Uutiset

Veetulin kanssa mitään ei tehdä sattumalta

Anu Leppänen
Veetuli on tehnyt tähänastisen uransa Esa Nisosen valmennuksessa ja Matti Nisonen on ajanut valtaosan starteista.

Suomen Cupin finaalin suosikkeihin kuuluva Veetuli on tarkan työn tulos. Sen valmentaja Esa Nisonen on valmentanut ruunan lisäksi myös sen ohjastaja Matti Nisosta.

Yhdeksänvuotias Veetuli on ollut koko uransa ajan poikkeuksellisen voitokas hevonen. Parhaimmillaan se on juossut kahdeksan voiton putken, ja kokonaisuutenakin ruunan statistiikka on mainio: 40 starttia, joista 19 voittoa.

"Fysiologisesti ajateltuna Veetulin paras puoli on vauhtikestävyys, mutta kokonaisuutena parasta siinä on tietysti kilpailupää", Esa Nisonen summaa. "Se on itsepäinen pässi, mutta kilpahevosena se on kova. Kun se on kaverin rinnalla, se syö sisäpuolella olevaa pikkuhiljaa."

Esa Nisonen tuntee suojattinsa, sillä Veetuli on ollut hänen käsissään yksivuotiaasta asti. Sen omistavat Kaisa ja Ari Tuuri sekä Kaisan äiti Pirjo Rahikainen, jotka ovat Nisosten perhetuttuja.

"Tultiin tutuiksi siitä, kun ostettiin heiltä Tollo. Sillä hevosella pärjättiin ihan mukavasti, ja sitä kautta ollaan pidetty yhteyttä säännöllisesti", Esa kertoo. "Veetuli on tavallaan haastava hevonen, kun se on itsepäinen ja omanarvontuntoinen. Sen kanssa on kuitenkin tultu ihan hyvin toimeen, eikä se siis vihainen ole, sen kanssa pitää vaan osata vähän elää."

Ari Tuuri ja Esa Nisonen ovat vanhoja tuttuja ja miehet Veetulin takana.



Veetuli on juossut tällä kaudella kaksi starttia. Kauden avauksessaan Lappeenrannassa se oli hyvä kakkonen, ja viimeksi Suomen Cupin karsinnassa se oli toiselta ilman vetoapua vakuuttava ykkönen. Lauantaisessa finaalissa se lasketaankin avainhevosten joukkoon.

"Karsinnassa se meni 24,0, mutta viimekertainen suoritus ei riitä finaalissa", Esa Nisonen laskee. "Siinä on Fiiling ja monta muutakin, jotka pakottavat parantamaan, jos haluaa pärjätä. Lasken, että Veetuli kyllä pystyy siihen, vaikka tulostasoa ei tietysti pystykään etukäteen arvioimaan."

Lahdessa Veetulin kanssa otetaan käyttöön kaikki konstit.

"Jos ei tule sadekeli, otetaan kaikki kengät pois, mikä on aiemmin auttanut vähän ahdasliikkeistä hevosta. Ensimmäistä kertaa taas laitetaan vedettävät puolilaput. Valmistaudutaan tiukkaan loppusuoran taistoon."

Viime vuonna Veetuli oli finaalin kakkonen lähdettyään 20 metriä edempää.

"Kun nyt edessä on kaksi juoksurataa, lasken että kakkosrata 60 metrin takamatkalta on sama asia kuin 20 metriä edempää lähteminen. Tietysti ne metrit pitää juosta jossain vaiheessa kiinni, mutta kakkosradalta pääsee ajamaan suoraan vauhdilla eteenpäin, eikä tarvitse mutkitella ulkoradoilla. Taktiikkakin on suunniteltu, mutta siitä en etukäteen paljasta sen enempää."

Veetulin nousu takaisin huipputasolle on ilahduttanut taustajoukkoja suuresti, sillä ennen tämän kauden kisoja sillä oli takanaan peräti kymmenen kuukauden kilpailutauko.

"Ravi vaan oli kateissa. Se ravasi huonosti jo viime vuoden finaalissa, ja siitä se vain huononi. Hevosta tutkittiin paljon, ja minä sekä löysäsin että lisäsin treeniä, mutta vikaa ei vaan tahdottu löytää. Lopulta vika sitten löytyi, eli toisen takapolven siteissä oli arpikudosta. Sitä hoidettiin shockwavella, joka tehosi siihen hyvin, ja elättelen toiveita, että vaiva olisi nyt kokonaan takana. Se oli yksinkertainen homma, mutta vaikea löytää."

Esa Nisonen olettaa saman vaivan olleen Veetulin riesana kolmen vuoden ajan.

"Sillä on ollut ravin kanssa ongelmia kuusivuotiaasta alkaen, eikä startteja ole tullut kovin monta vuodessa. Uskoisin, että nyt päästiin sen asian perimmäisen syyn äärelle."

