Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Ruoka

Arkkitehti muutti maalle ja alkoi lampuriksi: "Häpesin lapsena päiväkodissa, kun oma isä ei ollut maanviljelijä"

Kun Ilari ja Mona Airikkala muuttivat asumaan maalle, he ottivat lampaita myös siksi, että vapaa-aikana olisi jotain tekemistä. Puuhaa onkin sen jälkeen riittänyt.
Kari Salonen
Matleena ja Lilja Airikkala tulevat Ilari-isän kanssa mielellään lampolaan silittelemään uuhia ja odottavat innolla pieniä karitsoja.

Arkkitehti ja opettaja maataloustuottajina – mitä siitäkin tulee! No ainakin herkullista lampaanlihaa, pehmeää villaa, pikkuisen parsaa ja paljon tilaa unelmille ja naurulle, joskus itkullekin.

Ilari ja Mona Airikkala muuttivat vuonna 2008 Ilarin perimään sukutaloon Nurmijärven Uotilaan. Liki 200 vuotta vanhassa talossa ei ollut mitään mukavuuksia, ja se oli ollut väliin vuokrallakin. Naapurissa asuivat Ilarin vanhemmat uutta taloa.

Ilari oli opiskellut Skotlannissa ja Suomessa arkkitehdiksi ja Mona oli erityisluokanopettaja. Maataloudesta ei kummallakaan ollut kokemusta. Sukutilan edelliset viljelijät olivat olleet Ilarin isoisän serkut. Pellot, 32 hehtaaria, oli vuokrattu pois, ja tontilla seisoi vanha navetta.

Nuoripari päätti ottaa navettaan lampaita. Ensimmäiset neljä uuhta tulivat navettaan kymmenen vuotta sitten. Ne saivat nimet Paistiina, Kareniina, Viuliina ja Rosmariina.

"Ajateltiin, että on tylsää vain ajella töihin kaupunkiin. Pitää olla jotain tekemistä täälläkin", pariskunta kertoo. Ilarin perheellä oli joskus ollut muutama lammas, samoin Monan mummolassa, mutta muuta kokemusta eläimistä ei ollut.

Katras alkoi kasvaa. Ilari kävi Mäntsälässä Saaren kartanossa opiskelemassa maatalouden perusopinnot, jotta hänestä tuli EU-tukikelpoinen viljelijä. Kuusi vuotta sitten hän otti pellot omaan viljelyyn, vaikka suhtautuukin sivutoimiseen viljelyynsä edelleen vähän naureskellen.

Uuhia oli enimmillään 80, josta määrä on vakiintunut noin kuuteenkymmeneen. Pellot ovat nurmella, ja rehut teetetään ulkopuolisella, samoin lannanlevitys.

"Kun kaikki lähti nollasta, kalusto oli ikivanhaa ja traktorinkin joutui hankkimaan, niin on ihan hyvä, että naapurista löytyy tekijöitä", Ilari toteaa.

Samaan aikaan lammaslauman kanssa kasvoi perhe. Venla syntyi kahdeksan vuotta sitten, Matleena on kuusi ja Lilja kaksivuotias.

Ensimmäisen lapsen aikaan talossa oli vielä remontin viivästyksen takia ulkohuussi ja kamiinalämmitys. Ruokaa tehtiin Porinmatilla. Mona pisti Venlan joskus vauvakeinuun kiikkumaan, kun talvella piti juosta huussiin. Nyt se jo naurattaa.

Taloa on remontoitu pikkuhiljaa. Ilari on arkkitehtinä erikoistunut puurakentamiseen, mutta niin kuin yleensäkin: suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Siinä missä Ilari kehittelee uusia yritysideoita, Mona unelmoi edelleen eteisen remontista, uudesta ulkokatosta, kuistin ovesta ja ränneistä.

Kari Salonen
Lammastalous on Airikkaloille sivuelinkeino palkkatyön ohessa. "Olemme tehneet siitä niin helppoa kuin mahdollista. Pässitkin saavat olla uuhien kanssa samassa ryhmässä sen jälkeen, kun kaikki on astutettu", Ilari Airikkala kertoo.

Eletään helmikuun puoliväliä ja karitsointi on juuri alkamassa. Tänä vuonna sen pitäisi sujua jo jouhevasti, sillä Ilari jäi vuoden alusta palkkatöistään arkkitehtitoimistosta yksityisyrittäjäksi ja pystyy nyt helpommin valvomaan öisin. Lisäksi apuun on tulossa kaksi harjoittelijaa ja Monakin saattaa ottaa töistä pidennettyjä viikonloppuvapaita.

