Uutiset

Vierasblogi: Kuinka saada joukkueurheilun fanikulttuuri raviurheiluun?

Fanikulttuuri on tärkeä osa mitä tahansa raviurheilua. Raviurheilun osalta tämä tuli todistettua, kun katsoi tunnelmapaloja Jyväskylän hienosti järjestämistä Vieskerin syntymäpäiväraveista.

Vaikka Vieskerin viimeisestä kilpailusta on kulunut jo yli 15-vuotta, tuli yli 4000 ihmistä paikan päälle juhlistamaan suomenhevoskuninkaan kolmekymppisiä.

Ruotsissa ei Järvsöfaksin jälkeen raviurheilu ole saanut senkaltaista kiintotähteä, joka useamman vuoden ajan keräisi suuria yleisömääriä radan varteen.

Toki täällä Ruotsissa on ollut vuosien saatossa vino pino huippuhevosia, kuten esimerkiksi Readly Express, Maharajah, Nuncio, Propulsion vain joitakin mainitakseni. Mutta rehellisyyden nimissä, yksikään näistä ei ole aikaansaanut minkäänlaista hypetystä ravien ympärille.

Älkää ymmärtäkö minua väärin, toki Maharajahin ja Readly Expressin Prix d’Amerique voitot ovat saaneet suurehkon media huomion, mutta ei kuitenkaan todellista kansainvaellusta paikan päälle seuraamaan edellä mainittujen tähtien edesottamuksia.

Miksi näin?



Tähän ei ole tietenkään olemassa yhtä yksiselitteistä vastausta, mutta mielestäni raviurheilu ei herätä tarpeeksi suuria tunteita täällä Ruotsissa kuin Suomessakaan ravikuplan ulkopuolella.

Olin tietoinen ongelmasta toki jo aiemmin, mutta viimeinen herätys tähän tuli muutama vuosi takaperin Elitloppetin aikaan. Kansainvälinen Elitloppet-viikonloppu keräsi kahtena päivänä noin 45 000 ihmistä, ja samoina päivinä pelattiin kaksi Tukholman derbyä Allsvenskanissa. Nämä kaksi jalkapallopeliä keräsivät yhteensä saman määrän katsojia kuin raviurheilun yksi suurimmista tapahtumista.

Lyhyesti todettuna raviurheilu ei ole ihan samalla tasolla fanikulttuurissa kuin esimerkiksi jalkapallo. Ja totean jälleen: me emme saa nostettua raviurheilun tuomaa tunnelatausta tarpeeksi korkealle tasolle.

Joukkuelajeissa fanikulttuurin vaaliminen on luonnollisesti helpompaa, pelaajat vaihtuvat mutta itse joukkue on ja pysyy. Raviurheilussa tätä kannattaja-joukkue -aspektia ei ole.



Ehkä meidän täytyisi jälleen kerran uskaltaa katsoa boksin ulkopuolelle. Nykyajan ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä suorituskeskeisen yhteiskunnan vastapainoksi. Tähän sopii erinomaisesti urheilujoukkueen fanittaminen, mutta miksi emme yrittäisi saada lisää tunnetta ja yhteenkuuluvuutta raviurheiluun?

Sekä Ruotsissa ja Suomessa erilaiset raviliiga- ja Rikshästen-kampanjat ovat hyvä alku, ja niissähän kimppahevoset kilpailevat toisiaan vastaan, ja oman hevosen sijoituksen voi tarkistaa helposti taulukosta.

Mutta voisihan ajatusta jalostaa eteenpäin? Eikö olisi mahdollista, että jokaiselle raviradalle muodostettaisiin ”oma joukkue” ohjastajista tai valmentajista?

Esimerkiksi Taalainmaalla laskemme yhteen Rommen ja Rättvikin V75-voitot vuosittain, ja vertaamme niitä muiden samassa kategoriassa olevien ratojen voittomääriin. Yksinkertainen laskutoimitus, joka nostaa yhteen kuuluvuuden tunnetta meidän kahden radan kesken.

Kun paikallinen raviyleisö kokee oman alueen aktiivit osaksi omaa ”suosikkijoukkuettaan”, on hyvä alkaa rakentaa fanikulttuuria eteenpäin. Itsestään fanikulttuuri ei rakennu, vaan se tarvitsee kaikkien raviurheilun toimijoiden yhteistyötä.

Kirjoittaja Kaj Närhinen on Dalatravetin eli Rommen ja Rättvikin ratojen urheilupäällikkö.



Kirjoittaja Kaj Närhinen on Dalatravetin eli Rommen ja Rättvikin ratojen urheilupäällikkö.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Suomi oppi voittamaan jalkapallossa – puolustus oli EM-karsinnoissa niin tiivis, että maalivahti Hradecky koki päässeensä helpolla

Vessareissun oikea ajoitus on jalkapallokatsojan perustaito

Lännen Media: Palloliitto ei saa rangaistusta fanien tekemästä kentänvaltauksesta

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video