Veetulin voittosumma on nyt runsaat 60000 euroa, joten kaiken sujuessa hyvin se lähentelee jo varsin pian avoimien lähtöjen ovia. Esa Nisonen ei pidä sitä minään ongelmana.

"Huipputasolle tietysti tähdätään ja jos sinne päädytään, lähdetään ilolla mukaan", hän kuvailee. "En usko että avoimiin lähtöihin siirtyminen on varsinainen ongelma, sillä onhan tähtidivareissakin nykyisin usein joitakin todella kovia hevosia. Lisäksi valiodivisioonissa on tällä hetkellä aika avoin taso, ellei sitten Välähdys ala hallita tämän kauden lähtöjä."

"Veetulissa on se hyvä puoli, että sillä ei ole varsinaisesti huonoja ominaisuuksia. Ehkä sillä ei ole sellaista kaikkein hurjimpien huippunopeutta, mutta kyllä sekin puoli on kehittynyt selvästi."

Esa Nisonen tekee valmentajana tarkkaa ja pitkäjänteistä työtä.



Esa Nisonen, 60, on eläkkeellä oleva luokanopettaja. Raviurheilijana hänellä on vuosikymmenten kokemus, olihan Esan isä Sune Nisonen menestynyt raviurheilija. Esan veljiä ovat ammattivalmentaja Olavi Nisonen ja Lappeenrannan ravirataa pitkään vetänyt Lauri Nisonen. Veetulin ja mm. ravikuningatar Saaga S:n hovikuski Matti Nisonen taas on Olavin poika eli Esan veljenpoika.

Esa, Olavi ja Matti ovat myös olleet varsin kovia juoksijoita. Esa on ehtinyt valmentaa sekä veljeään että veljenpoikaansa.

"Ollin ennätys 3000 metrin aidoissa on 9.01, millä oltaisiin tällä hetkellä Suomen huipputasolla", Esa kertoo. "Hänen parhaina aikoinaan taso vaan oli niin paljon kovempi, että Olli oli ehkä siinä kymmenen joukossa Suomessa. Matti taas jäi minuutin isänsä ajoista, oli kyllä piirinmestari, mutta ei lähelläkään kansallista tasoa. Matilla oli liian huonot liikkeet."

Esa itse kertoo olleensa "liian huonopäinen". Itsensä rääkkääminen oli hänelle hankalaa, ja oma urheilu-ura jäikin piirinmestaruustasolle.

"Olen treenannut jonkin verran muitakin juoksijoita, lähinnä nuoria urheilijoita. Matin ikäisissä oli sellainen pienimuotoinen juoksutalli, mutta ei sieltä tullut kuin piirinmestaruustason taputtelijoita. Eivät olleet tarpeeksi kovapäisiä nekään."

Vaikka oma tausta antaisi olettaa muuta, Esa Nisonen korostaa, ettei Veetulin treenaus ole erityisen kovaa.

"Se oon tosi säännöllistä, mutta ei hirveän kovaa", hän painottaa. "Valmennan hevosia juoksijoina, ja yritän pitää mielessä sen, että ravikilpailu ei ole mikään maratooni. Ravilähdöt ovat sellaisia kolmen minuutin rykäisyjä, ja urheilusuorituksena ne vastaavat keskimatkan juoksua. Veetulia treenataan joka toinen päivä, mutta yli kymmenen kilometrin lenkki tehdään ehkä kerran kuukaudessa, jos silloinkaan."

"Veetuli on hyvä, pieni hevonen, jolla on tähän hommaan sopivat ominaisuudet. Minä taas yritän tehdä sen kanssa parhaani. Kun treenilenkille lähdetään, tiedän aina minkä takia sinne mennään, enkä laita hevosta valjaisiin siksi, että vain saisin ajella sillä."

Ihmis- ja eläinurheilijoiden treenirasituksessa onkin vissi ero.

"Jos Veetulilla ajetaan vaikka 30-35 kilometriä viikossa, niin ihmisjuoksijan ei kannata kuvitella pärjäävänsä, jos treenaa alle 135 kilometriä viikossa", hän vertaa. "Hevosilla on kapasiteettia paljon enemmän kuin ne antavat ulos. Hyvän mielen ylläpitäminen onkin usein tärkeintä. Sen takia tykkään, että Veetulissakin on kunnolla painetta ennen kilpailuja."

Ennen Suomen Cupin finaalia painetta tuntuu olevan sopivasti sekä hevosessa että miehessä.

Ei tuon hevosen kanssa voi olla muuta tavoitetta kuin ykkössija. Se on juoksija, jolla on nopeat jalat.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hiekansyönti altistaa ähkylle – "Hevonen on mestari peittämään oireitaan"

An-Dorra toipuu jalkavammasta – ”Valvoin monta yötä ja surin”

MT Ravinetillä uudet sivut

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video