Uutiset

Toimituksen blogi: Hevosjalostusliittojen rooli tarvitsee tunnistussotkun jäljiltä uutta kirkastamista

Etelä-Suomen hevosjalostusliiton toiminnanjohtajan valinta on tärkeä. Se voi osaltaan helpottaa alueen hevosväkeä pääsemään eteenpäin sotkun jättämästä harmista. Lisäksi se on mittari ulospäin hevosneuvonnan uskottavuudelle, kun arvioidaan sen tulevaa julkista rahoitusta.
Sanne Katainen
Hevoskasvatus, hevosten rekisteröinti ja hevosalan erityisneuvonta ovat maa- ja metsätalousministeriön ja sen alaisen Ruokaviraston suurennuslasin alla useista syistä, joista tunnistussotku on vain yksi.

Kutakuinkin kaksi vuotta sitten pintaan noussutta ravurivarsojen tunnistussotkua selvitetään edelleen, vaikka aihe onkin ollut viime ajat enemmän pois otsikoista myös MT Ravinetissä ja MT:ssä.

Sotku poiki kaksi rikosselvityspyyntöä. Ruokavirasto laittoi ensimmäisen vireille koskien Ranskassa etätunnistettuja varsoja jo keväällä 2018. Tässä yhtenä rikosnimikkeenä oli asiakirjan väärentäminen. Suomen Hippos teki viime lokakuussa poliisille toisen tutkintapyynnön koskien tunnistusasiakirjojen täyttämisessä tehtyjä rikkomuksia.

Säännöksiin nähden virheellisiä tunnistuksia tehtiin vuosina 2011–2017 yhteensä reilun sadan varsan kohdalla.

Syyttäjälaitokseen kuuluva Länsi-Suomen syyttäjäalue on tehnyt vuodenvaihteessa päätöksen, että tunnistusasiakirjojen väärentämisestä ei nosteta syytettä.

Päätös ei kuitenkaan tarkoita, että koko prosessi raukeaa. Päinvastoin se vain liittää nämä kaksi tutkintaa yhteen. Syyttäjälaitos haluaa selvittää kokonaisuutena sen, onko tunnistuksiin liittyen tehty rekisterimerkintärikoksia.

Vasta jos syyttäjälaitos päätyy siihen, että syytteitä nostetaan, alkaa varsinainen oikeudenkäynti. Sotkusta ei siis päästä selvyyteen vielä hetkeen. Jos oikeudenkäynti tulee, se on koko hevosten rekisteröintiä ja sen hoitamista ajatellen vakava asia. Se voi pahimmillaan laittaa koko Suomen Hippoksen ja hevosjalostusliittojen nykyisen toimintamallin uusiksi.

Toinen osa tunnistussotkun jälkiä on luonnollisesti se, miten se vaikuttaa hevoskasvattajien motivaatioon. Tätä tarkasteltiin huolestuneesti, kun alustavat luvut viime vuoden astutusmääristä tulivat esiin joulun alla. Valoisalta ei tilanne näytä, mutta olisi kovin yksioikoista väittää astutusmäärien laskun jatkumisen johtuvan vain tunnistussotkusta jääneestä epäluottamuksesta.

Kasvatuksessa on menossa sukupolvenvaihdos ja uusia ihmisiä tarvitaan hevosurheiluun, paitsi ravi- myös ratsastussuunnalle.

Hevosjalostusliittojen rooli on jäänyt viime vuosikymmeninä jotenkin varjoon siitä, mihin ne alun perin perustettiin. Niiden tehtävä oli tukea hevosjalostusta ja -kasvatusta. Samalla ne toimivat suomalaisen raviurheilun kannustajina, kun kotimaassa kasvatetut hevoset olivat ensin pääasiassa työhevosia, sitten ravureita.

Vuosikymmenien saatossa raveja kehitettiin ennen kaikkea peli edellä. Hevosjalostusliitot ovat tässä kuviossa näkyneet laajemmalle yleisölle - jos ovat ylipäätään näkyneet - ennen kaikkea raviurheilun taustaorganisaatioita. Liittojen päätehtävä on valitettavasti samalla muuttunut ikään kuin toissijaiseksi, näkymättömäksikin, vaikka sen arvo alan omissa piireissä on tunnettu.

Kaiken tämän ajan liittojen toiminnanjohtajat ovat tehneet sen hevosten rekisteröinti- ja näyttelytyön sekä samalla antaneet neuvontaa palvellen ravi- ja viime vuosikymmeninä myös ratsuhevoskasvattajia. He ovat koko hevoskasvatuksen keskeisiä ammattilaisia.

Heitä tarvitaan siis nyt enemmän kuin koskaan, kun kasvatus on hiipunut kutakuinkin kaikilla hevos- ja myös monilla poniroduilla.

