Uutiset

Viikon vieras: ”Jos uudeksivuodeksi pääsisi kotiin”

”Voisi ampua pari rakettia, ottaa napanderin ja polttaa pihamaalla tupakan”, haaveilee Jämsän sairaalassa pahasta kolarista toipuva Juha-Pekka Ahonen.
Juha-Pekka Ahosen Facebook-sivut
"Lauantaisin tulee katsottua raveja, ei arkisin. Kaikkien ravien tulokset yritän kyllä lukea", Juha-Pekka Ahonen kertoo rutiineistaan.

Pori 2. marraskuuta. Jyllätys laukkaa lähtöön ja jää porukan hännille, missä sen ohjastaja Juha-Pekka Ahonen odottelee hylkäyskuulutusta.  Kun sitä ei kuulu, hän lähtee ajamaan takasuoralla tyhjäksi jäänyttä sisärataa kohti kärkeä.

Toiseen kaarteeseen mentäessä Eikfaksen kampeaa etujoukoissa sisäkentän puolelle, ja Antti Ala-Rantala huutaa sillä olevan ongelmia. Ahonen on vielä sen verran etäällä, ettei huutoa kuule, ja jatkaa eteenpäin toiveenaan päästä johtavan selkään.

Kunnes Eikfaksen palaa takaisin radalle ja suoraan Jyllätyksen eteen. Sitten rytisee.

Ahonen lentää korkeassa kaaressa kärryiltä maahan. Hän nousee ylös ja luulee satuttaneensa vain varpaan, johon sattuu eniten, kunnes vilkaisee vasenta käsivarttaan.
Siitä törröttää ulos luu. Ahosta huippaa, ja matka sairaalaan alkaa.

 

Anu Leppänen
Jyllätys on Juha-Pekka Ahosen menestyshevosia. "Se on kovaleukainen, ja läheltä piti -tilanteita on ollut, mutta kolari ei ollut hevosen syytä eikä estettävissä."

Jämsä 3. joulukuuta. 4,5 viikkoa myöhemmin Juha-Pekka Ahonen makaa edelleen sairaalassa. Hänen toipumisestaan haluaisi kertoa hyviä uutisia, mutta sellaisia ei valitettavasti ole.
”Kävin juuri tutkimuksissa Tampereella, ja torstaina on uusi aika sinne. Otetaan uudet röntgenkuvat ja keskustellaan kirurgien kanssa, voidaanko jatkaa toipumista Jämsässä vähemmällä varustuksella. Yksi kirurgi oli tosin sitä mieltä, että oikea käsi voidaan joutua leikkaamaan uudestaan”, Ahonen kertoo.

Vaikka onnettomuus oli hurja ja henkikin vaarassa, tuntuu silti yllättävältä, että Ahonen on vielä kuukausi sen jälkeen petipotilaana – varsinkin, kun pahiten loukkaantunut ruumiinosa oli kädet.
”Vasen käsi meni aivan päreiksi. Kaikki hermot ja lihakset piti liittää yksitellen kohdalleen, että kädellä voisi edes haaveilla pystyvänsä tekemään joskus jotain. Nyt se vaan roikkuu lähinnä tiellä, mitä nyt sormia pystyy vähän heiluttamaan.”

”Mutta oikean käden tulosta kuntoon on vielä vähemmän takeita. Koko ranne on täynnä luunsiruja, ja se on koossa ruuveilla, levyllä ja rautakehikolla”, Ahonen lisää.
Ensimmäiset kaksi viikkoa sairaalassa kuluivat Tampereella leikkaukseen pääsyä odottaen.

”Siihen tarvittiin erikoislääkärit, ja edellä oli mummoja lonkkaleikkaukseen pääsyä odottamassa.”

Kun Ahosen vuoro tuli, leikkaus kesti aamuseitsemästä iltayhdeksään. Kyse oli massiivisesta operaatiosta.
 
Tällä hetkellä Juha-Pekka Ahonen ei voi kuin odottaa, miten toipuminen etenee. Kotiin pääsystä hän ei vielä edes haaveile.

