Ruoka

Suomalaisbrittiläisen joulun ruokalahjat valmistuvat ajoissa, mutta melkein kaikki muu jää Peggy Thomakselta viime tippaan: "Aloitan järkyttävän maratonin just ennen aattoa"

"Meillä oli liput ostettuna Englantiin, mutta koronan takia suunnitelmat muuttuivat", Peggy Thomas huokaa.
Jaana Kankaanpää
Juhlat ovat minulle terapiaa ja juhlan voi saada aikaan pienillä asioilla, sanoo Peggy Thomas.

Lempääläläisessä rivitalossa tunnistaa heti, missä asuu Peggy Thomas perheineen. Ovenpielen tuijat on koristeltu jouluvaloin ja lyhdyssä palaa kynttilä.

Kotikin on jo marraskuussa jouluasussa. Olohuoneeseen on koristeltu tekokuusi ja penkillä seisoo joulukukka-asetelma. Seinää somistavat eukalyptusseppeleet.

Kaikesta näkee, että Peggy Thomas on jouluihminen.

"Mulla on teemavärit joka joulu. Nyt ne ovat valkoinen ja metsänvihreä", Peggy kertoo.

Peggy jakaa jouluinnostustaan Peggyn pieni punainen keittiö -blogissaan, missä jopa 150 000 kuukausittaista seuraajaa saa Peggyltä vinkkejä ruuanlaittoon ja elämään.

Nimi Peggy Thomas viittaa Englantiin, mutta Peggy on supisuomalainen nainen. Tosin on häneen tarttunut brittiläisyyttäkin, sillä hän on naimisissa Jasonin kanssa, jolta sukunimi Thomas on peräisin.

"Etunimeni sain kuulemma kuuluisan ravurin mukaan", Peggy nauraa.

Jason Thomas – tai Walesin tikru, kuten vaimo häntä kutsuu – tekee haastattelun ajan etätöitä yläkerrassa. Korona-aika pani stopin miehen pitkille ulkomaan työmatkoille, mitä Peggy pitää perheen kannalta hyvänä.

Jason ja Peggy tapasivat nuorina Vaasassa, missä porilainen Peggy oli opiskelemassa ja Jason walesilaisen jalkapalloliigan kesätauolla pelaamassa futista Suomessa.

Syttyi romanssi, minkä seurauksena Jason muutti myöhemmin Suomeen Peggyn luo Tampereelle. Perhe alkoi kasvaa, ja jalkapalloilijan oli syytä hankkia toinen ammatti. Ammattikorkeakoulun käytyään Jason pääsi tamperelaiseen perheyritykseen kansainvälisiin myyntihommiin.

Thomasit ovat asuneet nyt toistakymmentä vuotta Lempäälässä. Lapsista kaksi, 29- ja 22-vuotiaat, on jo muuttanut omilleen ja kotona asuvat vielä 8- ja 11-vuotiaat poika ja tyttö. Neljä vuotta sitten syntyi ensimmäinen lapsenlapsi.

"Olin aikoinani sanonut, että koskaan en tee lapsia. Jotenkin niitä sitten pompsahti, kun aina unohti, millaista se vauvaperheen arki on."

Peggyn bloggaaminen alkoi sekin vähän vahingossa. "Isoisä Walesissa oli nähnyt Suomesta leipäjonokuvia ja että meillä on juustohöylä. Hän luuli, että meillä ei ole rahaa ja siksi tarvitsemme juustonsäännöstelijää. Ajattelin tehdä blogin, että voin näyttää, miten juustohöylää käytetään ja että meillä on jopa oma sauna."

Peggy luuli julkaisevansa tarinoita vain lähipiirille. Kun hänelle selvisi, että kuka vaan voi nähdä blogin, silloin iski paniikki.

"Siellä oli kuvia meidän vessasta ja saunasta ja lapsista. Otin kaikki pois. Vaihdoin blogin nimeksi Peggyn pieni punainen keittiö ja aloin laittaa sinne kuvia täytekakuista, joita tein lasten synttäreille."

Peggy oli peruskoulun jälkeen käynyt pari vuotta ravintolakoulua, muttei omien sanojensa mukaan ollut mikään kokkikolmonen. Koska hän teki joka päivä perheelle ruokaa, hän ajatteli, että miksei kuvaisi sitäkin blogiinsa, tavallista lapsiperheen ruokaa.

"Ihmiset innostuivat. Kaikki halusivat tehdä sitä perusarkiruokaa."

Jaana Kankaanpää
Peggy Thomas postaa blogissaan ruokaa ja leivonnaisia, joita hän tekee perheelleen.

