Lainakuskin arki kuluu kärryillä ja autossa – "Muutaman vuoden aikana ajamiseen tullut iso muutos" - Uutiset - MT Ravinetti
Uutiset

Lainakuskin arki kuluu kärryillä ja autossa – "Muutaman vuoden aikana ajamiseen tullut iso muutos"

Niko Jokela on keskittynyt ohjastamiseen jo kymmenkunta vuotta.
Antti Savolainen
Niko Jokela pitää varsojen kanssa työskentelystä. Seurana orivarsat Sundsvik Al Buraq (vas.) ja kotikasvatti Careless Guy.

Niko Jokela ajaa kilpaa toisten valmentamilla hevosilla keskimäärin 5–6 iltana viikossa ympäri Suomea.

”Ajan kilpaa oikeastaan missä vain, mihin pyydetään Helsingin ja Rovaniemen välillä. Tietysti aina ei ole järkeä lähteä ajamaan pelkästään yhtä hevosta jonnekin."

"Ajan kilpaa yhtälailla yhtä tai kahta hevosta treenaavien amatöörien kuin isojen ammattitallienkin hevosilla. Suurin osa asiakkaista on Pohjanmaalta ja Pohjois-Suomesta.”

Hieman yllättäen Jokela ajoi viime vuonna todella paljon kilpaa Rovaniemellä. Siellä kello 18 alkaviin iltaraveihin pitää lähteä kotoa Seinäjoelta kello 10 aikoihin aamupäivällä.

Ravien jälkeen kotiin ehtii 4–5 aikaan aamulla.

”Taisin käydä viime vuonna ajamassa kaikki Rovaniemen ravit. Rovaniemen reissu on semmoinen, että joskus on ollut pakko ajaa kotimatkalla tiensivuun ja ottaa torkut. Onneksi aamulla saa sitten nukkua tarvittaessa pidempään.”

Jokela laskeskelee, että autossa tulee istuttua 100 000 kilometriä vuodessa. Suurimman osan kilometreistä hän ajaa itse, mutta kimppakyytiä käytetään aina kun mahdollista.

Yrittäjän liikevaihto määräytyy menestyksen mukaan. Jokela laskuttaa jokaisesta lähdöstä 20 euron ”penkkirahan” ja tietyn prosenttiosuuden, joka vaihtelee tapauskohtaisesti.

Yleensä suomalaiset ohjastajat laskuttavat palveluistaan 5–15 prosenttia saavutetusta palkintorahasta.

Kilvanajon lisäksi Jokela ehtii kengittää hevosia. Hän pitää kengässä nelisenkymmentä hevosta.

”Kysyntää olisi enemmänkin, mutta olen rajoittanut määrää ihan tietoisesti. Kengittäminen on niin kova laji, että nostan kyllä hattua kaikille, jotka siitä leipänsä ottavat.”

45-vuotias Jokela on iältään harvinaisuus suomalaisten lainaohjastajien keskuudessa. Suurin osa kärkikuskeista on iältään lähempänä 60 vuotta ja nousevana ikäluokkana tulevat vajaat kolmekymppiset.

”Tykkään kovasti kilvanajosta. Toivottavasti voin tehdä sitä ainakin tuonne kuusikymppiseksi asti. Harrastaa ei kyllä ehdi oikeastaan mitään. Kotona on 2- ja 5-vuotiaat lapset, joiden kanssa yritän ehtiä viettää aikaa."

"Edellisestä elämästä minulla on 12- ja 20-vuotiaat lapset. Myös he ovat tässä Seinäjoella ja heidänkin kanssaan ollaan tekemisissä.”

Jokelan elämään raviurheilu ja hevoset tulivat aikanaan perheen harrastuksen myötä. Kotona Jämsässä ei ollut hevosia, mutta raveissa käytiin paljon.

Sitä myötä hän alkoi viettää vapaa-aikansa ravitalleilla.

”Armeijan jälkeen menin Kaustiselle Paavolan Veli-Erkille töihin kuudeksi vuodeksi. Ennen lainakuskiksi alkamista ehdin olla myös täällä Seinäjoella Värimiehillä yksityisvalmentajana, kokeilla oman tallin pitämistä ja olla töissä Kaustisella Rainer Björkrothilla.”

Jokela on saavuttanut 100 ohjastetun voiton rajan peräkkäisinä vuosina 2018 ja 2019.

”Kyllä se 100 voittoa merkitsi paljon. Se oli monena vuonna jo melko lähellä."

Lainaohjastajan rooliin kuuluu, että vieraankin hevosen kanssa on päästävä äkkiä sinuiksi.

”Jos hevonen on minulle aivan uusi tuttavuus, niin haluan lämmittää sen itse. Siinä tulee jo aika hyvä perustuntuma. Joskus katson myös videokirjastosta hevosen aiempia lähtöjä."

Monen muun ammattiohjastajan tapaan Jokela on yleensä hyvin selvillä lähdön hevosten voimasuhteista jo etukäteen.

”Lähdöt ovat nykyään niin tasaisia, että suhtkoht tasavahvoista hevosista voittaa useimmiten se parhaan juoksun saanut. Lopputulos olisi varmaan keskimäärin parempi, kun vaan ajaisi useammin sisäradalle ja luottaisi vähän tuureihinkin. Joskus ennen voitti melkein järkiään se, jolla oli lähdön paras hevonen.”

Hän korostaa, että ohjastajan merkitys on noussut paljon viime vuosina.

”Nuorisotiimi on tuonut paljon taktisuutta lähtöihin. Heidän ajaminen on melkein kuin taidetta välillä. Vanhemmista kuskeista oikeastaan valtaosa on joutunut muuttamaan omaa ajamistaan.”

”Ehkä suurin ahaa-elämys itselle on ollut vuosien varrella se, miten tärkeitä uran ensimmäiset startit ovat nuorille hevosille. Mieluummin niillä ajaa aluksi hyvävoimaisen kakkossijan kuin lähtee rutistamaan varsalla ihan kaiken irti voiton eteen. Se palvelee kuitenkin paremmin varsan myöhempää uraa.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Veera Vekola viihtyy hevosten ja ihmisten seurassa

"Make raviurheilu Great Again”

Raviurheilulla on monta sosiaalista ulottuvuutta

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video