Uutiset

Heppakaveri rohkaisee ja rauhoittaa

Anu Leppänen
Heppakaverin kanssa pidetään myös rauhoittumishetkiä, jolloin vain ollaan hevosen lähellä.

PETÄJÄVESI. Keskisuomalaisilla talleilla on aloitettu heppakaveritoiminta, jossa kiusatut, yksinäiset tai oman harrastuksen puutteesta kärsivät nuoret pääsevät tutustumaan hevosmaailmaan, kiinnittymään porukkaan ja saamaan onnistumisia. Inhimillisten tulosten lisäksi asia on yhteiskunnallisesti tärkeä hevosalalle.

Jokainen kerta kun käyn tallilla Jaanan kanssa, minulla on todella mukavaa, hauskaa, rentoa ja hyvä olo. Pystyn myös olemaan oma itseni, kun saan olla hevosten parissa, koska ne eivät arvostele minua, niin kuin jotkut arvioivat.

Kahdeksasluokkalainen

Moona

tiivistää pariin virkkeeseen paljon oleellista hevosharrastuksesta. Hän on yksi kuudesta nuoresta, jotka ovat tämän syksyn aikana päässeet tutustumaan hevostalleihin Petäjävedellä. Noin 4000 asukkaan pitäjä on tienraivaaja heppakaveritoiminnassa, johon nuoria ohjataan koulun ja sosiaalihuollon kautta.



Toiminnassa on erityistä juuri se, että sisäänheittäjänä toimivat viranomaiset. Nuoren voi ohjata heppakaveritoimintaan esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai perhetyöntekijä. Nuoren vanhemmat voivat myös olla yhteydessä esimerkiksi koululle.



”Jos joku tunnistaa koulussa, että heppakaveritoiminnasta olisi hyötyä tietylle nuorelle, hän ottaa minuun yhteyttä”, etsivän työn ohjaaja

Jaana Strömberg

selvittää.



”Sitten sovitaan yhteinen palaveri, jossa ovat mukana myös nuori ja vanhempi. Käydään läpi, millä pelisäännöillä talleilla käydään.”



Jaana Strömberg on ollut avainhenkilö toiminnan aloittamisessa. Killerillä kaksi kertaa järjestetty Stop koulukiusaamiselle!-tapahtuma poiki jatkoyhteistyötä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa, ja toimi muutenkin ponnahduslautana jatkoidealle.



Tanja Säynevirran

kanssa syntyi idea, että eiköhän lähdetä tarjoamaan tällaista kiusatuille ja yksinäisille nuorille. On paljon nuoria, joilla ei ole porukkaa, johon kuulua tai vapaa-ajan harrastuksia. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla oli kaveritoimintakonsepti, jota nyt laajennetaan hevospuolelle”, Strömberg valaisee.



Työnsä kautta Strömbergille tuli oiva sauma ehdottaa tallivierailua neljän hengen poikaporukalle, jonka kanssa hän lähti tunnustelemaan hevostoimintaa

Antti Tupamäen

tallille muun muassa kuninkuusravikävijä

Välkyn Tuiskun

kanssa.


Saan auttaa hevosia niin paljon kuin pystyn ja aika menee kuin lentäen hevosten hyvinvoinnin ylläpitämisen parissa. Mutta se ei haittaa minua, koska saan siitä hyvän ja auttavaisen tunteen, jota en kotona, koulussa tai muissa harrastuksissa saa. Tunteita ei voi ikinä kuvailla, jollei ole kokenut niitä myös itse. Kun saan auttaa hevosia se tuottaa minulle rauhaa.

Moonan, 14, kirjoitus on heppakaveritoiminnan ytimessä

. Tavoitteena on rauhaa, onnistumisen tunteita ja hyväksyntää. Heppakaveritoiminnassa ei ole kyse sen paremmin rahasta kuin kilpailemisestakaan. Vertailua toisiin ja yksinäisyyden kokemuksia on nuorten elämässä riittävästi muutenkin.



