Uutiset

Vierasblogi: Yhdessä toimien paremmaksi

Saatan pahoittaa joidenkin mielen seuraavalla kirjoituksella, mutta otan mielelläni tämän riskin kumminkin. Oma haluni on vain ja ainoastaan herättää kaikkia ajattelemaan myös asioita oman ympyrän ulkopuolelta.

Pyydän siis nyt jo anteeksi, tarkoitukseni ei ole paha, vaan ainakin omasta mielestäni hyvä!

Olen viime aikoina herännyt monesti pohtimaan raviurheilun tilaa, ei vain pieniä osa-alueita vaan siis ihan meidän koko lajia isosti ja kaikkien kannalta. Olen keskustellut monen ihmisen kanssa tilanteesta. Mielipiteitä on tullut todella paljon ja siitä kaikille todella iso kiitos!

Koska keskustelukumppanit ovat olleet monesta eri sidosryhmästä ja niistäkin eri tasoilta, ajatukset ovat olleet aika erilaisia. Jopa värikkäitä. Osan kanssa ollaan oltu eri mieltä joistain asioista, mutta terve kyseenalaistaminen ja omien mielipiteiden uudelleen arvioiminen on juuri se, miten voidaan kehittyä.

Yksi asia on kuitenkin jäänyt askarruttamaan isosti. Moni ei osaa ymmärtää toisen osa-alueen tai ihmisten ajatuksia.

Aloitetaan ravien sarjatarjonnasta. Lähtökohtana pitäisi mielestäni olla sellainen tilanne, että kun hevonen on hyvä ja kunnossa, sille pitäisi olla mahdollisuus ajaa isommasta rahasta. Ja jos kunto alkaa olla vähän ns. ohi tai hevonen ei ole aivan parhaimmillaan, niin sitten mahdollisuus ajaa pienemmästä rahasta. Tai jos halutaan harrastaa, niin silloin pitää olla mahdollisuus myös siihen.

Tällä hetkellähän kuvio ei aina niin ole. Divisioonat on nyt "haudattu" ja lauantaisin mennään pelkillä ratojen määrittämillä sarjoilla. Tässä on omat hyvät puolensa, koska eri alueilla on erilaiset hevosmassat sekä eri tason/rodun hevoset.

Siinä, kuinka se toteutuu, on todella paljon eroja. En halua lähteä syyllistämään ketään, mutta sanotaan vaikka, että lähiratojen yhteistyö ja isompien ravien sarjojen huomioiminen omissa sarjoissa kaipaisi hieman tarkistelua. Samoin kuin jo se, että miten usein ajetaan tietyille hevosille sarjoja Toto75-tasolla.

Toto75-päivät ja paikalliset pienten kesäravien isommat kisat määrittävät sen, missä kovemmat hevoset juoksee ja mitkä sarjat kannattaisi ottaa tarjontaan mukaan. Osa tämän osaa kieltämättä hienosti, siellä raveihin on paljon hevosia tarjolla.

Välillä tottakai osuu pientä ylitarjontaa joillekin sarjoille, mutta pitää vain jatkossa tehdä vielä isompi työ omaa "asiakaskuntaa" parhaiten palvelevien sarjojen eteen. Se työ palkitsee aivan varmasti.

Esimerkiksi otan talven divisioonista ehkä karuimman eli lämminveristen hopeadivisioonan. Talven ja kevään aikana lähti Ruotsiin, pois valmentajilta tai jopa teuraaksi tämän divisioonan hevosia siitä syystä, että niille ei ollut sarjoja! Hopeadivisioonassa! Se on kuitenkin ollut melkein parasta, mitä lauantait on talvella tarjoilleet.

Palataan siihen, miten huonolla sarjasuunnittelulla voidaan saada aikaan näin karua jälkeä, vähän myöhemmin.

Entä mikä on oikea summa ikäluokkalähtöjen palkintoihin?

Suurimmat ikäluokkalähdöt paistattelevat tällä hetkellä todella isoilla ykkösillä. Omasta mielestäni jopa liian isoilla! Ja tähän minulla on jopa perustelu.

Derbyn ykkönen on 150 000€ (finaalin palkinnot yhteensä noin 300 000) ja Kriterium 112 500€ (yhteensä n. 250 000). Nämä rahat menee vain muutamiin taskuihin, kun koko raviurheilun suurin ongelma on hevosten ja omistajien pienenevä määrä.

Miksi siis näihin kahteen on ohjattu noin isot nostot? Varmastihan tuo näyttää hyvältä, mutta miten se loppujen lopuksi vie meidän lajia eteenpäin?

