Uutiset

”Pienemmän treenarin pitää ajaa itse”

Miika Lähdeniemi
Rauno Pöllänen pitää Gävlen raviradalla viidentoista hevosen tallia. Sunnuntaina kotiradan V75-kierroksella tallin hevosista kilpailee Sam Forget.

Harvakseltaankin Ruotsin raveja seuraaville ovat tuttuja suurta toimintaa pyörittävät valmentajat kuten Timo Nurmos tai Robert Bergh, joilla on reippaasti yli sata hevosta valmennuksessaan. Suurvalmentajien lisäksi suuressa ravimaassa on kuitenkin paljon pienemmän mittakaavan ammattilaisia. Ammattivalmentajalisenssillä toimivia oli Ruotsissa viime vuoden lopussa 413 henkilöä.

Yksi heistä on Orimattilasta lähtöisin oleva Rauno Pöllänen, joka pitää nykyään viidentoista hevosen tallia Gävlen raviradalla. 45-vuotias Pöllänen on ollut Gävlen ratavalmentajana kaksi vuotta ja vaikuttaa tyytyväiseltä tallin nykytilanteeseen.

”Tässä on hyvät treenipaikat ja hyvät ihmiset ympärillä. Täällä pystyy treenaamaan vähän huonommankin hevosen. Tärkeintä on, että omistajat ovat tyytyväisiä”, Pöllänen sanoo.

Viidentoista hevosen taustalta löytyy sekä pidempiaikaista asiakaskuntaa että uudempia hevosenomistajia. Pöllänen myöntää, että nykyään hän ajattelee hevosenomistajista eri tavalla.

”Ei minulla tietysti sellaisia omistajia ole, jotka voivat ostaa minkä tahansa hevosen. Nuorempana sitä ajatteli, että olisi vain mahdollisimman rikkaita omistajia. Vanhemmiten olen alkanut ajatella, että tärkeämpää on, että he hoitavat asiansa ja tulevat vaikka käymään kahvilla.”

Rauno Pölläsen tallin Västerbo Grosbois teki V86-lähdössä hurjan esityksen ja paineli 11,5. Kuva: Erkki Kivistö


Nimi mieleen


Tänä ja viime vuonna Pöllänen on onnistunut erityisesti ohjastajana, sillä voittomäärä on yli tuplaantunut ja kuluvalla kaudella ykkössijoja on 28 kappaletta. Pöllänen ajaa valmennettaviaan itse, minkä lisäksi hänellä on joitakin laina-ajokkeja.



Pölläselle kilvanajo on aina ollut lähellä sydäntä ja aktiiviseen ohjastamiseen on toinenkin syy.



”Pienemmän treenarin pitää ajaa itse. Muuten ei ole kohta yhtään hevosta treenissä, koska et näy missään. Kukaan ei muista valmentajaa tavallisissa raveissa, ainoastaan kuski näkyy. Korkeintaan V75-raveissa valmentaja pääsee esille”, Pöllänen perustelee.



”Mielellään pitää uskaltaa ajaa välillä vähän hullusti. On tärkeää, että muutkin kuskit tietävät sinusta jotakin. Täällä ainakin jotkut toiset kuskit tietävät, että en anna helposti keuloja ja uskallan prässätäkin. Toki on tärkeää tietää, että itsellä on parempi hevonen kuin sillä, joka ei anna keuloja.”



Pöllänen muistelee taannoista tapausta Hagmyrenin raveista, jolloin hän ja

Ulf Ohlsson

eivät päässeet sopuun kärkipaikasta ja rajun ylivauhdin jälkeen lopputulos oli molemmille pannukakku. Ohlssonin hevonen tuli viimeisenä maaliin, mutta Pöllänen käänsi jo 600 metriä ennen maalia tallialueelle.



”Siitä oli loppujen lopuksi minulle vain hyötyä, vaikka se ei ollutkaan oikein, että vain minä sain asiasta ajokieltoa. Jatkossa sain kuitenkin paljon helpommin keulat tai pääsin kuolemanpaikalle. Tiesivät, etten anna periksi ja voin ajaa rohkeasti nimimiehiäkin vastaan.”



”Omistaja ei suuremmin välittänyt ja Ohlssonin kanssakaan ei asiasta ikinä puhuttu, ei lähdön aikana eikä jälkikäteenkään.”



Rehtiä kilvanajon meininkiä Pöllänen arvostaa – ja vähän kaipaakin nykyään.



”Osa kuskeista valittaa ajoista jälkikäteen.

Björn Goop

sanoi kerran Färjestadissa, ettei ole mun kaveri, kun en antanut hänelle loppukurvissa keulapaikkaa. Sanoin, etten ole täällä radalla kenenkään kaveri enkä tietenkään ala ottaa viimeisessä kaarteessa kiinni”, Pöllänen hymähtää.



