Uutiset

Vierasblogi: Sana sanaa vastaan

Kaijaleena Runsten
Istuntotauolla vaihdettiin näkemyksiä asiallisessä hengessä. Istumassa Hippoksen Vesa Mäkinen ja Suvi Hakkarainen sekä asianajaja Matti Nurmela, takana Ranskan haaran asianajaja Antti Linna ja Hippoksen Minna Mäenpää. Oikealla seisoo Tanskan haaran asianajaja Esa Puranen.

"Meille on sanottu, että tämä on mahdollista" ja "siihen on luotettu, kun virallinen tunnistaja niin sanoo". Näin kuultiin useamman henkilön suusta, kun varsojen tunnistuksen virheitä puitiin Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa Espoossa tiistaina ja keskiviikkona.

Tiistaina kuultiin kantajia eli niin sanotun Tanskan haaraa yhdistävää ravivalmentaja Tuomas Korvenojaa sekä ryhmää pienkasvattajia, joiden varsat tunnistettiin etänä Ranskassa. Heidän lisäkseen kuultiin todistajana siittolanpitäjää, joka oli toiminut näille kasvattajille neuvojana ja hoitanut tammojen astutusmatkat sekä auttanut myös tunnistuksen järjestämisessä.

Yhteensä käräjillä on toistaiseksi kuultu yhteensä kuutta asianomistajaa, vastaajan eli Hippoksen edustajaa sekä kuutta todistajaa.



Kokonaiskuva tapahtumista selviää vasta ensi viikon torstaina. Kuulematta on vielä hevosjalostusliittojen väkeä siitä, kuinka tunnistamiset menivät.  Aivan lopuksi asianajajat Esa Puranen (Korvenoja ja tämän yhteistyökumppanit), Antti Linna (Ranskassa kasvattaneet) ja Hipposta puolustustava Matti Nurmela vetävät yhteen lausumansa.

Ruokavirasto eli aiemmin Evira teki viime vuonna poliisille tutkintapyynnön Ranskan asiakirjojen väärentämisestä, ja vielä vahvistamattomien tietojen mukaan se olisi etenemässä syytteeseen.

On ennakoitavissa, että oikeustapaukset eivät siis jää tähän nyt menossa olevaan.



Varsinkin Ranskassa kasvattaneita edustava Linna vyörytti kerta toisensa jälkeen näkemystään. Hänen mukaansa Hippoksen rekisteröintiä koskevat säännöt eivät ole hevosenomistajille selviä, eikä niitä tunneta.

Hippoksen puolesta Nurmela sekä kuullut Hippoksen edustajat puolestaan edustivat tulkintaa, että jos 99% varsoista on tunnistettu sotkun aikana eli vuosina 2012-2017 oikein, säännötkin ovat selvät.

Totuus lienee jossain näiden välissä. Se oli selvää jo ennen oikeudenkäyntiäkin. Ei rikkeitä olisi koskaan muutoin tapahtunut tässä määrin.

Varsan tunnistamiseen ja rekisteröintiin yhdistyy kolme eri hallinnollista lupamenettelyä: EU:n vaatima pakollisen hevospassin myöntäminen, suomalaiseen lämminveriravurien kantakirjaan merkitseminen ja myös FI-kilpailuoikeuden myöntö. Sen ulkopuolella, FIU-statuksella saa toki kilpailla, muttei siis rahakkaissa nuorten ikäluokkien kasvattajakisoissa ja Suur-Hollolassa.

Oikeussalissa kuullut monet tarkentavat kysymykset osoittavat, kuinka mutkikasta järjestelmän hahmottaminen on sitä tuntemattomille.

Kuten todistajana kuultu väärennössotkua selvittämään joutunut Hippoksen entinen puheenjohtaja Kari Eriksson totesi, järjestelmä on syntynyt vuosien saatossa, kun käytännön toiminnoilla on täydennetty jalostusohjesääntöä ja kilpailusäännöstöä.

Alan sisällä oleva pystyy järjestelyn hahmottamaan ja siihen sitoutumaan. Uutena alalle tulevalle se on paljon hankalampaa.