Ensimmäisen karitsoinnin aikaan oli toista. Molemmat valvoivat lampolassa, ja välillä Mona juoksi sisälle taloon lukemaan kirjasta, mitä tehdä. Sitten hän soitti Ilarille ja selitti, että kun tunnustelet uuhta, niin sun pitäis tuntea sieltä näin ja näin.

"Vuosittain on joitain virheasentoja ja joutuu tutkimaan niitä ja avustamaan synnytyksessä. Ensimmäiset letkutukset pelottivat myös, mutta nyt ne ovat jo rutiinia", Mona hymyilee.

"Kohta tytöt jo osaavat homman. Venla oli viime vuonna avustamassa synnytyksessä ja muissa karitsointiajan touhuissa", Ilari kiittää.

Airikkalat ovat saaneet paljon apua ja neuvoa Facebookin Lampola-keskusteluryhmästä. "Siellä toistuvat joka vuosi samat kysymykset. On hienoa, miten jotkut isotilalliset jaksavat neuvoa. Siellä uskaltaa kysyä, ja harvoin on negatiivista kommentointia."

"Vasta muutama vuosi sitten tajuttiin asentaa lampolaan kamera. Karitsoinnin aikaan lampolassa pitää käydä parin tunnin välein katsomassa, että kaikki on kunnossa, mutta nyt ei ole pakko lähteä, jos kamerasta näkee, ettei kukaan ole juuri nyt synnyttämässä."

Kari Salonen
Suomenlampaat ovat sikiäviä. Niistä saa lihan lisäksi hyvää villaa ja taljoja.

Suomenlammas synnyttää 2–3 karitsaa tai enimmillään jopa kuutoset. Niinpä Airikkalan tilan 50 uuhen ja parin pässin seurana on pian taas 150 pientä määkijää, jotka saavat kasvaa ja lihoa kesän laitumella. Syksyn koittaessa ne pannaan lihoiksi.

Inkoon Meatgardin teurastamo hakee karitsat, joita menee yhteen kuljetukseen 120–140. Koko lauma mahtuu isoon autoon; ja vain jotkut pienimmät jätetään kotiin teurastettaviksi omaan käyttöön.

"Meatgard on pieni teurastamo, joka varaa meille viikon. Lihat tulevat takaisin valmiiksi leikattuina vakuumissa."

Airikkalat korostavat, että laadukas leikkuu on ensiarvoisen tärkeää, sillä asiakas näkee vain sen. Jos liha on huonosti leikattu, koko vuoden työ vesittyy.

Alkuvuosina Airikkalat jakoivat lihoista postimainoksia omalle kylälle ja myöhemmin koko Nurmijärven kunnan alueelle. Verkkoon he laativat sivun, josta lihat varataan ennakkoon.

Asiakaskunta on vakiintunut niin, että tilaukset tulevat oman verkkokaupan kautta ja lähes kaikki lihat saadaan myydyksi yhtenä syksyisenä viikonloppuna.

"Siitä on tullut sellainen tapahtuma, että on tarjottu lammaskeittoa ja parin päivän aikana on haettu 250 tilausta", Ilari kertoo.

Lisäksi pääsiäisen aikaan ihmiset ovat päässeet katsomaan pikkukaritsoja lampolaan. "Meidän lauma on hyvin rauhallinen. Esimerkiksi pääsiäisenä 2019 oli just aamulla syntynyt vitoset. Uuhet märehtivät ihan rauhassa, vaikka lampolassa oli paljon väkeä."

Kesällä kyläläisiä on ollut auttamassa lampaitten laidunsiirroissa.

Ilari vitsaileekin, että kun rupeaa kylähulluksi, niin yhtäkkiä kaikki tuntevat. "Oli tosi kiva nähdä, miten porukkaa oli tienvieret täynnä, kun paimennettiin lampaat pari vuotta sitten kilometrin päästä laitumelta tänne."

Ilari onkin ristinyt Monan hyväksi paimeneksi. Itse hän on "ihan ookoo paimen".

Kari Salonen
Airikkalan tilan päärakennus on lähes kaksisataa vuotta vanha.

"Joskus sitä kuvitteli, että kesät olisivat lampaitten kanssa helpompia, mutta kyllä talvet on", Ilari miettii. "Kesä työllistää, kun siirretään laitumia ja viedään vesiä. Mutta on myös tosi makeeta, kun käy illalla joella ja näkee, kun kaksi joutsenta laskeutuu sinne yhtä aikaa, aijaijai", Ilari romantisoi.

Mona muistuttaa, miksi kesistä tuli niin työläitä. Parsat!

Neljä vuotta sitten Ilari oli hoitovapaalla Venlan ja Matleenan kanssa. Hän sai loistoidean: Suomessa voi kasvattaa parsaa, ja vanha järvenpohjapelto olisi siihen multava ja hyvä paikka.

