Uutiset

Erilainen nuori ohjastaja

Ville Toivonen
Mika Forss hallitsee Suomen ajajamarkkinoita.

Mika Forss, 48, on kulkenut hevosmiestaidon tiellä hitaasti kiiruhtaen yllättävään paikkaan: ajajaliigan kaapin päälle. Yli kolmekymppisenä ohjastamisen tosissaan aloittanut Forss on ravien "erilainen nuori".

Mikä mies on tuo ajajaliigan ylivoimainen ykkönen, josta jokaisella löytyy mielipide. Omien sanojensa mukaan umpiujo ihminen, jonka särmät osuvat välillä hermoon. Nettipalstojen inhokki, taituri, keikari, aito hevosten ystävä, mahdoton, reilu ja tosi mukava. Mika Forss on kaikkea tätä ja paljon enemmän. Koitimme ottaa selvää äijästä, mutta tunneside tekemiseen on takuulla aito. Sen ovat kaikki läheltä ja kauempaakin seuranneet saaneet havaita.

”Tottakai isoihin kisoihin keskittyy erilailla ja tottakai joskus väsyttää lähteä raveihin, mutta aina kun saa kosketuksen hevosiin, liekki syttyy heti! Ja toinen, mistä tykkään, on lähestyä kilvanajoa ongelmanratkaisun pohjalta. Miten saada tästä hevosesta parempi varusteilla tai taktiikalla. Ja miten voittaa lähtö neljänneksi parhaalla hevosella. Ja joskus nelossija tuo niin mahtavat kicksit, että! Jos kokee onnistuneensa, ei siihen tarvita voittoa.”

Mika Forssista tuli ohjastaja erilaista tietä. Hän on rakentanut osaamisensa käsityöläisen tarkkuudella, pienistä osasista. Kun tämän maailman Björn Goopit ja Erik Adielssonit tai Torvisen veljekset ovat ”pudonneet” kärryille teini-ikäisinä, on Forss on hivuttautunut sinne muista hevostöistä kolmekymppisenä. Ja siitähän tuli hitti!

Hevoseen Forssille syntyi innostus kauan ennen ohjastamista, vaikka hän oli tavallinen tamperelaispoika.

"Meillä oli mummolassa muun muassa työhevosia. Tykkäsin hevosista lapsesta saakka, ja muista eläimistä. Se mummola oli muuten Lavajärven kylällä tässä ihan lähellä missä nyt asumme. Joten en ole päässyt kauas alkupisteestä, vaikka välillä on käyty hevosammatin myötä kaukanakin."

Hevosinnostus myös syveni aikaisessa vaiheessa.

"Jo peruskoululaisena tuli mentyä Lahtisen Jukan myötä Esko Härkösen, Hämeenkyrön eläinlääkärin tallille, heillä oli niitä Y-hevosia. Sitten tein kaikenlaisia hanttihommia ja ajoin hevoskuljetuksia mm. Jorma Kontiolle ja Esa Vaahteralle. Vuonna -94 menin sitten Seppo Sarkolalle Teivoon töihin, ja siitä se hevosmieskoulutus kunnolla alkoi. 97-2000 olin Tuomas Korvenojalla Normandiassa, ja se oli siinä mielessäkin merkittävä matka, että kohtasin siellä vaimoni Marjo Kivimaan."

"Sieltä tuli sellainen into hevosen kehittymisen seuraamiseen. On makeata touhuta varsojen kanssa, kun parhaimmillaan näkee nopeasti, miten työ tuottaa tuloksia. Sarkolalta opin ettei koskaan saa luovuttaa hevosten kanssa. Tuomakselta taas sen, että hevosen hyvyys ratkaisee. Täytyy pitää huolta että on tarpeeksi hyvät hevoskalusto. Tämä on välineurheilua."

Ranskasta pariskunta muutti takaisin kotimaahan kun sai esikoisensa.

"Sami Sandbergin leivissä olin sitten 2002 asti, ja siinä Teivossa alkoi tulla kengitysten lisäksi ohjastuksia. Kaikki on lopulta tapahtunut tosi nopeasti. Kun vuonna 2004 minut valittiin vuoden komeetaksi, ymmärsin että tästä ajamisesta voi tulla jotain. Tämä laji on siitä hyvä, että se pitää jalat maassa. Jos alkaa leijua, laji ja sen ehdot palauttavat kyllä maan pinnalle tosi nopeasti. Kun on nähnyt tämän urheilun joka osa-alueelta, osaa arvostaa omaa ja muiden menestystä: tietää ettei mikään ole tullut ilmaiseksi kenellekään."



Mikan isä Pekka Forss on ikäluokkansa parhaita hiihtäjiä.

Mika Forssissa voitontahto yhdistyy erilaisella tavalla hevosen tulevaisuuden rakentamiseen - ainakin suomalaisessa ravimaailmassa. Vaikka kyllä Forssin suvussa löytyy kilpailuhenkeä - palavasti. Isä Pekka on hiihtänyt koko ikänsä, ja plakkarissa on kultamitali 70-vuotiaiden MM-viestissä.

