Mämmi maistui myös ranskalaisille, kun Leena Hasselman tarjoili sitä ravintolassaan Pariisissa: ”Me ollaan liian vaatimattomia” - Ruoka - Maaseudun Tulevaisuus
Ruoka

Mämmi maistui myös ranskalaisille, kun Leena Hasselman tarjoili sitä ravintolassaan Pariisissa: ”Me ollaan liian vaatimattomia”

Leena Hasselmanin haaveista tuli totta, kun hän alkoi kotiseudullaan yrittäjäksi. ”Tämä on unelmien täyttymys!”
Jaana Kankaanpää
KUVAT: Jaana KankaanpääLeena Hasselman iloitsee siitä, että Suomessa ei tarvitse miettiä, uskaltaako ostaa suomalaista ruokaa. ”Suomalaiseen tuottajaan voi luottaa toisin kuin jossain muualla.”

Ihan kuin ulkomailla olisi, huokailivat Tehtaan hotellin asiakkaat kesällä. Ruokaa tarjoiltiin pöytiin yli satavuotiaan tammen alle, aurinko paistoi, musiikki soi.

Tällaista sen pitää olla, ajatteli Leena Hasselman. Maailmalla asuessaan hän on ymmärtänyt, kuinka hienoa ja puhdasta suomalainen ruoka on. Sen tarjoaminen muille niin, että asiakas tuntee tulevansa kohdatuksi, on parasta.

Hasselmanista tuli viime vuonna, vähän omaksi yllätyksekseenkin, hotelli- ja ravintolayrittäjä. Karkkilassa avautui mahdollisuus vuokrata entisen Högforsin tehtaan johtoportaan kiinteistöt: Klubitalo, Bremerin talo, Punainen talo ja Jokisauna sekä isot piha-alueet. Paikka oli ollut jo hotellikäytössä, ja Hasselman avasi siihen myös ravintolan.

Hasselman on ehtinyt elämänsä aikana toimia monenlaisissa ruoka-alan tehtävissä.

”Olin start up -toimija ennen kuin koko sanaa oli keksitty”, hän naurahtaa.

Opiskeltuaan Viikissä hotelli-, ravintola- ja matkailualaa Hasselman oli 1980-luvun Leningradissa perustamassa Lihapolarille ensimmäistä hampurilaiskioskia. Viipurissa hän emännöi ravintolalaivaa suomalaisille Karjalan-kävijöille ja toimi VR:n junaemäntänä ensimmäisessä Helsinki-Pietari-junassa 90-luvulla.

Keväällä 1999 Leena ja miehensä Lasse perustivat Pariisiin suomalaisravintola Au Soleil de Minuit'n eli Keskiyön Auringon. Siellä tarjottiin sesongin mukaista suomalaista ruokaa. Leenan äiti keräsi marjoja Karkkilasta, isä lähetti nahkiaisia suoraan paahtimosta, oli hirven- ja poronlihaa ja tietysti ruisleipää. Pariisilaiset olivat innoissaan.

Perhesyistä Hasselmanit joutuivat kuitenkin palaamaan Suomeen jo kolmen vuoden päästä. Leena Hasselman pääsi töihin Viikki Food Centreen edistämään lähiruokaa ja luomaan siltoja tuottajien ja suurkeittiöiden välille.

”Ranskassa lähiruoka oli tuolloin jo arkipäivää.”

Viimeisin ulkomaankokemus perheellä oli kolmen vuoden pestistä Singaporessa, missä Leena ”turhautui kotirouvana”. Aasiassa asuessa suomalaisen ruuan arvo kirkastui entisestään.

”Singaporessa joutui aina pohtimaan, uskallanko ostaa tätä Vietnamista tullutta kalaa tai Malesiasta tullutta melonia. Suomessa sellaista ei tarvitse miettiä. Kun ostaa suomalaista, tietää aina, että se on puhtaasta luonnosta ja laadukasta ja tuottajat pyrkivät tekemään parhaansa”, Hasselman kiittää.

Hän soisi suomalaisten olevan nykyistä enemmän ylpeitä omastaan. ”Meillä ei ole mitään hävettävää. Ranskassa arvostetaan autenttisuutta, sitä, että jonkun paikkakunnan juustomestari on tehnyt samaa juustoa kaksisataa vuotta. Meillä on täällä ihan samanlaisia asioita. Esimerkiksi Karkkilassa on tehty perunamakkaraa kohta sata vuotta – mutta ei siitä muut tiedä. Kyseessä on markkinointiongelma.”

Suomalaisella ”ei tehdä tästä ny numeroo” -ajattelulla tieto hienoista ruokaelämyksistä ei leviä. ”Me ollaan liian vaatimattomia”, Hasselman tietää.

Pariisilaisia suomalainen ruoka kiinnosti. Edes mämmi ei tökkinyt, vaan kun he saivat sitä eteensä, he söivät ja kyselivät, että mitä tämä on, Hasselman kertoo.

”Ravintola on kiva tapa tuoda esille ruokaa, koska samalla voi selittää, mihin yhteyteen ruoka kuuluu. Ranskalaisille ruuan historia on tärkeä, samoin se, miten ruoka tuodaan esille.”

Tehtaan hotellissa Hasselman pääsee toteuttamaan kaikkia oppimiaan asioita.

”Olin juuri täyttänyt 50 vuotta ja vanhin tytär täytti 18. Toivoin, että voi kun tulisi vielä joku viimeinen projekti – ja sitten tuli tämä. Tämä on unelmien täyttymys ja vielä kotipaikkakunnalla.”

Hasselmania on ilahduttanut erityisesti se, miten karkkilalaiset ovat ottaneet uuden yrityksen vastaan ja miten hauska on tehdä yhteistyötä toisten yrittäjien kanssa.

”Yhteisesti saamme kehitetyksi Karkkilasta paikan, jonne on kiva tulla. Tämä on autenttinen suomalainen pikkukaupunki vain tunnin matkan päässä Helsingistä. Tästä tulee uusi Fiskars tai ainakin Telliskivi. Rouhea tehdaspaikkakunta, joka ei yritäkään olla hirveän hieno.”

Lue myös:

Tässä on todellisen lähiruuan ravintola – paistiksi pääsevät strutsit ja possut ja kaikki ruoka on peräisin viereiseltä tilalta

Koronakevät pani teehuoneen konseptin uusiksi – teen rinnalle tuli lähiruoka

Haapalan tila syntyi uudelleen, kun sisarukset löysivät Lontoosta ja Helsingistä halun palata juurille

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ruotsalaiset sianlihantuottajat katsovat toiveikkaina itään – Filippiinit antoi vihdoin tuontiluvan

Ethän ostanut tällaista jauhelihapakettia? Lidlin myymälöissä myynnissä olleessa tanskalaisessa naudanlihassa on taas havaittu salmonellaa

Suurin muutos Suomen ruokamarkkinoilla on tapahtunut kohti helppoutta, ei lihan käytön vähentämistä, lihatalo kommentoi

BBC: Mies kuoli syötyään liikaa lakritsia