Uutiset

Hiekansyönti altistaa ähkylle – "Hevonen on mestari peittämään oireitaan"

Hevonen pitää herkästi tapansa. Haketarha on paras ehkäisykeino ja kaikki toiminnan lisääminen kannattaa myös.
Sanne Katainen
Hiekkavaivoja esiintyy eniten ennen maan jäätymistä ja keväällä ennen pääsyä laitumelle. Kaikki toiminnan lisääminen on hiekansyönnin ehkäisemisessä tärkeää.

Hiekansyönti on etenkin syksyisin yleinen vaiva hevosklinikoiden potilailla, kun siirrytään laitumilta tarhoihin. Tämän tunnistaa myös Hyvinkään hevossairaalan eläinlääkäri Sanna Harjupatana.

Hän on yksi sairaalan kuudesta osakkaasta ja yhtiön toimitusjohtaja.

Suoleen kertynyt hiekka on selvästi tyypillisempi vaiva suomenhevosilla, islanninhevosilla ja poneilla kuin esimerkiksi lämminveriravureilla. Niillä sitä esiintyy lähinnä siitostammoilla, minkä huono puoli on, että varsa voi omaksua emänsä tavan.

Harjupatanan mukaan harva omistaja on nähnyt hevosensa syövän hiekkaa. ”Kokemukseni mukaan suurin osa hevosista ei syömällä syö sitä, vaan se tapahtuu usein vaivihkaa.”

Oireet vaihtelevat paljon. ”Useimmiten esiintyy ripulia tai kakkapallojen lisäksi vetistä ulostetta. Se juo paljon ja voi olla haluton liikkumaan. Jotkut aristelevat vatsaan koskemista, ja hevonen voi myös muuttua normaalia kiukkuisemmaksi”, Harjupatana luettelee.

Helsingin yliopiston hevossairaalan johtaja Kati Niinistön johdolla on tutkittu aihetta paljon.

”Syitä on etsitty, mutta yhtä selittävää tekijää ei ole löydetty. Lauman alimmaiset yksilöt syövät useammin kuin muut. Mielestäni todennäköisesti tapa on useiden tekijöiden summa”, Harjupatana arvioi.

Hiekka ärsyttää suolistoa ja altistaa ähkyille. Lisäksi se voi vaikuttaa suorituskykyyn.

Toisaalta on Hyvinkäällä nähty suomenhevonen, joka starttasi Vermossa suhteellisen normaalisti mutta ei toipunut siitä tavalliseen tapaan. Se tuotiin ähkyhoitoon klinikalle. "Hevonen on mestari peittämään oireitaan", eläinlääkäri muistuttaa.

Diagnoosi on Sanna Harjupatanan mukaan tärkeä. Röntgenkuvaaminen ei satuta hevosta, se tehdään rauhoituksessa.

"Kun on diagnoosi, vältytään turhilta psylliumkuureilta. Mikäli hiekan määrä on hyvin suuri, osataan poistoon varautua paremmin. Näin riski ongelmien synnylle on mahdollisimman pieni."

Ultrassakin hiekka voi näkyä, mutta sen määrä ei selviä. Stetoskoopilla voi kuunnella, mutta silloin suolessa pitää olla liikettä.

Karkeana rajana merkittävälle määrälle pidetään isolla hevosella röntgenkuvassa 15 x 5 neliösentin peittävää alaa.

Hiekan poistoon käytetään yleisimmin kuurina syötävää psylliumia, joka annetaan runsaan nesteen kanssa.

"Kun hevonen on akuutisti kipeä eli selvästi ähkyoireinen tai se on kuumeinen, psylliumia ei anneta."

Pikkuvarsoille psyllium ei myöskään sovi.

Hiekansyönnin ongelma on, että hevonen herkästi jatkaa sitä.

Harjupatana suosittelee estoksi haketarhaa. "Kun laskee, paljonko maksavat psylliumit ja röntgaus, sen kustannus ei pidemmän päälle ole suuri."

Osa hevosista oppii kaivamaan maata kuonokopasta huolimatta. Muista keinoja ovat heinien laittaminen häkkiin, laverille tai kumimatolle. Kaikenlainen tekemisen lisääminen on myös tärkeää.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Psylliumkuuri poistaa hyvin hiekkaa hevosen suolesta – "Ennaltaehkäisy on silti kaikkein tärkeintä"

MT: Hevosen vatsaontelon repeämiä mahdoton paikata - "syyt jäävät usein epäselviksi"

MT Ravinetti: Ähky uusiutui – suomenhevosten kärkijoukkoon kuuluva Tulinko on poissa

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video