"Kyllä kai sieltä isältä on tullut tuollaista voitontahtoa. Isä on aina ollut innostunut kilpailemisesta. Äidillä Tuulalla sellaista viettiä ei ole ollut. En näkisi kuitenkaan että olisin koukussa voittamiseen, mutta tottakai häviäminen jollain lailla inhottaa. Hevoset tässä sittenkin kiinnostavat eniten. Se että esimerkiksi olen ehdottanut uutta kengitystä jollekin ajokille, ja se toimii, voittaa tunteena melkein voittamisen, ja voi nostaa koko päivän hyväksi."

Se että esimerkiksi olen ehdottanut uutta kengitystä jollekin ajokille, ja se toimii, voittaa tunteena melkein voittamisen, ja voi nostaa koko päivän hyväksi.

Kilpailemisen päivittäin

täytyy olla aikaa ja voimia vievää puuhaa. Ja siihen päälle perhe-elämä ja oman tallin hevoset päälle. Ehtiikö kaiken keskellä seurata, mitä ravimaailmassa tapahtuu, lukea läksynsä?



"Vaimolle ja läheisille kuuluu tietysti iso kiitos siitä, että tällainen keskittyminen on ollut mahdollista. Ja kotoa on nuoresta saakka annettu vapaat kädet tehdä omia juttuja. Kyllä naapurimaan ravejakin tulee seurattua päivittäin, ja siellä on paljon hyviä kuskeja, joita katsomalla voi oppia. Esimerkiksi naapurimaan huippunimet eivät yleensä aja porukkaa helposti hajalle niin että sisäparien hyvävoimaiset hevoset pääsisivät turhaan irti. Tämä pätee niin keulaan, kuolemanpaikkaan, kuin kolmatta kiriviin hevosiinkin. Niiden kuskit yrittävät pitää porukan tiiviinä, kun Suomessa monta kertaa ajetaan urku auki tosi pitkään riippumatta siitä kuinka oma jaksaa tai kuinka vastustajat saavat tiloja. Ja se Ruotsissa on kilvanajossa paljon, paljon parempaa, että osataan realistisesti arvioida, kannattaako hevonen kääntää aikaisin kirikierroksella kolmannelle radalle. Jos hevosen rahkeet eivät riitä, siitä on haittaa sekä itselle että muille."



Missä välissä niitä ravivideoita ehtii katsoa lainaohjastajan elämänrytmillä?



"Illalla kun tulee raveista, sitä usein käy vielä sen verran kierroksilla, että ei voi mennä heti nukkumaan. Siinä voi olla sauna tai sitten katsotaan raveja. Omia lähtöjä voi käydä läpi, ja sitten katsotaan, mitä Ruotsissa on tapahtunut."



Millainen on ihannevalmistautuminen kilpailuihin á la Forss?



"Tuossa halonhakkuussa mulla keskittyminen jotenkin tiivistyy. Ja sitten on päikkärit. Jotenkin pitäisi aina saada nukkua puoli tuntia iltapäivällä, ainahan se ei onnistu, mutta pyrin siihen."



Forssin vuosi 2016 on ollut lähes vertaansa vailla, ja on saatu tutustua ajajaliigamestariin, joka näyttää tunteensa entistä avoimemmin. Reaktioista ei jäänyt epäselväksi esimerkiksi, että

Venicen

, hevosen jonka kaikki totoravilähdöt hämeenkyröläinen on ohjastanut, voitto Suur-Hollolassa oli tosi iso juttu.



"Joo ja ravikuninkuus, tottakai. 

Millstone's Eagerin 

Harper Hanoverin voitto oli tunteena silti isoin tähän asti, kun se oli ensimmäinen tosi iso saavutus ja tuli Solvallassa, jota on aina ihailtu. Ja sillä hevosellakin ajoin kaikki startit lukuun ottamatta yhtä Suonenjoen kisaa, jossa ajoi

Pitkäsen Jukka

. Ja olihan se osaksi omakin silloin. Kyllä mä osaan tollaisista voitoista nauttia, vaikken mikään kova juhlimaan olekaan. Jos en osaisi, niin miksi tätä tekisikään?"



Miten motivaatio piisaa tällaisten menestysvuosien jälkeen?



"Ei ole ongelma. Onhan se kiva kun on tullut tällaisia nuoria haastajia, se pitää virkeänä. Ja kyllä ulkomailla ohjastaminen kiinnostaa, turha sitä on kiistää. Siihen tarvitaan vaan tosi kovat hevoset."


Aina se jaksaa intoilla noista hevosista!



https://www.youtube.com/watch?v=8eKHGzL6UU4









Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tellmeastory starttaa sunnuntaina Vincennesissä

Voitti toisenkin lähtönsä – karmea epäonni kohtasi seuraavana päivänä

Kontio sai 11000 täyteen

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video