Oli täydellinen yllätys, kun Peggyn pieni punainen keittiö valittiin pian Suomen parhaaksi ruokablogiksi. Peggy päätyi vähäksi aikaa mediatalon blogirinkiin, mutta palasi sieltä takaisin omilleen.

"Koska olen keski-ikäinen nainen, haluan pitää puikot omissa käsissäni", hän linjaa.

Bloggaamisesta kehittyi Peggylle ammatti. Hän tekee sen lisäksi yrityksille sisältöä, joissa ei näy nimeä: reseptejä, mainoskuvia, artikkeleita. Onpa hän kirjoittanut muutaman keittokirjankin.

"En edes näe tätä työnä, koska tykkään tästä niin. Ruuanlaitto on mulle rentoutumiskeino. On kiva kokeilla reseptejä, ja mulla on monta hyvää koekaniinia kotona."

Inspiraatiota Peggy saa sesongeista ja lähikaupasta, luonnosta ja perheestä. Sesonkeja seuraamalla ja kotimaista suosimalla budjetti pysyy kasassa ja raaka-aineet ovat parhaimmillaan.

Myös matkoilta ja sukulaisilta tulee ideoita.

"Mies rakastaa Walesin kakkuja, jotka ovat pieniä paistinpannulla paistettavia kakkusia. Niissä on rusinoita, ihraa tai silavaa. Brittiläinen juustopaistos on myös Walesista, sillä on hieno nimikin, Caws a Tatws."

Tänä vuonna Peggyllä ja Jasonilla oli 20-vuotishääpäivä. Sen kunniaksi perheen piti olla koko kesä Englannissa ja tehdä risteily Miamissa. Siihen oli säästetty rahaa. Sitten tuli korona.

"Yhtäkkiä hääpäivärahat tönötti tuossa tienposkessa. Meistä tuli karavaanareita", Peggy nauraa taas.

"Olin vain vuotta aiemmin sanonut, että on se hyvä, ettei meistä tullut karavaanareita niin kuin mun vanhemmista. Me ei oltu koskaan edes käyty matkailuautossa ja sitten ostettiin oma, ihan uusi. Sanoin Walesin tiikerille, että tästä on paree tykätä. Jos et tykkää, niin et kerro mulle, ja jos mä en tykkää, niin en sano mitään."

Kesästä tuli paras ikinä. Kesäkuun alusta elokuun puoliväliin Thomasit suhasivat Suomea ristiin rastiin ja Peggy raportoi kulkua seuraajilleen.

"Tein yhteistyötä Kultajousen kanssa ja etsin Suomen kauneinta korua. Kesän lopussa se koru arvottiin jollekin seuraajalle. Yhteistyö Hätälän kanssa tarkoitti, että kerroin, miten Hätälän tuotteista voi tehdä ruokaa tien päällä."

Peggy kyseli Instassa seuraajiltaan menovinkkejä. "Ihmiset huuteli sieltä, ja me mentiin. Mies pystytti aina oman kotitoimiston sinne, mihin pysähdyttiin."

Peggy sanoo, ettei muista, milloin olisi ollut yhtä onnellinen.

"Nolona tunnustin, kuinka vähän tiedän Suomesta. Etsimme paikallisia herkkuja, kuuntelimme ihmisten tarinoita. Suomi on täynnä hienoja mansikkapaikkoja. Kesä opetti paljon enkä tiedä, haluammeko enää kiertää Eurooppaa."

Matkalla perhe tutustui monenlaisiin leirintäalueisiin. Yksi jäi erityisesti mieleen, hyvässä ja pahassa.

"Raumalla oli tosi erikoinen paikka, Poroholma. Olo oli kuin Karibialla, musiikki soi, tekopalmut huojuivat. Mutta veteen ei voinut mennä uimaan eikä rannalla kävely houkuttanut, koska hanhet olivat kakkineet koko rannan pilalle."

Walesissa asuvalle anopille Peggy otti matkasta videota. Anoppi kuuluu koronan riskiryhmään ja on sen vuoksi ollut maaliskuusta lähtien eristyksissä, vaikka on vasta 67-vuotias. "Hän ei saa käydä missään. Ruoka tuodaan joka toinen päivä oven taakse ja kysytään, onko kaikki hyvin. Se on surullista."

Jaana Kankaanpää
Joulun ruokalahjat Peggy Thomas valmistelee hyvissä ajoin ennen joulua. Muu ruokien teko jää aattoa edeltävään "maratoniin".

Thomasin perheen oli tarkoitus matkustaa jouluksi Walesiin, mutta sekään ei nyt ole karanteenimääräysten vuoksi mahdollista. Anoppikaan ei voi tulla Suomeen nyt, koska Walesistä ja Englannista matkustaminen on kielletty ja sulkuaika kestää joulukuulle.

