Uutiset

Piikinvaihto - raviurheilun uskottavuusongelma

Anu Leppänen
Kavioliiga palkitsee läpi talvikauden kilpailevat ykkössarjalaiset mahdollisuudella entistä suurempiin palkintoihin.

Lappeenrannan kultadivisioona näytti sujuvan käsikirjoituksen mukaisesti – kunnes ensimmäisellä takasuoralla alkoi tapahtua.

Kansa hieraisi silmiään, kun Iikka Nurmonen luopui suosikki Midnight Hourilla suosiolla keulapaikasta ja laski vähemmän pelatun Attack Diablon eteensä.

”Mutta mitäs nyt”, selostaja Lauri Hyvönen kysyi, kun Mika Forss otti Attack Diablolla voimakkaasti vauhtia pois ja Nurmonen nosti Midnight Hourin toiselle radalle ja suunnisti uudelleen kohti keulaa.

Kyllä vaan, piikinvaihto. Ja käsikirjoitus uusiksi.

Ei ihme, että some räjähti. Monet pelaajat kokivat tulleensa huijatuiksi, eivätkä järin ilahtuneita olleet kaikki muutkaan.

”Iikka taitaa ajaa mun hevosta tänään viimeistä kertaa, jos minusta kiinni”, twiittasi kuolemanpaikalle ja siltä kakkoseksi jääneen Regent Zetin osaomistaja Kari Lähdekorpi päätöslähdön Ypäjä Hereiamiin viitaten.



Suomalainen raviurheilu on äärimmäisen rehellistä. En epäile hetkeäkään, että piikkiä vaihdettaisiin mitään muuta kuin hevosten parasta ajatellen.

Mutta toisaalta en ihmettele sitäkään, että piikinvaihdoista syntyy pelaajien keskuudessa salaliittoteorioita ja että niistä voidaan kuvitella sovitun pahimmillaan etukäteen, muutkin kuin palkintorahat mielessä.

Kuolemanpaikalta voitetaan harvoin muulla kuin ”ylikylän hevosella”, ja sellaisella kuolemanpaikalle harvoin jäädäänkään – sen verran hyvin vastustajat tunnetaan. Mustanpekan jäädessä käteen tavallisella hevosella on ymmärrettävää hakea pelastusta piikinvaihdolla.

Keskustelematta saati sopimattakin on selvää, että kun huippukuski lähtee rajusti haastamaan keulassa juoksevaa suosikkia, tavoitteena ei ole yleensä keulapaikka vaan johtavan selkä. Keulahevosen kuskille helppo ulospääsy tilanteesta on luopua tilapäisesti paikastaan ja hakea se hetken kuluttua uudestaan – tehdä piikinvaihto.

Lähtökiihdytyksen oikein, mutta juoksunkulun ”väärin” psyykanneet pelaajat eivät ole tällöin ainoat vääryyttä kärsivät. Johtavan selän lähtöön satsaamalla ja kiihdytykseen voimia uhraamalla saanut hevonen onkin yhtäkkiä kolmannessa parissa sisällä, yleensä huonomman hevosen takana. Toinen pari ulkona vaihtuu kuolemanpaikaksi.



Ruotsissa piikinvaihdot ovat käytännössä loppuneet niiden osakseen saaman voimakkaan julkisen kritiikin johdosta. Suomessa niitä edelleen tuon tuosta nähdään.

Yksi tapa saada piikinvaihdot kuriin meillä voisi olla sääntömuutos, jolla ne tehtäisiin rangaistaviksi. Raviurheilun moniottelija Kari Lähdekorpi ei sille lämpene vaan peräänkuuluttaa mieluummin ohjastajien vastuuta.

”Aina tulee rajatapauksia, joihin sääntöä olisi vaikea soveltaa”, hän perustelee.

Mutta onhan raviurheilu täynnä sellaisia muutenkin: onko laukan pituus metrin alle vai metrin yli sata metriä, onko maalilinjan ylittävä askel ravia vai laukkaa tai onko loppukurvin ahdas ulostulo kaistanvaihto häiriten vai murtautuminen?

”On se tietysti niinkin. Ja kyllähän sen näkee, jos joku hevonen alkaa vaikka pullata kuolemanpaikalla niin, että se on pakko laskea tilapäisesti eteen”, Lähdekorpi pohtii.

Jotain asialle on hänenkin mukaansa joka tapauksessa tehtävä.

”Nyt kaikki tietysti ajattelee, että olen tätä mieltä vain siksi, että minun hevoseni sattui lauantaina kärsimään. Mutta siitä ei ole varmasti kyse, olen ollut samaa mieltä aina.”

”Eniten olen huolissani pelaajien puolesta. Ajattele jos täytyy kaiken muun lisäksi psyykata vielä piikinvaihdotkin. Se on kohtuutonta”, Lähdekorpi jyrisee.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Lähdekorvella "synkät myyntihousut jalassa" ja tiukkoja mielipiteitä

Tunnetut ravivaikuttajat pääsivät mukaviin ansioihin – monen tulot 100 000 euron pinnassa tai jopa sen yli

Dartagnan Sisu ja toinen kymppiaikainen Matias Salon talliin

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video