Tätä porsaanreikää alettiin vähitellen venyttää yhä suuremmaksi joko ymmärtämättömyyttä tai tieten tahtoen, kuten alun lauseet todistavat.



Kiistassa on viime kädessä muutaman raviammattilaisen sana hevosten tunnistajien sanaa vastaan. Ammattilaiset väittivät kiven kovaa tunnistajien antaneen heille kuvan, että tunnistusjärjestely on muuttunut ja varsat voidaan tunnistaa ulkomaillakin.

Tunnistajat antoivat Hippokselle viralliset selvitykset heti tapahtumien jälkeen ja oikeudessa kuultiin jo myös yhtä etätunnistukset tehnyttä. Nämä todisteet kertovat tapahtumien kulusta toista kuin ammattilaisten arviot. Ensi viikolla tästä kuullaan vielä lisää.

Linna ja Puranen epäilivät silti oikeussalissa, että väärästä tunnistamismenettelystä oli ulkomaan kasvattien osalta ehtinyt muodostua "maan tapa" tai "yleinen käytäntö".

Varmuutta tähän(kään) ei saatu. Rikkomusten tekoaikana on joka vuosi myös tunnistettu ulkomailla syntyneitä ravurivarsoja oikein eli tuomalla varsa sääntöjen mukaisen aikarajan sisällä kotimaan kamaralle tunnistusta varten. Niiden määrästä ei ole tarkkaa lukua, koska tästä ei välttämättä tunnistajalle kertynyt tietoa.

Nykyisin tietokirjataan erikseen. EU:n hevospassiin on vuoden 2016 jälkeen pitänyt merkitä myös todellinen syntymämaa, joka voi siis olla eri kuin hevosen ensirekisteröinnin, kantakirjan ja kilpailuoikeuksien maa.



Alan kannalta oikeudenkäynnin tulos on monella tapaa merkittävä. On erittäin suotavaa, että Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomarikolmikko pystyy saamaan selville, mitä todella tapahtui.

Heidän tehtävänsä ei ole helppo. Jo se, että tapausta tosiaan selvittää kolme tuomaria ja pääkäsittelyyn on varattu neljä päivää, kertoo, kuinka mutkikas kiista on.

Asianajajien suuret laukut, jotka ovat täynnä todistemateriaalia, täydentävät tätä kuvaa.

Ratkaisua asiaan odotetaan ennen kesälomien alkua.



Riidan ytimessä on alan luotettavuus - niin sisäinen kuin ulkoinen.

Harjoitetaanko alalla edelleen bisnestä ajatuksella, että "sääntöjä voi vähän viilata"? Se toimi ehkä jokunen vuosikymmen sitten pienen piirin hevoskaupassa mutta ei vastaa sitä, miten EU-ajan lainsäädännön mukaan kansainvälisesti avoimessa kilpailutaloudessa toimitaan.

Jos ravitalouden ammattilaisissa ja/tai viranhaltijoissa osoittautuu olevan muunnellun totuuden kertojia tai suoranaisia valehtelijoita, keneen hevosenomistaja ja - kasvattaja voi luottaa?

Kun sisäinen luottamus rapisee, alan on todella vaikea mennä eteenpäin yhdessä tilanteessa, jossa muu yhteiskunta haastaa kaikkia urheilulajeja muutokseen. Ja se muutos koskee toiminnan etiikkaa, vastuullisuutta ja niistä syntyviä mielikuvia.

Lajiin on siis entistä haastavampaa houkuttaa uusia ihmisiä, jos tapaus jättää raviurheilun ylle pysyvän varjon. Tämä olisi äärettömän surullista juuri nyt, kun raviurheilussa on nähtävissä vahvaa yhteistä tahtoa mennä eteenpäin ja jopa vireytymistä katsojamäärien suhteen.



Maaseudun Tulevaisuus on seurannut tunnistuskiistan aiempia vaiheita.



Kirjoittaja Kaijaleena Runsten on Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hippos palauttaa takaisin loputkin tunnistussakot

Hippos ei valita hoviin – tunnistusskandaali ei silti vielä ohi

Hippos harkitsee tutkintapyyntöä poliisille asiakirjojen väärentämisestä

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video