Tämän joulun Thomasit viettävät kotona Lempäälässä.

Joulunvietto alkoi jo marraskuussa, kun perhe matkusti Rovaniemelle tapaamaan joulupukkia. "Siitä on tullut ihana perinne, on käyty yli kymmenen kertaa Rovaniemen joulun avauksessa ja vietetty pojan synttäreitä siellä."

Peggylle ja lapsille ainoa oikea joulupukki on napapiirillä.

"Siitä alkaa joulunodotus. Käyn pajakylän pienissä putiikeissa jouluostoksilla. Yrittäjillä on nyt huono tilanne, ja koetan kantaa korteni kekoon."

Ennen itsenäisyyspäivää Peggy yleensä koristelee kodin. Sisään kannetaan joulukuusi, joskus jopa kolmekin kuusta: yläkertaan, alakertaan ja lastenhuoneeseen. "Kunnes mies sanoi, että nyt riittää", Peggy virnistää. Aattona muovikuuset riisutaan ja tilalle tulee aito kuusi jouluksi.

Lähikukkakauppiaalta Peggy on tilannyt eukalyptuksen oksia, joista hän askarteli seppeleitä seinälle. "Innostuin kransseista viime vuonna. Niiden tekeminen on mun terapiaa."

Joulukoristeet Peggy hakee pääosin luonnosta, maanomistajan luvalla toki: kuusenhavuja, mustikanvarpuja, männynoksia. Jo aiemmin syksyllä hän on kerännyt käpyjä, joita hän kuivattaa ja saattaa suihkauttaa valkoista maalia päälle.

"Näistä saa kauniin juhlapöydän pienelläkin budjetilla."

Ulkomaille lähetettävät lahjat Peggy valmistelee hyvissä ajoin, samoin pöydän antimista hillot ja saaristolaisleivät. Kaikki muu jää viime tippaan. "Aloitan järkyttävän maratonin just ennen aattoa, ja teen muutaman päivän itteni ihan pyörryksiin."

Joulupuuron Peggy tekee aromipesässä, missä se hautuu yön yli ja on aattona valmis, kun joulurauha julistetaan. Silloin Peggy ottaa rennosti ja nauttii joulusta muiden kanssa.

Jaana Kankaanpää
Joulun paras hetki on Peggy Thomasin mielestä silloin, kun koko perhe istuu pöydän ääressä ja kaikki ovat saaneet ruuan. "Tulee tunne, että vitsi kun olen onnekas. Kukaan ei hötkyile minnekään, syödään vain ja jutellaan."

Muutaman joulun perhe on viettänyt Walesissa, missä on Peggyn mukaan ihan eri meininki kuin Suomessa. Ei ole lumisia maisemia, riisipuuroa tai joulusaunaa.

Aattoa ei juhlita, vaan lahjat aukaistaan joulupäivän aamuna ja joulupöydässä syödään naudanpaistia tai kalkkunaa, joko kotona tai pubissa. Ateriaan kuuluu myös yorkshire pudding, röstiperunat, ruusukaali, porkkanalaatikko (ilman riisiä) ja lanttusose.

Thomasin perheen joulu on brittiläis-suomalainen sekoitus. Esimerkiksi lahjat avataan aattona, mutta joulusukat joulupäivän aamuna. Jokaisen sukkaan pannaan jotain pientä: runonpätkä, rusinoita, tarina tai jopa varapattereita, jos pukki on tuonut patterilelun. "Ajatus on tärkein, ei lahjan rahallinen arvo", Peggy huomauttaa.

Vaikka Peggyn punainen keittiö näyttää kuvissa täydelliseltä, Peggy on oppinut, että täydellistä elämää ei ole.

"Nuorena halusin, että kaikki menee sulavasti. Nyt mietin, että asiat sujuvat omalla painollaan. Jos oikein stressaa, niin menen tuohon lähimetsään, seison vähän aikaa, katson järvelle ja haukkaan happea. Siinä tilanne nollautuu ja huomaa, kuinka hyvin kaikki on."

Jaana Kankaanpää
Tämän joulun Thomasin perhe viettää kotona Lempäälässä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ruokavirasto: Kananmunaeriä vedetään myynnistä salmonellariskin vuoksi

Huippupihvejä tuotetaan Suomessa aivan tavallisilla lypsykarjatiloilla – kansainvälisesti palkittu liha löytää syöjänsä Euroopan huippuravintoloista

93 prosenttia suomalaisista syö lihaa, päivittäin alle puolet

Sirkkabuumi meni, nouseeko seuraavaksi matokuume? – EU hyväksyi tiistaina jauhomadon ihmisruuaksi