Niinpä Airikkalat tilasivat Hollannista kymppitonnilla parsanjuurakkoja ja istuttivat ne hehtaarin alalle. Kolmantena kesänä alkaisi sadonkorjuu.

Viljely osoittautui odotettua haasteellisemmaksi. Ensimmäisenä satovuonna ei tullut tarpeeksi vettä, toisena vuonna oli niin kylmää, että kasvu pysähtyi toviksi, kunnes taas riehaantui.

"Ei me oltu suunniteltu, kuka ne parsat sieltä kerää, sillä kun satoa alkaa tulla, se pitää kerätä tosi nopeasti, etteivät nuput ala aueta", Mona huokaa.

Pellolla on 21 parsariviä. 350 metrin pituisten rivien läpikävelyyn menee kahta riviä katsoen puolitoista tuntia. Kun parsa voi kasvaa jopa kymmenen senttiä vuorokaudessa, niin yhtäkkiä voi käydä niin, että kasvusto on ylipitkää ja nuput auki.

Kun kaiken tekee vielä luomuna, niin myös kitkeminen alkoi olla ylivoimaista. Rikkaruohoja kasvoi enemmän kuin parsaa.

"Alettiinkin miettiä, mistä pujolle saisi markkina-arvoa", Ilari vitsailee.

Kari Salonen
Mona Airikkala naurahtaa, että maatilayrittämisen haaste on siinä, mitä ihania uusia ideoita Ilari seuraavaksi keksiikään, ja Ilari puolestaan mainitsee haasteekseen saada Monan innostumaan.

Myös lampaat kasvatetaan luomuna. Se merkitsee vuotuisia luomutarkastuksia, joita Ilari sanoo älyttömästi jännittävänsä.

"Toisaalta voi ajatella niin, että työ on arvokasta, koska sitä pitää tarkastaa. Luomutarkastus on myös neuvovaa."

Ilari on ylpeä siitä, että hän on viljelijä, vaikkei ihan täyspäiväinen olekaan.

"Mulla oli lapsena pieni trauma siitä, että kun olin päiväkodissa ja siitä meni traktoreita ohi, niin mä vilkutin niille ja teeskentelin, että mun isä oli viljelijä. Oli noloa, että se oli toimistotöissä. Mun lasten ei tarvitse hävetä samalla tavoin."

Kari Salonen
Matleena Airikkala saa elää lapsuuttaan oikealla maatilalla.

Kaksivuotias Lilja laulelee tuvassa Tuiki, tuiki tähtöstä. Hän on juuri oppinut hiihtämään. Parsat tuottavat satoa 15, jopa 25 vuotta, joten Liljakin pääsee vielä parsapellolle hommiin, suunnittelee isä.

"Ja kivinavettaan pitäisi kehittää jotain muutakin kuin myymälä. Se on upea tila. Mutta voihan olla, että sinne pitääkin kohta rakentaa hevosille paikka, jos tytöt innostuvat ratsastamisesta, tai ehkä Venla haluaa sinne moponkorjauspisteen", isä virnistää kahdeksanvuotiaalle Venlalle, joka leikkii kotileikkiä tuvan lattialla.

Kevät synnyttää etenkin Ilarin päässä monenlaisia ideoita, ja haasteena on lähinnä saada Mona innostumaan.

"Ehkä kanoja voitaisiin ottaa", Mona myöntyy. "Oltiin jo kymmenen vuotta sitten katsomassa niitä, mutta mietittiin, että ensin pitää saada itselle lämmin koti. Seuraava askel olisi, että tulisi kananmunatkin itseltä."

Lue myös:

Uusi ura maaseudulla: Vapaa-aika on mennyttä, mutta päivääkään ei kaduta

Laura ja Eric saivat tarpeekseen Pariisin ruuhkista: Ryhtyivät lammastilallisiksi Savoon

Helsingin ja Espoon muuttotappiot historiallisia koronavuonna – nämä kunnat hyötyvät

Kari Salonen
Lampola on vasemmalla. Vanhassa kivinavetassa toimii satunnaisesti myymälä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Näin kokkaa Frantsilan yrttitilan perustaja: "Helppoa, halpaa ja mielellään kotimaista" – katso reseptit kevään herkkuihin

"Uskaltaaks sinne tulla sisälle?" – Kasvisravintola valtatien varressa herätti alkuun ihmetystä

Frantsilan yrttitila sai alkunsa nuorenparin innostuksesta: "Se on meidän kutsumuksemme, saada toiset hyvälle mielelle ja tehdä hyvää”

Katso kartta: Gastronomien suosikkiravintolat on listattu ympäri Suomen – Vuoden ravintola jätettiin koronan takia nimeämättä