällä tähtäimellä niin, että on pitkäaikaisia tavoitteita ja unelmia.”

Kolmivuotiaiksi kääntyviä on valmennuksessa kuusi, ja seuraavaa ikäluokkaa siis yhdeksän hevosen verran. Lisäksi on katsottuna jo neljä viimekesäistä varsaa.

Katja Melkko. Kuva: Anu Leppänen



Tallin kirkkain tähti Elian Web on parantunut jalkavammastaan hyvin. Heinäkuussa St Michelissä reagoinut hankoside on parantunut myönteisesti ja hevonen on täydessä treenissä, mutta hokkikeleillä Elian Webillä ei kilpailla. Ainakaan Suomessa.

”Kevättä kohti treenaillaan hyvässä vauhdissa. Tuntuu, että Eetu on entisestään riskistynyt ja intoa on kovasti. Se on tavattoman hyväntuntuinen. Hokkikengillä ei haluta ajaa kilpaa. Voihan keväällä sitten käydä vaikka Etelä-Ruotsissa, jos hevonen valmistuu aikaisin”, Melkko miettii.

Elitloppet oli unohtumaton kokemus kaikille taustajoukoille ja vaikutti myös siihen, että Melkko ja Soronen päättivät satsata valmennustoimintaan entistä enemmän.

”Aina on puhuttu, että haaveena on Elitloppet-hevonen ja sitten oltiinkin siellä oman rakentaman ja Suomessa syntyneen hevosen kanssa. Ei se ainakaan vähentänyt intoa yrittää, kun näki, ettei ole mahdotonta pärjätä maailmalla.”

”Mikään ei ole mahdotonta, jos tekee kovasti töitä ja haluaa oppia. Ei riitä pelkästään hyvä hevonen, vaan pitää olla myös oikeita tyyppejä ympärillä ja tehdä oikeita ratkaisuja”, Melkko lisää.

Menestyksen nälkä ja kunnianhimo paistavat Melkon puheista ja tekemisistä vahvasti.

”Paras hevonen voi olla vielä tulematta. Jos yhtä pitkään jaksaa kuin Pekka Korpi, toivotaan, että nämä eivät olleet vielä ne viimeiset loistovuodet. Ammatillisesti on isoja tavoitteita ja ainahan sitä haluaa eteenpäin.”

Elian Webin ohella todelliseksi poikkeusyksilöksi on osoittautunut Vixus, joka on Melkon ensimmäinen suomenhevosvalmennettava. Sen superkausi sisälsi voitot Pikkupelimannista, Pikkuprinssistä, Oulu Expressistä, Kriteriumista ja Satakunta-ajosta.

”Tavattoman hienoja kokemuksia, jotka ovat innostaneet suomenhevospuoleen. Meillä on nyt kaksivuotias lahjakkaan oloinen fransilainen ja kesävarsa hommattuna”, Melkko paljastaa.

”Aikaisemmin sitä ei niin ajatellutkaan, miten hieno laji suomenhevosurheilu on. Se ei ole niin hektistä ja sanoisinko kertakäyttöistä. Monesti lämminveristen elämänkaari on lyhempi. Suomenhevonen voi palata vielä entistä parempana takaisin, vaikka loukkaantuisi. Hevosena se on aika erilainen laitella.”

Melkko on ilmiselvästi päässyt suomenhevosen lumoihin. Hän innostuu alleviivaamaan, kuinka nimenomaan suomenhevonen tiivistää koko lajin hienouden.

”Tykkään kaikesta hevosten kanssa tekemisestä, oli se sitten paskanluontia tai ajamista. Mutta kun ratsastan Vixuksella, samoillaan ja kahlataan metsässä, olen onnellinen, että saan tehdä sitä mistä nauttin ja siitä saa elannon. Jotenkin se kiteytyy suomenhevosen kanssa.”

Vixus on sytyttänyt isommankin suomenhevoskipinän. Kuva Kriteriumin voittajaseremonioista. Kuva: Anu Leppänen

Aiheeseen liittyvät artikkelit

An-Dorra toipuu jalkavammasta – ”Valvoin monta yötä ja surin”

MT Ravinetillä uudet sivut

Viikon vieras: ”Jos uudeksivuodeksi pääsisi kotiin”

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video