Nuorisotutkimusverkoston joulukuussa julkaistusta tutkimuksesta selvisi, että nuorten huono-osaisuus on syvää ja kokonaisvaltaista. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevilla nuorilla tyytyväisyys eri elämänalueisiin on heikkoa, ja ulkopuolisuuden tunne on vahva. Tutkimuksessa viisikymmentä etsivän työn ohjaajaa haastatteli 117 nuorta.



Myös Jaana Strömberg työskentelee etsivän työn ohjaajana ja on päivittäin tekemisissä monenlaisten nuorten kanssa.



”On paljon nuoria, joilla ei ole mitään yhteisöä, johon kuulua eikä vapaa-ajan toimintaa. Nuoriin kohdistuu paljon ulkoisesti asetettuja odotuksia ja paineita, mikä näkyy käytöksessä ja kokemuksissa. Erityisesti tytöt herkästi eristäytyvät ja alkavat vältellä sosiaalisia tilanteita”, Strömberg kertoo.



Porukka, johon kiinnittyä, voi löytyä hevostallilta. Usein tarvitaan kuitenkin sisäänheittoa tallielämään, koska Strömbergin mukaan yllättävän moni pitää talleja suljettuina yhteisöinä.



”Itsekin on tullut hämmentyneenä koettua ja kuultua, että ei-laji-ihmisten kuva tosiaan on usein sellainen. On korkea kynnys lähteä mukaan. Monen viranomaisen käsityksiä talliyhteisöistä on romutettu tämän myötä.”



”Heppakaveritoiminta toimii siltana nuorille, jotta he uskaltaisivat lähteä tallille ja voisivat kiinnittyä siihen yhteisöön.”



Heppakaveritoiminnasta haetaan onnistumisen ja rauhoittumisen kokemuksia. Talli voi tarjota yhteisön, johon kiinnittyä. Kuva: Miika Lähdeniemi



Yhdeksänvuotias ravuritamma Vouti Verona on yksi heppakavereista. Petäjävetisen Markku Koskelan omistama tamma on 13-vuotiaan Oonan heppakaveri, jonka kanssa otetaan ensiaskeleita hevostoimintaan ja peilataan omia tunteita hevosen elekieleen.

Kun Verona hörähtää rentoutuneena kesken harjaamisen ja halaamisen, mietitään yhdessä sen olotilaa.

”Sillä on rauhallinen olo, eikä sitä jännitä.”

Oona on tallilla neljättä kertaa ja perustaitojen ohessa hän opettelee lukemaan hevosen elekieltä. Tallikäynnin aikana laitetaan riimu päähän, kävelytetään, harjataan, putsataan kaviot ja karsinat. Omaan rauhalliseen tahtiin.

Sitten saadaan kaveriksi kiltti lämminveriori Canyon Boko, jonka kanssa Oona pääsee ulkoilemaan. Aluksi Jaana Strömberg kulkee käsi kädessä mukana, mutta hiljalleen hevosen taluttaminen ratsastuskentällä sujuu kuin kokeneemmallakin tekijällä. Strömberg ja muu tallin väki seuraa ilahtuneena kauempaa, kun Oona ja Canyon Boko kulkevat rauhassa ja toisiinsa luottaen ympäri kenttää.

Kun alkujännitys karisee ja homma sujuu, jäljelle jää vain hevonen ja juuri tämä hetki.

”Joku pieni onnistuminen voi olla käänteentekevä hetki, jolla huonot kokemukset unohtuvat kuin itsestään. Niillä voi olla isoja vaikutuksia”, Jaana Strömberg muistuttaa.

Silminnähden rentoutunut Oona taluttaa Canyon Bokon takaisin talliin ja lopuksi on tallin siivouksen vuoro. Juttu luistaa, eikä arkimurheet tunnu paljoa painavan.

”Lähdin heppakaveritoimintaan mukaan, koska ei oikein ollut harrastuksia enkä halunnut vain olla sisällä omassa huoneessa. Äitini kertoi tästä toiminnasta”, Oona kertoo.

Parhaimmillaan ohjaajan eli tässä tapauksessa Jaanan merkitys vähenee vähitellen. Kun taidot karttuvat ja rohkeutta tulee lisää, voi tulla aika käydä tallilla itsenäisesti tai jonkun ikätoverin kanssa.