Hevosalalle tullaan yhä useammin ilman aiempaa liitäntää esimerkiksi omasta perheestä. Siksi on paljon hevosmiestaitoja ja ennen kaikkea jalostukseen ja kasvatukseen liittyvää osaamista, jota ei voi oppia vain "googlaamalla". Asiantuntevalle neuvonnalle on siis hevosen hyvinvoinnin ja hevosalan kehittymisen näkökulmasta aiempaa enemmän tarvetta myös tästä syystä.

Yksi mittari sille, onko hevosjalostusliitoissa kykyä ottaa vastaan uudet haasteet, on Etelä-Suomen hevosjalostusliiton toiminnanjohtajan valinta. Se tapahtunee tämän kuun aikana. Liittohan oli tunnistussotkun ytimessä, ja eronneen toiminnanjohtajan paikka täytettiin aluksi vain määräajaksi.

Valitaanko tehtävään ensisijassa hevoskasvatuksen ja -jalostuksen ammattilainen, jolla on näihin asioihin myös koulutuksellista taustaa? Vai painottuvatko valinnassa kuitenkin muut tekijät?

Tiivis liitäntä raviratojen ja liittojen kesken on vuosien saatossa tehnyt sen, että hommaan on usein valittu "varman päälle" joku omille joukoille ennestään tuttu. Pääpaino on ainakin puheissa ollut ravitaustalla, ei niinkään niillä neuvonnan ja jalostuksen taidoilla ja tiedoilla.

Alleviivaan tässä siis vielä ihan tarkoituksella, että moni nykyinen toiminnanjohtaja on jalostus-, neuvonta- ja rekisteröintityössä alansa huippuammattilainen. He ansaitsisivat ainakin näin toimittajan silmin arvioiden siitä arjessa myös enemmän tunnustusta alan sisältä. Sama pätee hevoskasvattajiin, joista useimmat tekevät työtään harrastuksena mutta panostavat siihen kuin ammattilaiset.

Miksi Etelä-Suomen liiton valinnassa näillä on merkitystä?

Valinta voi osaltaan helpottaa alueen kasvattajaväkeä itse "puhdistamaan" tunnistuksesta jääneet pahat mielet ja pääsemään niistä eteenpäin. Avuksi voisi varmasti olla, että uusi toimihenkilö on paitsi alansa ammattilainen myös mahdollisimman "jäävi" suhteessa oman toiminta-alueen keskinäisiin sidonnaisuuksiin.

Kovin jäävejähän ei Suomen suppeissa hevospiireissä kuitenkaan voida olla. Aina joku on toisen hevosihmisen kaveri tai tämän kaverin kaveri. Mutta nämä liitännäisyydet pitäisi edes oppia tunnistamaan ja välttämään niitä silloin, kun on syytä.

Vastaavasti ajateltaessa tulevaisuutta olisi hyvin tärkeä osoitus, että neuvontaan hoitamaan valitaan päteviä, laaja-alaisesti hevosalaa tuntevia ja asiakaspalveluun hyvin kykeneviä henkilöitä.

Hevoskasvatus, hevosten rekisteröinti ja hevosalan erityisneuvonta ovat nimittäin maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja sen alaisen Ruokaviraston suurennuslasin alla. Tämä on varmasti ainakin tunnistussotkussa olleissa liitoissa varmasti jo havaittu, mutta siihen on hyvä herätä muuallakin.

Syitä tilanteeseen on useampia. Veikkauksen varoista maksettavien tukien - myös kasvatustukien – kohdentuminen on nykyisin myös EU:n seurannassa. Siten ministeriön on entistä selvemmin voitava tietää, miten rahat käytetään.

Tunnistussotkun jäljet ja tutkintapyynnöt ovat luonnollisesti toinen syy. Rekisteröinnin pitää sujua hevosten omistajien, kasvattajien ja niin EU:n kuin kotimaisten säädösten kannalta yhdenmukaisesti ja luotettavasti.

Oma osansa on hevosalan neuvonnan tulevaisuus. MMM on ilmoittanut arvioivansa, mitä kaikkea neuvontaa on mahdollista julkisin varoin tukea. Hevosjalostusliittojen on siksi kyettävä lähivuosina osoittamaan myös ulospäin se, mihin niitä tarvitaan. Mutta se on varmasti oman bloginsa paikka.

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden ja MT Ravinetin toimittaja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

MT: Hevosjalostusliittojen tukivalvonnoissa havaittu liikaa ylitöitä ilman työaikakirjanpitoa

MMM löysi puutteita hevosjalostusliittojen toiminnasta: ylitöitä ilman työaikakirjanpitoa, kassakirja puuttui, yleiskuluja vyörytetty liikaa tuen kohteena olevaan neuvontaan

Hevosneuvonta uudistuu – tavoitteena yhden luukun periaate

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video