Uutiset

Viikon vieras mietti uravalintaansa pitkään – ja valitsi hevoset

Antti Savolainen
Olli-Pekka Holopainen taistelee Salamakypärät-kilpailun voitosta lauantaina Turussa. ”Se olisi tosi iso juttu”, hän myöntää.

Vaikka Olli-Pekka Holopainen syntyi hevosperheeseen, hevosten valikoituminen ammatiksi oli kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

Pikkupoikana Olli-Pekka haaveili veljensä kanssa ponista – ja lopulta saikin sellaisen.

”Sen kanssa sitten puuhasteltiin. Menin korttikurssille ja pääsin ajamaan kilpaakin. Sitten tuli toinen, parempi poni treeniin, ja sillä pärjättiinkin. Se oli huippuopettaja”, Olli-Pekka muistelee.

Muutaman vuoden päästä into alkoi kuitenkin hiipua, ponien tilalle tulivat mopot ja muut harrastukset. Olli-Pekka kävi peruskoulun jälkeen ammattikoulun kuljettajapuolen oppisopimuksella ja kuljetusalan töihin.

”Sitten menin joskus kesälomalla taas pyörimään tallille ja aloin ajamaan hevosia.Siitä kiinnostus lähti uudestaan kasvamaan, ja vuosi vuodelta aloin panostaa hevosiin enemmän. Nyt en enää muita töitä teekään.”

Valinta ei ollut helppo.

”Tein koko ajan ’oikeitakin’ töitä, eikä niitä voinut niin vaan lopettaa. Tallillakaan ei työntekijää tarvittu”, Olli-Pekka juttelee.

”Mutta sitten kun siellä systeemit muuttui, sain tilaisuuden mennä isälle töihin.”

Olli-Pekka Holopainen on saanut valtaosan hevosopeistaan kotoa. "Olen käynyt kyllä ajelemassa hevosia muuallakin, mutta hevostöissä en ole kenelläkään muulla kuin isällä." Kuva: Ville Toivonen





Isä pomona ja äiti työkaverina ei ole kaikille optimaalinen tilanne, mutta Olli-Pekka Holopaiselle se sopii mainiosti.

”Moni kysyy, että miten se onnistuu, mutta meillä siinä ei ole ollut ikinä mitään ongelmaa. Tullaan hyvin toimeen ja tykätään tehdä töitä yhdessä.”

”Teen kaikkea mahdollista: pidän paikkoja kunnossa ja ajan ja hoidan hevosia. Kun omalla porukalla tehdään, niin kaikki tekee kaikkea ja hoitaa kaikkia hevosia”, Olli-Pekka kuvailee työnjakoa.

”Ainoa passihevonen virallisesti mun nimissä taitaa olla Sultan Journey, mutta aika tasan äidin kanssa hoidetaan hevoset.”

Usein puhutaan, että kuskeja kyllä riittää, mutta mistä tulevat tulevaisuuden ravivalmentajat? Olli-Pekka Holopainen nostaa käden pystyyn: täältä.

”Loogiselta tuntuisi, että jatkan tässä sitten kun isä joskus lopettaa. Mutta se ei varmaan ihan pian tapahdu, se on sen verran hyväkuntoinen ukko”, Olli-Pekka naurahtaa.

”Mutta mullakaan ei ole mihinkään kiire, systeemi toimii hyvin näinkin.”

Suur-Hollola-lauantain Salamakypärät -lähdössä Olli-Pekka Holopainen kiritti Highscore Lucan näyttävään voittoon. Kuva: Terhi Piispa-Helisten





Tänä vuonna Olli-Pekka Holopaista on nähty entistä enemmän hevosten rattailla kilpailuissa, jopa suurkilpailuissa. Startti- ja voittomäärä ovat edellisvuosista moninkertaistuneet.

”Tykkään tosi paljon ajamisesta. Nyt kun on tullut kokemusta ja rutiinia, ajaa paremminkin - ainakin omasta mielestä. Sitä enemmän oppii, mitä parempia hevosia saa ajaa”, Olli-Pekka tietää.

Tärkeä ponnistuslauta ohjastajan uralla on ollut Salamakypärät-kilpailu. Ennen viimeistä osakilpailua hän on ainoa, joka pystyy enää ohittamaan johtavan Niki Finnströmin.

”Se olisi tosi iso juttu”, Holopainen myöntää.

”Laitoin voiton tavoitteeksi heti kun pääsin kilpailuun mukaan, ja hienoa, että pääsin edes näin lähelle.”

Lauantaiseen Turun finaaliin Olli-Pekka lähtee kuitenkin altavastaajan asemasta.

”En ole ajanut Westcoast Skipperiä aikaisemmin, mutta hyvin se on mennyt ja ollut koko ajan totossa tai toton tuntumassa, mitä olen sen lähtöjä nähnyt”, Olli-Pekka aloittaa.

”Mutta Nikilläkin on tosi hyväkuntoinen hevonen, ja paras mahdollinen lähtöpaikka. Nelson Hillyä on vaikea lyödä, mutta lähdetään yrittämään.”

Linkki Salamakypärien pistetaulukkoon Hippoksen sivuilla

Raviohjastajana Olli-Pekka Holopaisessa on paljon samaa kuin isässään Esassa. Otteet ovat rauhalliset, mutta määrätietoiset. Kuva: Anu Leppänen





Valmentajien suuntaan Olli-Pekka Holopaisella on yksi toive.

”Harmittaa tosi paljon, kun oppilaslähtöjen listat tulee ja niissä on usein vaan kuutta tai kahdeksaa hevosta tai lähtöjä menee jopa peruutukseen”, hän huokaa.

”Aikaisemmin sarjat oli usein liian matalia, vain muutaman tonnin tienanneille aloittelijoille, mutta nyt on ollut 20 000 euron sarjoja, joihin hevosia pitäisi löytyä hyvin. Vaikea palkintojakaan on kai hirveästi nostaa, valmentajien pitäisi vaan herätä ilmoittamaan hevosia.”

Raveista elantonsa hankkivana tulevana ammattivalmentajana lajin tulevaisuus luonnollisesti mietityttää Olli-Pekka Holopaista.

”Kyllähän se jännittää ja joskus vähän huolestuttaakin, kun kuuntelee kentällä juttuja ja lukee uutisia. Mutta itse haluan uskoa, että lajilla on hyvä tulevaisuus.”

Jos ei Suomessa olisi, suomalaisella hevososaamisella riittää arvostusta ja kysyntää ulkomaillakin, mutta sinne Olli-Pekka ei ainakaan pysyvästi haluaisi.

”Viihdyn Suomessa ja kotikonnuilla, mutta sitä olen monesti miettinyt, että jossain pitäisi lähteä kyllä oppimismielessä käymään, Mutta miten ja milloin, se jää nähtäväksi.”

Olli-Pekka Holopainen ei haikaile ainakaan toistaiseksi ulkomaille vaan viihtyy hyvin koti-Suomessa. Kuva: Ville Toivonen

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Viikon vieras peräänkuuluttaa yhteistyötä ratojen kesken

Viikon vieraalla monta rautaa tulessa – voimavarana hevonen

Viikon vieraan seuraava iso haaste: kansainvälinen hevostietopankki

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video