”Ainoa tapa saada homma kannattavaksi on tehdä itse niin paljon töitä kuin mahdollista. Ruotsissa tahtoo olla niin, että isommista valmentajista tulee isompia ja pienemmistä yhä pienempiä. Keskusjärjestössäkin kuunnellaan lähinnä isompia treenareita.” Kuva: Erkki Kivistö


Elitloppet-lauantain voitto ei unohdu


Pöllänen on vaikuttanut Ruotsissa jo 1980-luvun lopulta saakka. Hän työskenteli Suomen-aikoinaan

Tapio Perttusella

, mistä tie vei töihin

Lasse Lindbergin

tallille. Aikomuksena oli olla vuoden verran, mutta Pöllänen tulikin Ruotsiin jäädäkseen.



Raunion Tapani

järjesti minulle työpaikan, en osannut yhtään ruotsia. Hän soitti yhtenä torstaina että olisi paikka tarjolla. Kahden tunnin päästä soitin takaisin ja sanoin, että lähden sunnuntaina. Sillä reissulla olen edelleen”, Pöllänen naurahtaa.



”Tarkoituksena oli olla vuosi Ruotsissa. Ostin silloin Volvon ja kun sitä piti vuoden, sen sai myydä verovapaasti Suomessa. Sen auton ajoin kuitenkin loppuun moneen kertaan.”



Pöllänen työskenteli myös muun muassa

Svante Båthilla

ja aloitti sitten itsenäisenä treenarina vuonna 1999. Ensin hän oli kaksi vuotta Skellefteåssa, mistä hän muutti Sundsvalliin ja koki siellä parhaat kautensa vuosina 2003-2004.



”Silloin ajoin yhtenä vuonna 43 voittoa ja 3,5 miljoonaa kruunua sisään. Skellefteåssa olin vuoden liian pitkään, se oli vähän liian syrjässä. Samoin Örebrossa olin vuoden liikaa ennen kuin tulin tänne Gävleen vuonna 2012”, Pöllänen miettii.



Rahallisesti uran suurin onnistuminen on

Eli Sean

Tammaderbyn voitto lainaohjastajana vuonna 2002. Tunnetasolla edelle kiilaa kuitenkin Eli Sean voitto saman kevään Elitloppet-lauantain V75-finaalissa. Se voitti myös vuoden 2003 Elitloppet-viikonloppuna Tammaeliitin, mutta silti tuo Klass II-finaalivoitto ajaa kaiken edelle.



”Se oli viimeinen vuosi, kun ihmisillä sai olla mukanaan viinaa Solvallassa. Voittajaesittely oli ihan uskomaton. Ihmisiä nousi radalle ja sain Suomen lipun mukaani, tosi monta tuttua naamaa nousi esille. Voitin Eli Sealla samana päivänä vuosi sen jälkeen, tamma meni 11,3 ja voitti Tammaeliitin. Fiilis ei kuitenkaan ollut alkuunkaan samanlainen.”



Suomen-aikoinaan Pöllänen oli töissä Tapio Perttusella. ”Tapsa lupasi kerran ravintolaillan yhden passihevoseni jokaisesta voitosta. Se voitti kolme kertaa putkeen, mutta vain kerran sain pizzan Mustassa Oriissa ja siihenkin piti varmaan raha lainata”, Pöllänen nauraa. Kuva: Erkki Kivistö



Viidentoista hevosten tallistaan Pöllänen nimeää parhaiksi kilpahevosiksi tänään V75-lähdössä juoksevan Sam Forgetin sekä Lisa C.D.:n. Talliin on tullut voittoja pienemmistä raveista, joissa palkintotaso on Suomeen verrattuna selvästi parempi.

”Nykyään vaikka Rommessa voi olla perjantairaveissa hyvät palkinnot. Solvalla on sen sijaan huonontunut, koska siellä ajetaan ihan tavallisia raveja pienillä ykkösillä. Siellä ei pitäisi mielestäni ajaa ollenkaan alle 50 000 kruunun palkinnoilla.”

”Mieluummin menen Bollnäsiin ajamaan pisteitä ja tähtään sitten Solvallaan. Nyt on kuitenkin kääntynyt niin, että Bollnäsin lähdöissä saattaa olla paremmat palkinnot kuin Solvallan huonommissa lähdöissä.”

Ravitallin pyörittäminen nykyisillä palkinnoilla ja kuluilla ei ole tunnetusti helppoa missään.

”Tallissa on turhan vähän vaihtuvuutta, mutta onneksi nyt on tullut uusia hevosia. Tärkeintä, että hevoset kiertävät eikä joudu pitämään koko ajan samoja hevosia. Se tahtoo olla niin, että isot treenarit keräävät omistajat ja hevoset.”

”Sikäli raviurheilu on täällä hyvin järjestetty, että meidän ei esimerkiksi tarvitse pelätä, ettemme saa rahoja omistajilta”, Pöllänen tiivistää.

Videohaastattelussa Rauno Pöllänen kertoo mm. tänään Gävlen V75-raveissa juoksevista ajokeistaan!

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=UXkm4HLvrcA[/embed]

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video