Ruoka

Suomen itsenäisyys alkoi pula-ajasta ja eteni yltäkylläisyyteen –Makumieltymykset vaihtuivat happamasta makeaan ja rasvaiseen

Ruoka 06.12.2017

Lihavuuden ihannoinnin tilalle tulivat ihmedieetit.


Sanne Katainen
Suomalaisessa ruokailussa on sadan vuoden aikana kuljettu pitkä tie vuosisadan alun pettuleivästä sota-ajan korttien kautta nykyiseen yltäkylläisyyden ja valmisruokien aikaan.

Sadassa vuodessa ruokatottumusten muuttumiseen ovat vaikuttaneet monet asiat, kuten sota-aika, kaupungistuminen, naisten lähteminen töihin kodin ulkopuolelle, kodinkoneet, elintason nousu ja kansainvälistyminen.

Aiemmin ruoka tuotettiin itse, nyt sen tuottaa joku muu jossain muualla, ja pääsääntöisesti ruoka ostetaan. Moni syö yhden aterian päivässä kodin ulkopuolella.

Sata vuotta sitten Suomea vaivasi ruokapula. Kansalaisia neuvottiin lisäämään leipäänsä puolet petäjäistä.

Varakkaat söivät enemmän lihaa, maitoa ja voita kuin köyhät. Elettiin sääty-yhteiskunnassa, missä ruokalajit sinänsä olivat samoja, mutta rikkailla oli ruokaa muita enemmän.

Maaseudulla vallitsivat luontaistalous ja omavaraisuus. Perusravintoa olivat yksinkertaiset kasviskeitot, marjat, kala ja säästeliäästi käytetty liha. Vain sokeri, suola ja kahvi ostettiin kaupasta.

Myös kaupungeissa ruokaa tuotettiin itse: laitamilla viljeltiin peltotilkkua tai pidettiin piharakennuksessa muutamaa kanaa, ja jouluksi kasvatettiin porsas.

Sota toi tullessaan tiukat ajat ja säännöstelyn, mutta suoranaista nälkää ei nähty. Korvikkeet ja kupongit tulivat tutuiksi.

Sodan jälkeen evakot tutustuttivat muun kansan omiin herkkuihinsa, kuten karjalanpiirakoihin, rahkaan ja sieniin.

Valikoimat alkoivat piristyä, kun säännöstely lakkasi. 1950-luvulla kaupat olivat kuitenkin vielä pieniä ja kaupungeissakin erikoistuneita: oli erikseen liha- ja leipäkauppoja. Vasta 1960–70-luvulla tulivat isot valintamyymälät ja automarketit.

Maatalousyhteiskunnassa ateriat nautittiin kotona. Yleensä ne valmisti nainen, joko emäntä tai piika. Palkollisten palkkaan kuuluivat ruoka ja asunto.

Kun siirryttiin rahapalkkaan ja naiset lähtivät yhä enemmän kodin ulkopuolelle töihin, elintarviketeollisuus kehittyi ja markkinoille alkoi tulla valmisruokia.

Sota-ajan pulan jälkeen suomalaiset hullaantuivat sokerista ja rasvasta: syötiin, kun vihdoinkin oli, mitä syödä. Makumieltymykset muuttuivat happamasta makeaan.

1960-luvulla oltiin ensimmäistä kertaa historiassa siinä tilanteessa, että suomalaisilla oli varaa syödä jopa liikaa.

1970-luvulla ruokakulttuuriin imeytyi ulkomaisia vaikutteita. Suomalaiset tutustuivat matkoillaan uusiin makuihin, ja kotonakin haluttiin kokeilla moussakaa ja paistaa pitsaa.

Samaan aikaan keittiöt koneistuivat. Vuonna 1973 jääkaappi oli jo 90 prosentilla kotitalouksista. Se mahdollisti ruokaostosten tekemisen vaikka viikoksi. Pakastin yleistyi etenkin maaseudulla, koska sinne sai kätevästi talteen lihat, marjat ja oman puutarhan antimet.

Kun tuoretta ruokaa oli saatavilla ympäri vuoden, kotona kuivaaminen, suolaaminen ja hapattaminen vähenivät.

Suomalaiset alkoivat lihoa, joten 1970-luvulla laihuudesta tulikin ihanne. Perustettiin Painonvartijoiden ryhmiä, joissa laihdutettiin porukalla.

Pohjois-Karjala-projekti kuulutti keventämisen sanomaa. Sydäntaudit piti saada kuriin. Mustalle listalle joutuivat tupakka, kova rasva ja liika suola.

1980-luvulle tultaessa mikrosta, kahvinkeittimestä ja pakastimesta tuli joka kodin varustelua. 1990-luvulla moneen keittiöön hankittiin leipäkone.

2000-luvulla helppous ja nopeus ovat valttia, ja yhä useammin syödään kodin ulkopuolella.

Kauppojen hyllyt täyttyvät eineksistä, nuudeli- ja pastaruuista, valmiskastikkeista ja pakastepitsoista. Jugurtti- ja viilivalikoimat kasvavat, juusto­allas laajenee ja maitolajit lisääntyvät.

Välipalaistuminen ja napostelu korvaavat lämpimiä aterioita. Puuron sijaan aamiaiseksi syödään yhä useammin pikapuuroja ja myslejä.

Eksoottiset maut ovat tulleet kotoisten rinnalle. Sushit, tacot, tortillat ja thairuoka vuorottelevat lihapullien ja hernekeiton kanssa.

Tällä vuosikymmenellä ruoka on maistunut myös mediassa. Ruokablogeista etsitään innoitusta kokkailuun, ja television ruokaohjelmissa on siirrytty valistuksesta viihteeseen.

Ruuan hiilijalanjälki, hävikki ja alkuperä puhuttavat. Satokausiajattelusta ja luomusta haetaan ratkaisua.

Kun kaikilla on ruokaa tarpeeksi, on varaa yksilöllisiin valintoihin. Ruokavaliolla otetaan kantaa ja luodaan imagoa, mutta ne tekevät aterioinnista joskus visaista.

Sadan vuoden takainen ruokapula on vaihtunut runsauden pulaan.

Lähteet: Museonjohtaja Anni Pelkonen, Hotelli- ja ravintolamuseo

Henni Laitila: Mitä Suomi söi?

-juttusarja Maaseudun Tulevaisuudessa vuonna 2016.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT