Uutiset

Kössin kunkkarit: Mersun kyydillä Vaasan kruunajaisiin

Ville Toivonen
Erik Skutnabb kuvattuna vuonna 2016.

Otsikoin viimekertaisen kunkkaripläjäykseni ”Monta mutkaa matkalla Kuninkuusajoihin”. Siinä mentiin jo vähän asioiden edelle, Jyväskylän vanhalle Hippokselle 1962. Oma kuninkuusravimatkailuni oli alkanut jo vuotta aikaisemmin Vaasassa. Näitä matkoja ja tapahtumia niiden tiimoilta on tapana kunkkari-väliöinä ja muunakin joutoaikana vertailla tutun seurueen kesken. Minkä tuolla aloitusvuonna 1961 voitan, sen minä häviän eri syistä väliin jääneillä kisoilla.

Vaikka Vaasaan oli melko mutkaton tie ja taivaltakin vain kohtuulliset 80 kilometriä, oli matkanteossa omat puutteensakin. Kotikujan päästä olisi mennyt ihan J. Peltosen linja-autokin, mutta sen aikataululla ei olisi kerinnyt tarpeeksi aikaisin – tällaisista karkeloistahan ei saanut myöhästyä. Onneksi tuli jo viikolla tieto, että Huikun Yllin kuorma-auton, uudenkarhean Mersun lavalla pääsisi Vaasaan ja takaisin. Kolmostietä oli tehty jo vuosia työllisyystöinä, silloin kun valtion rahavarat sallivat, ja nyt oli työ jäänyt pahasti vaiheeseen. Päällyste puuttui vielä kokonaan väliltä Koskenkorvalta Vaasaan, niinpä matkustusmukavuutta heikensi kuorma-auton kova jousitus ynnä tienpinnan nyrkinkokoiset kivenmölkkeröt.

Mutta valittaa ei saanut, eikä valitettu. Eihän näitä retkiä oman pitäjän ulkopuolelle ollut juuri koettu ja saipahan ainakin nähdä hyvin hoidettua laihialaista maalaismaisemaa, missä oli monin paikoin hevosia laiduntamassa. Vaasassa olin muistaakseni käynyt aikaisemmin kaksi kertaa, joskus kesällä junalla ja ekaluokkalaisena joululoman aikana linja-autolla. Tuon jälkimmäisen matkan traumaattinen muisto oli pilkka, jonka minä ja polvihousuni saimme kadulla vastaan osuneen ikäiseni pojanmullin taholta. Aika oli silloin sellainen, mutta jos joku minut vielä tapaa jossakin polvihousut jalassa, niin hoitoon saa ohjata siitä paikasta.

Purje oli suuri suosikkini, niin kuin oli jo edellisessä pläjäyksessäni puhetta. Nyt ajettiin kuninkuussarjat ryhmäajoina niin, että ensin juoksivat hitaammat tammat, sitten sekalähdössä neljä tamma ja yhtä monta oritta ja lopuksi nopeimmat oriit. Tässä Ero-Lohko pystyi pitämään 0,3 sekunnin eron Purjeeseen ja maililla ero kasvoi 0,8 sekuntia. Päätösmatka suoritettiin kahtena sekalähtönä, joista Ero-Lohko hoiteli omansa ylivoimaisesti ja toisessa Purjeen piti nyt tunnustaa Askare ja Riuska paremmakseen.

Sulatin aika hyvin Purjeen hopeasijan ja 5,9 sekunnin eron Kuninkuuskilpailussa – presidentinvaaleissa olen myöhemmin joutunut sietämään paljon isompiakin tappioita.

Paitsi maan parhaiden hevosten ottelut Kuninkuus- ja Kuningatarkilpailussa tarjosi matka monia muitakin elämyksiä: näin ensimmäiset lämminveriset tositoimissa raviradalla ja kun Gerty tuli Tuomo Mäkelän tallin kuningatarkandidaatin Sato-Sadun tavoin hylätyksi epäpuhtaana, korjasi molempina päivinä voitot saman tallin kolmas tähti Tamara. Tämän kasvattaja oli kutsuvieraskatsomossa istunut 61-vuotias helsinkiläinen Urho Kekkonen ja ajaja 18-vuotias vaasalaispoika Erik Skutnabb. Aikansa väkeviä mielipidevaikuttajia molemmat.

Kuninkuusravien väliyö on saanut aikuisemmalla iällä aivan uuden merkityksen ja sisällön. Tuolloin osasi 13-vuotias koulupoika antaa arvon myös sille, että päästiin yöksi Vaasassa silloin vaikuttaneen enon huvilalle, saunomaan ja uimaan. Merimatka Westervikin venesatamasta saareen ei pelottanut yhtään – toisin oli ollut joskus kelvottomana, kun ei ollut koskaan ennen merta edes nähnyt.

Kuva: Juhani Länsiluoto



Kirjoittaja on handikaappari emeritus, jonka kotipesä Kuninkuusraveissa on perinteisesti 2160 metrin lähtöpaalulla.



Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hiekansyönti altistaa ähkylle – "Hevonen on mestari peittämään oireitaan"

An-Dorra toipuu jalkavammasta – ”Valvoin monta yötä ja surin”

MT Ravinetillä uudet sivut

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video