Uutiset

Blogivieras: Saman sateenvarjon alla

Anu Leppänen
Kari Eriksson on Suomen näkyvimpiä puolustusasianajajia.

Me hevosväki, ravi-, ratsu-, suomenhevos-, lämminveri- ja poni-ihmiset, olemme kaikki yhteisellä asialla. Kysymys on hevosista. Jonkun sanomana luomakunnan kauniimmista olennoista. Hevosiin liittyvät asiat herättävät tunteita, sekä hevosväessä että hevosväen ulkopuolella. Ihmiset ilmaisevat ajatuksensa ja viestinsä vahvasti. Kirjoittaminen ja julkisuuden saaminen kirjoitukselle on nykyisin helppoa. Välttämättä se ei vaadi edes omalla nimellä esiintymistä. Kirjoittajasta voi olla mukavampaakin laittaa kommentteja nimettömänä, iskuja pimeästä, joilla on helppo loukata ja kertoa samalla mielipiteensä siten, että julkisuus on taattua.

Suomen Hippos ja raviväki on viime viikkoina joutunut vaikeaan tilanteeseen. Raviurheilussa ei ole totuttu vastaavaan.  Varsojen tunnistusjupakassa  on ollut mukana hevosjalostusliittojen virkamiehiä ja tunnettuja kasvattajia. Vaikka väärin tunnistettujen varsojen määrä on ollut suhteessa kokonaisuuteen vähäinen, on asia merkitykseltään suuri ja omiaan herättämään tunteita ja keskustelua. Jokaisella on oma näkökantansa asiaan. Ja ne, jotka ovat eri mieltä, ovat väärässä.  Pelkkä väärässä olo ei kuitenkaan riitä.  Ikävät lauseet saavat jatkoa: ” he ovat tyhmiä, me emme hyväksy tätä, me lopetamme raviurheilun, ravikenttä kiehuu jne. ”. Olen itse odottanut, osin peläten, milloin valtamedia tutustuu raviväen mielipiteisiin ja sanontoihin. Miltä me näytämme niiden urheilulajien joukossa, joiden harjoittajat pyrkivät suojelemaan ja nostamaan lajinsa mainetta ja kunniaa.  Entä eläinsuojeluviranomaisten reaktio siihen, että joku Hippoksen hallituksen määräämän sakon saanut kasvattaja aikoo ampua hevosensa ja laittaa ne ravintoketjuun…  Ehkä kaikilla ei pitäisi olla oikeutta omistaa niin jaloa eläintä kuin hevonen on.

Eri mieltä oleminen ja kriittiset mielipiteet ovat rikkaus. Toinen näkökulma ja reaalipalaute antaa mahdollisuuden oman toiminnan asianmukaiseen arviointiin. Läheskään kaikki meistä hevosihmisistä eivät ole erehtymättömiä. Virheestä voi oppia ja virheen myöntäminen osoittaa päättäjässä nöyryyden lisäksi viisautta. Toinen asia on se, miten eriävät mielipiteet ja kriittisyys esitetään.  Onko kysymys halusta rikastuttaa päätöksentekoprosessia vai jostakin muusta ?   Kirjoittelulla, jossa uhataan oman hevosen ampumisella tai halvennetaan yhteiseen alaan vihkiytynyttä hevosihmistä ei ole mitään rakentavaa, järkevää eikä hyväksyttävää. Omassa kotikylässäni oli sanonta, jonka mukaan, jos jollekin sanoo oikein pahasti,  voi samalla sanoa tälle hyvästi. Onko meillä hevosväellä varaa rajoittaa väkeämme ja loukata lähimmäisiämme.  Järkevämpää olisi se, että vaikean paikan tullen pitäisimme yhtä.  Politiikassa sanotaan, että selkävoitot käyvät kalliiksi. Sama koskee muutakin inhimillistä elämää. Sääntöjen rikkomisista ja virheistä joutuu maksamaan.  Kaikkien on kuitenkin syytä muistaa, että erehtyminen ja virheet kuuluvat elämään.  Erehtymättömät ihmiset ovat hyvin harvassa. Ja virheen, pahankin sellaisen jälkeen on elämää. Tärkeät asiat eivät saa kaatua yhteen kolhuun.

Raviurheilulla on lähitulevaisuudessa paljon haasteita. Meidän on uudessa ympäristössä kyettävä kestävään ja luottamukselliseen yhteistyöhön maa- ja metsätalousministeriön sekä Veikkauksen kanssa. Hevoset ja raviurheilu on saatava yhteiskunnallisesti hyväksyttäväksi ei pelkästään urheiluna, vaan osana yhteiskuntaa. Meidän on luotava ravikulttuuri ja sen peruspilarit. Tässä me tavalliset hevosenomistajat ja – kasvattajat olemme isossa roolissa. Meidän on kyettävä vastaamaan isoihin haasteisiin ja vaikeisiin kysymyksiin yhdessä. Tämä kenraaliharjoituksena pidettävä varsojen  tunnistusjupakka ei mennyt kovinkaan hyvin. Epäyhtenäisyys tekee hevosväestä heikon. Tämän huomaavat myös ne tahot, jotka hamuavat raviurheilulle tulevaa osuutta peliyhtiön tuotosta. Ruotsi siirtyy ravipelien osalta lisenssijärjestelmään, mikä saattaa muuttaa kotimaista pelitarjontaa.  Kun vielä otetaan huomioon se, että piakkoin on tulossa eduskuntavaalit, joiden seurauksena voi olla ravimyönteisten päättäjien vaihtuminen vähemmän suopeisiin, voi sanoa, että tarvitsemme kaiken viisauden ja yksimielisyyden,  jotta selviämme voittajina.

Raviurheilu tulee  säilymään Suomessa. Suomalaisille hevoset ovat tärkeitä ja tulevat sitä aina olemaan. Meidän päätettävissä on se, millä tasolla raviurheilua harrastetaan ja mikä on meille rakkaan hevosen merkitys nyky-yhteiskunnassa. Haluammeko, että Suomi tulee olemaan seuraavan kymmenen vuoden sisällä eurooppalaisen raviurheilun ykkösmaita vai tyydymmekö siihen, että ”töpsäytämme kilpaa jääraveissa ja muutaman kerran raviareenalla”.  Päätös tästä on pääosin, ainakin vielä, omissa käsissämme.  Olemme kaikki saman sateenvarjon alla, muistetaan se ja käyttäydytään sen mukaisesti.

Kari Eriksson
Kirjoittaja on Suomen Hippoksen hallituksen puheenjohtaja.  

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Vierasblogi: Tunnistamisjupakkaa ja oikeuden ratkaisuja

Kari Eriksson kiistää politikointisyytökset: “Asiassa on rikottu törkeällä tavalla Hippoksen sääntöjä”

Eriksson: "Tietyt hidasteet turhauttavat"

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video