Jopa oma esikuvani ja mentorini Markku Nieminen sanoi kuultuaan ykköspalkintojen nousevan näin paljon: "Ajattelin, että se on väärin. Vaikka tottakai se on hyvä minun itseni kannalta. Mutta näin se ei saisi mennä, koska se ei ole reilua lajia kohtaan!"

Kova lausunto mieheltä, joka panostaa suurimman osan energiastaan vain juuri näiden lähtöjen voittamiseen.

Oma ajatukseni olisi ohjata näistä rahoista muualle, mistä siitä hyötyisi isompi osa hevosia ja ihmisiä. Yksi esimerkki, miten se toteutetaan, tuli jo mainittua: kilpailumahdollisuudet oikeiksi ja sen mukaan palkintoja, kun hevonen on valmis kisaamaan.

Mennään toiseen ääripäähän. Yksi eniten kyseenalaistettuja asioita on ollut nykyisellä kotiradallani Joensuussa ajettavat "kaikki palkitaan" -ravit. Moni on ollut alusta asti näitä vastaan ja olin itsekin alkuun hivenen skeptinen.

Mutta eihän tämän parempaa palkintoa lähialueen harrastajille ole! Ajetaan näitä nimen omaan pienissä raveissa, missä on yleensä juuri niitä harrastajia, jotka ahertavat oman työn ohessa ja haluavat kilpailla.

50€ kuulostaa varmasti pieneltä rahalta, mutta ei se monelle harrastajalle ole sitä. Kuinka paljon mukavampi onkaan ollut lähteä raveista kotiin, kun saa ne matkarahat kisasta. Ja oma "kultakimpale" on päässyt kisaamaan ja itse päässyt harrastamaan.

Palautteen mukaan tämä uudistus on ollut todella onnistunut ainakin Joensuussa. Toinen positiivinen "palaute" on ollut se, että hevosia on riittänyt karsittavaksi asti.

Entä mikä näitä kahta esimerkkiä yhdistää? Raha pitäisi saada mahdollisimman isolle osalle niin, että hevosen pitäminen olisi paremmin kannattavaa. Moni joutuu tai jopa haluaa lopettaa rakkaan lajin, koska harrastaminen on yksinkertaisesti liian kallista.

En ihmettele sitä yhtään! Ei niitä ihmisiä liikaa ole, jotka voivat laittaa kuukaudessa 1,000€/kk omaan harrastukseen. Ja vaikka harrastajalla kustannus ei ole välttämättä tuota luokkaa, niin se 50€ on oikein tervetullut oman harrastuksen tueksi. Syödä pitää kaikkien itsekin!

Vaikka lajin suurin asia on se elämys, minkä hevosesta saa, niin realiteetit tulevat monella vastaan väkisin. Kimppaomistaminen on onneksi lisääntynyt isoksi osaksi hevosen omistamista, mutta pelkillä kimpoilla ei riitä ammattilaisillekaan työt.

Mikäli rahankierto ja kilpailumahdollisuudet saadaan paremmiksi, uskon, että se alkaa näkyä ensimmäisenä omistajien ja hevosten määrässä. Sitä kautta kasvattajille positiivisena markkinana sekä myös tottakai hevoskauppiaille, ja edelleen luonnollisesti valmentajille, ohjastajille, kengittäjille ja kaikille muillekin raveissa mukana oleville.

Enkä jaksa uskoa, että pelaaminen siitä ainakaan vähenee, koska lähdöistä tulee tasokkaampia ja näin mielenkiintoisempia pelata. Pelaamisesta kirjoitettavaa riittäisikin, mutta se jääköön myöhempään...

Korostan, että mielipiteet ovat omia monen keskustelun pohjalta syntyneitä ja ne eivät välttämättä ole "oikeita". Mutta ehkä näillä ajatuksilla päästään jo vähän alkuun. Keskustelussa, kyseenalaistamisessa ja kokonaisuuden ajattelussa asuu se siemen, mikä meitä voi viedä eteenpäin - yhdessä tehden.

Mahtavaa kesänjatkoa kaikille. Nähdään raveissa! :)

Putte

Kirjoittaja Juha Puhtimäki on Pesiskimpan vetäjä, harrastajavalmentaja ja työkseen Joensuun Mailan lukkari. Hän toimii tämän vuoden ponikuninkaallisten suojelijana.



Kirjoittaja Juha Puhtimäki on Pesiskimpan vetäjä, harrastajavalmentaja ja työkseen Joensuun Mailan lukkari.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Vierasblogi: "Tällä kertaa lähdenkin lähestymään omaa kirjoitustani siitä toisesta näkökulmasta, positiivisuuden kautta"

Pesäpallon Suomen mestari lukkaroi voittoon MT:n mainos paidassaan

Vierasblogi: Raviurheilu ei ole enää oma yksittäinen saareke yhteiskunnassa

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video