Ruoka

"Suomalaiset vierastivat aluksi hampurilaista" – suomalaisten pikaruokakulttuuri on vaihdellut nakeista falafeleihin

Ruuanmyyntiä on osattu säädellä kautta aikojen. Viime vuosisadan alkupuolella kaupungit myönsivät yrittäjille lupia nakkimakkaroiden myyntiin.
Carolina Husu
Ranskanperunat ovat yllättävän uusi tuote Suomessa.

Pikaruoka on nälkäisen matkailijan helpotus, kiireisen illan pahe ja kostean aamuyön pelastus.

Pikaruoka on kaikille tuttua ja maistuu monille, mutta sen historiasta ja kulttuurisesta merkityksestä on tehty Suomessa vähän, jos yhtään tutkimusta, kertoo alkoholin anniskelusäännöistä väitöskirjaa tekevä Pirjo Ovaskainen.

Ovaskainen huomauttaa, että pikaruuan voi luokitella monella tapaa. Jos pikaruuaksi lasketaan vain suurten pikaruokaketjujen hampurilaiset ja ketjupizzerioiden pizzat, on kyseessä Suomessa melko tuore ilmiö.

Kuitenkin esimerkiksi grilliruokaa on ollut Suomessakin tarjolla jo pitkään.

”Tehdessäni väitöskirjaa Kuopion, Tampereen ja Jyväskylän alkoholipolitiikasta 1930-luvulla törmäsin Kuopion kaupunginhallituksen päätöksiä lukiessani nakkimakkarain myyntilupiin. Myyjät hakivat siis kaupungilta lupia myydäkseen makkaraa ravintolasta saapuville kaupunkilaisille ilta- ja yöaikaan”, Ovaskainen sanoo.

Arkistosta selviää myös, että tappelut nakkikioskijonoissa eivät ole mikään uusi ilmiö tai urbaanilegenda.

”Myyntilupia piti Kuopiossa vähentää, koska kioskien jonoissa ja lähistöillä syntyi tappeluja.”

Pikaruokaperinteen Suomessa aloittivat keitettyjä makkaroita myyvät kojut täi kärryt. Näiden ympärille muotoutui grillejä ja nakkikioskeja, joista sai myös esimerkiksi lihapiirakoita.

Ensimmäistä kansainvälistymisen ja suuren maailman tuntua suomalainen pikaruokakulttuuri sai vuoden 1952 Helsingin olympialaisten myötä. Tällöin tarjolle tuli ensi kertaa myös hampurilaisia. Sämpylän väliin pakattu jauhelihapihvi ei kuitenkaan lyönyt heti läpi.

Epäonninen oli vielä ensimmäinen Suomeen rantautunut hampurilaisravintolaketjukin. Amerikkalaislähtöinen Wimpy perusti kolme toimipistettä Helsinkiin vuonna 1973, mutta ei juurikaan menestynyt.

Kunnolla hampurilaiset alkoivat maistua suomalaisille vasta, kun kotimainen Carrols levisi myös kaupunkien ulkopuolelle vuonna 1975. 1980-luvun alussa myös Turkulaislähtöinen Hesburger ja Tampereelta Suomen valloituksensa aloittanut McDonald´s alkoivat levitä pitkin maata.

”Suomalaiset aluksi vähän vierastivat hampurilaista. Mieluummin haettiin nakkikioskilta lihapiirakka ja höyrytetyt makkarat sinne väliin. Hesburgerin yrittäjä Heikki Salmelakinhan aloitti alun perin grilliyrittäjänä”, Ovaskainen muistuttaa.

Jo hieman ennen hampurilaisia Suomeen oli rantautunut pizza. Tiettävästi Suomen ensimmäisen pizzerian perusti italialainen Giovanni Tedeschi Haminaan vuonna 1961.

Pizzan suosio pikaruokana alkoi kasvaa esimerkiksi Kotipizza-ketjun perustamisen myötä 1970-luvun lopulla. Kymmenisen vuotta myöhemmin pikaruokien joukkoon liittyi myös vartaassa paistettu kebab-liha.

Vaikka pikaruoka onkin varsin kaupunkilainen ilmiö, se on nykyisin levinnyt laajalle myös maaseudulla. Nykyään lähes jokaisessa kunnassa on kebab-pizzeria tai ainakin grilli. Monin paikoin valinnanvaraa on paljon enemmänkin.

”Pikaruuan tarjonta on laajentunut valtavasti. Nykyään pikaruuaksi voidaan laskea grilliannos tai hampurilainen, mutta myös esimerkiksi salaatti. Näitä ruokia saa helposti, verrattain edullisesti, nopeasti ja myös mukaan. Pikaruualla on kuitenkin edelleen epäterveellisyyden kaiku, vaikka se ei välttämättä tänä päivänä sitä millään tavalla edes ole.”

Viimeisimmän 5–10 vuoden aikana suosiota ovatkin saavuttaneet esimerkiksi kasvis- ja falfelannoksiin erikoistuneen Fafasin kaltaiset ravintolat. Niissä ruoka tulee kyllä nopeasti, mutta se on raikkaampaa tai terveellisempää kuin perinteinen pikaruoka.

”Suomessa ulkona pikaruuankin syöminen on kuitenkin niin kallista, että asiakkaat osaavat vaatia laatua. Tarjonta on viime aikoina monipuolistunut runsaasti, mikä on tietenkin mahtava asia” Ovaskainen sanoo.

Vanhojen, perinteisten grillikojujen hän toivoo kuitenkin säilyvän.

”Alueelliset erikoisuudet, kuten Lahden lihamuki, Lappeenrannan vety ja Atomi ja Savonlinnan lörtsyt on ihan mahtavia. Toivottavasti ne säilyvät ja tällaisia erikoisuuksia kehitetään vaikka paikallisten yrittäjien toimesta lisääkin.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ahdistaako hukkaan menevä omenasato? Tässä vinkit pudokkaiden ja kolhiintuneiden omppujen käyttöön

Särjen kalastusaika käynnistyy vesien viilentyessä – kauppoihin on tullut paljon uusia luonnonkalatuotteita

Ruoka-alan edunvalvonta vahvistuu Suomen Yrittäjien ruokavaliokunnan voimin – "Monet maataloudessa toimivat yritykset ovat MTK:n rinnalla myös meidän jäseniä"

"Hitaiden" hämäläisten yrittäjien kiireettömyyttä korostava matkailutuote palkittiin valtakunnallisessa ruokamatkailukilpailussa – parhaaksi nousi metsäravintola Nielu