”Pikkuhiljaa saa rohkaistua ja vahvistettua, että nuorelle tulee oma tunne olla vahva ja varma ilman minuakin täällä. Sellaisella jolla on alustavat perustaidot, on varmempi olo lähteä jonkun ikätoverin kanssa touhuamaan tallille kahdestaan. Näin on jo tapahtumassa parin tytön kanssa”, Strömberg kertoo.

”On paljon nuoria, joilla on erityishaasteita. Kaikkein eniten he kaipaavat olemista omanikäistensä kavereiden kanssa, siihen pitää pyrkiä. Tallikäyntien tulisi olla sellaisia, että nuoret voisivat kokea normaaliutta ja päästä talliporukkaan kiinni.”

Heppakaveri Canyon Bokoa talutteleva Oona on alkanut jo käydä itsenäisesti tallilla. Se on menoa? Kuva: Miika Lähdeniemi



Keskeinen osa heppakaveritoimintaa on tietysti hevostallit. Toiminta ja käynnit suunnitellaan tallien ehdoilla niin, että arki pyörii normaaliin tapaan. Markku Koskela on kokenut, että hevosten tuominen heppakavereiksi on rikastuttanut heidän arkeaan.

”Olen ollut jonkin verran järjestötoiminnassa mukana ja koen tärkeäksi, että saadaan uusia nuoria hevosten pariin”, Keski-Suomen hevosjalostusliiton varapuheenjohtajana toimiva Koskela korostaa.

Heppakaveritoiminta on konkreettinen esimerkki paljon puhutusta kokeilukulttuurista. Kokeilut ja kokemukset Petäjävedellä ovat olleet niin myönteisiä, että toiminta on laajentumassa muuallekin Suomeen. Linkkinä toimii Mannerheimin Lastensuojeluliitto, jonka Järvi-Suomen piiri on ollut mukana pilotissa.

”Sen voin luvata, että tavoitellaan heppakaveritoiminnan laajenemista omassa piirissä ja jaetaan tietoa eteenpäin muihinkin MLL:n piireihin”, Järvi-Suomen piirin tukihenkilökoordinaattori Marjo Haikara sanoo.

”Meillähän on ollut pitkään kaveritoimintaa ja näen heppakaveritoiminnan sen uutena muotona. On hienoa kun hevonen on mukana kuviossa, niillä on terapeuttinen vaikutus. Nuoret saavat kaveritaitojen lisäksi taitoa oman hyvinvoinnin kehittämiseen.”

Toiminta on laajenemassa seuraavaksi Kymen piiriin, ja Lappeenrannan alueella etsitään parhaillaan kiinnostuneita hevostalleja.

Jaana Strömberg painottaa, että halu auttaa ja tutustuttaa nuoria hevosten kanssa toimimiseen on riittävä lähtökohta.

”Monella tallilla on hirmu paljon annettavaa oman paikkakunnan nuorille, kun vain tekee valinnan, että haluaa auttaa. Riittää, että on halua tehdä nuoren kanssa asioita hyvin pienistä jutuista lähtien. Kokenut hevosihminen näkee, mistä asioista aloittaa”, Strömberg rohkaisee.

”Kaikkein tärkein asia on, että ottaa asenteen: minä teen sellaisia asioita, joista pääsen kannustamaan ja rohkaisemaan nuorta. Poimitaan tehtävistä asioista onnistumisia, tuodaan ne näkyväksi ja rohkaistaan ja kannustetaan yrittämään.”

Lainaukset ovat Moonan tätä juttua varten kirjoittamasta tekstistä.

Tunnetaitojen lisäksi opetellaan tietysti monenlaisia hevostaitoja. Tässä tutkaillaan Vouti Veronan kavioiden kuntoa. Kuva: Miika Lähdeniemi

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hiekansyönti altistaa ähkylle – "Hevonen on mestari peittämään oireitaan"

An-Dorra toipuu jalkavammasta – ”Valvoin monta yötä ja surin”

MT Ravinetillä uudet sivut

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video