Uutiset

Hiekan Hippoksella ravattu jo 50 vuotta - keskiviikon juhlaraveissa Santtu jakaa sankoja

Anu Leppänen
Hiekan Hippoksen voittokamppailussa nähdään paikallisväriä – useimmin siitä vastaa joko Team Ojanperä tai Santtu Raitala. Kuvassa Antti Ojanperä ottaa 4-vuotiaalla Herra Heinämiehellä voiton kesällä 2017.

Pihtiputaan raviradalla kisattiin ensimmäisen kerran 27. heinäkuuta 1969. Hiekan Hippos vetää tasaisesti kesäraveihin toistatuhatta katsojaa.

Alvajärven rannassa Pihtiputaan kirkonkylän länsireunalla sijaitsee kesärata, jonka moni katsoja lukee sijainniltaan Suomen kauneimpiin.

Radan kävijäennätys on peräti 3 000. Se syntyi vajaa neljä vuotta sitten, kun Jorma Kontio saapui Hiekan kesäraveihin tavoittelemaan uransa voittoa numero 10 000. Ja sen siis saavuttikin.

"Tontti on meillä aika rajallinen.  1500 katsojallakin on jo aika lailla paikat", toteaa Pihtiputaan hevosystäväinseuran puheenjohtaja Martti Kuha.

Odotuksissa seuralla on, että alueen kaava valmistuu ja varikko- ja pysäköintialueelle saadaan lisätilaa.

Siihen 1500:een päästiin silti toissa viikollakin keskiviikkoillan totoraveissa ja samaa tavoitellaan juhlaraveissa ensi keskiviikkona.

Kuhan mukaan juhlia on tiedossa hyvien ravilähtöjen ja kakkukahvien lisäksi sen verran, että paikalle tulee niin Hippoksen puheenjohtaja Juha Rehula kuin kunnan isät ja äiditkin.



Varsinainen ohjelmanumero rakentuu kuitenkin paikallisen tähden, ohjastajaässä Santtu Raitalan varaan.

"Saatiin Santtu valitsemaan omat ajot ja jättämään Vermon (derbykenraali) väliin", Kuha sanoo äänessään tyytyväisyyttä.

Santtu jakaa itse nimikkosankoja 50 nopeimmalle lipunostajalle.

"Kun kaikenlaisissa tapahtumissa jaetaan nykyisin sankoja, niin ajattelimme, että ne sopivat marjakauteen ja ovat hevosväelle muuten vain hyödyllisiä. Keräilyharvinaisuuksiksi taitavat nousta, kun jo nyt on tullut kyselyitä, mistä niitä voisi ostaa", puheenjohtaja naurahtaa.

Laajemminkin on hänen mielestään tärkeää tuoda esiin raviurheilun osaajia, jotta myös kunnat huomaisivat alan merkityksen seudun tunnettuudelle ja elinvoimalle.

"Kesäratojen pitää osata hyödyntää puolin ja toisin antit, jutat ja santut", Kuha sanoo.

Pihtiputaalla on 4 000 vakinaista asukasta ja elinkeinorakenne rakentuu pienyrittäjyyteen ja alkutuotantoon. "Kun meillä ei ole yhtään paikallista suuryritystä, niin on armoton työ, että haetaan kymmeniä tuhansia ulkopuolista rahaa ja pystytään maksamaan parhaimmillaan 3 000 -4 000 euron ykköspalkintoja."

Hän muistuttaa, että tilanne ei ole vain Pihtiputaan vaan monen muunkin kesäradan.

Hyvin myös tiedetään, ettei pelkkä ilmoitus raveista tuo kuin muutaman sata katsojaa. Siksi pitää rakentaa tapahtumia, jossa yleisö kiinnostuu paikalle ja saa samalla osumaa raveihin ja hevosiin.

"Hirveä määrä talkootyötä näihin tehdään ja kesäradat vetävät hyvin yleisöä. Silti kaiut päättäjiltä ovat sen suuntaisia, että on tarve vähentää raveja ja kannattamattomia pelejä. Jos ensimmäiseksi nipistetään kesäradoilta, se on ihan käsittämätöntä", Martti Kuha sanoo vakavasti.

"Mistä uusia kuluttajia kasvatetaan lajiin, jos ei kesäradoilta?"



Paljon talkootyötä on vaadittu 50 vuoden ajalla useaan kertaan.

"Rataa rakennettiin kaikkiaan 17 vuotta", Martti Kuha sanoo seuran jäsenten perimätietoon viitaten.

Se johtui osin siitä, että sen enempää seuralla kuin kunnallakaan ei ollut varaa ostaa luonnonkauniilla paikalla sijaitsevaa tonttia. "Niinpä hevoshenkiset isännät lahjoittivat maata palan kerrallaan ja radan nykyinen tontti koostui ainakin kahdeksasta eri palstasta."

Parhaita talkookuvia on , kun paikalla oli 30 traktoria ja 50 miestä. "Paikka on muuten tasaista hiekkakangasta, mutta radan keskellä oli korkea mäki. Takasuoralle ei aluksi nähnyt lainkaan. Mahtoi siinä olla savottaa ajaa pikkutraktoreilla se mäki pois."

Uusi talkooponnistus koitti, kun aluksi rakennettu, pieni toimitsijamökki paloi 1980-luvun alussa. Tilalle rakennettiin nykyisinkin paikalla seisova isohko rakennus.

Pihtipudas on ennen Hiekan Hipposta ollut maankuulu jääraveistaan. Rata aurattiin samaiselle Alvajärvelle, pari kilometriä nykyradasta etelään Kammolanlahden jäälle.

"Ne olivat 2-päiväiset ja aikanaan ylivoimaisesti Suomen suurimmat lajissaan. Lippuja myytiin monena vuonna kolme tuhatta per päivä. Se teki niistä sen ajan talviraveista toiseksi suurimmat Käpylän ravien jälkeen", Kuha kertoo.

Jääravit hiipuivat niin Pihtiputaalla kuin muuallakin, kun talvet alkoivat jäätilanteen puolesta muuttua epävarmemmiksi jo 1970-luvulla.

Uutinen korjattu 29.7. kello 9:47: Pihtiputaan kirkonkylän länsipuolella sijaitsee Alvajärvi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Pihtipudas-koru kuvastaa ikivanhaa pyyntikulttuuria: "Kun on yhteinen päämäärä, niin kyetään tekemään ihan mitä vaan"

Pihtiputaan 4H-nuoret laskevat tuloja ja menoja ja perustavat yrityksiä: "Y-tunnuksella tekemäni keikat ovat sittemmin poikineet minulle palkkatöitäkin"

Vanha parsinavetta muuntui vasikkakasvattamoksi: "Sillä rahalla ei olisi saanut varmaan edes perustuksia tehtyä uuteen rakennukseen"

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video