”Miten siellä pärjäisi, jos ei pysty autoa ajamaan tai kauppakassia kantamaan? Kipulääkityskin on kova, ja ainakin 12 tunnin välein suoneen annettavasta puudukkeesta pitäisi ensin päästä eroon”, hän näkee.

”Käsien kylkiäisinä murtui selkäranka ja kylkiluita, ja ensimmäiset 10 päivää jouduin makaamaan sängyssä. Kun sen jälkeen yritettiin nostaa istumaan, meinasi taju mennä. Nyt pystyn sentään jo kävelemään 5-10 metrin matkoja ilman apua, mutta tasapaino on vielä tosi huono.”

”Naapurit ruokkii linnut ja oravat, koira on hoidossa ja hevosesta pidetään huolta. Ei mulla ole väliä, missä joulun vietän, mutta jos uudeksivuodeksi pääsisi kotiin. Voisi ampua pari rakettia, ottaa napanderin ja polttaa pihamaalla tupakan”, Ahonen haaveilee.

Onnettomuuteen asti hän teki päätyökseen metsätöitä, ja kaikki raviurheiluun liittyvä oli sivutoimia. Nyt Ahosella ei ole varmuutta, onko hänestä tulevaisuudessa kumpaankaan.

”Se ei hirveästi haittaa, vaikken hevosia pystyisi enää ajamaan – annetaan tilaa nuoremmille. En ota siitä pulttia, raviurheilu jatkuu kyllä ilman meikäläistäkin.”

Oman 3-vuotiaaksi kääntyvän lämminverivarsan puolesta Ahosta kuitenkin harmittaa.

”Sillä saattaisi päästä jo ensi vuonna kilpailemaan, jos sitä ehtisi joku liikuttamaan.”

 

Anu Leppänen
50-100 startin vuosia ajanutta Juha-Pekka Ahosta ei nähdä pitkään aikaan ohjastustehtävissä

Taloudellisesti Juha-Pekka Ahonen putosi onnettomuuden myötä tyhjän päälle. Yhtä aikaa loppuivat sekä pää- että sivutulot.

”Työsuhde oli huonoksi onneksi päättymässä muutenkin 15. joulukuuta, joten ollaan peruspäivärahalla. Mutta eipä maatessa kulutkaan ole suuret”, Ahonen tokaisee.

”Mitä olen jaksanut, olen ens alkuun koittanut koota dokumentteja ajovehkeille tulleista vahingoista vakuutusta varten. Meillä ohjastajilla on pakollinen kilpailuvakuutus samaan tapaan kuin hevosilla.”

”Kai se jotain korvaa pysyvästä haitastakin, jos ei enää töihin pysty. Vaikka onhan vakuutusten kanssa tullut yllätyksiä ennenkin”, Ahonen lisää.

”Hevosia olen viime aikoina enemmän hieronut kuin kengittänyt, ja se ottaa aika lailla sormiin ja ranteisiin.”

Sosiaalisessa mediassa väläytetystä avustuskeräyksestä J-P ei ole kuullutkaan.

”Mutta jos jollain riittää otsaa, niin siitä vaan. Kaikki otetaan ilolla vastaan. Köyhyys iski Ahoseen”, hän murjaisee ja repeää nauruun.

Millaisia terveisiä Juha-Pekka Ahonen lähettää raviurheilijoille?

”Koittakaa ajaa tarkasti omia ratojanne, ja muistakaa kiinni ottaessanne, että takaakin voi joku tulla.”

”Eikä joka rakoon tarvitse ajaa, minne etujalat mahtuu.”

 

Aiheeseen liittyvät artikkelit

MT Ravinetillä uudet sivut

Forss-Kivimaalla melkein täyttä Ruotsissa - In Royalty Boko uutena

Ravituomioistuimelta nahkapäätös – ”Kilpailijan oikeusturva on ihan nolla”

Gallup
Uusin TalkKari
Katso video