Ruoka

”Kotitalous on hirveän suosittu valinnainen" – oppilaat saavat tunneilla tietoa myös rahankäytösä

Köksäntunneille oppilaita ei tarvitse patistaa, niin suosittuja ne ovat.
Jarkko Sirkiä
Viola Markkanen (vas.) haluaa oppia kotitaloustunnilla tekemään hyvää ruokaa. Kaarina Viscitan kotona syödään paljon pastaa ja mausteista ruokaa, sillä hänen isänsä on italialainen.

Kilonpuiston koulussa Espoossa aamu on vasta sarastamassa, kun seiskaluokkalaiset saapuvat kotitalousluokkaan. Osalla on jäänyt aamiainen syömättä, mutta ”ei se haittaa, kun täällä saa ruokaa”.

Opettajat Mari Marjakaarto ja Hannu Laaksonen ovat valmistautuneet ohjaamaan liha-aterian: tänään tehdään curry-broilerikeittoa ja välimerellisiä pikaleipiä.

Saatuaan esiliinat eteen nuoret heräävät hommiin. Alkaa tohina neljän hengen ryhmissä. Yksi pari pilkkoo sipulia ja paistaa broileria, toinen pari mittailee leipäaineksia.

Pannuilla sihisee, taikinat takertuvat käsiin, mausteita mittaillaan. Keittiöön alkaa levitä vastapaistetun tuoksu.

Pian kaikki istuvat kauniisti katettujen pöytien ääressä ja lusikoivat keittoa.

Hannu Laaksonen kiertelee kysymässä, kuinka usein syötte kanaa kotona, mitä osaa broilerista keittoon tuli ja mitähän fileesuikaleet maksavat kaupassa.

Osa veikkaa kilohinnaksi kahta euroa. Joku tietää, että broilerinkoivet ovat halvinta osaa linnusta. Aika monen kotona kanaa syödään pari kertaa viikossa.

Seiskaluokkalaisille kotitaloutta opetetaan kolme tuntia viikossa. Kasilla ja ysillä kotitalous on yksi valinnaisaineista ja kilpailee esimerkiksi kuvataiteen ja liikunnan kanssa.

”Kotitalous on hirveän suosittu valinnainen. Kaikkia ei voida edes ottaa”, kertoo Laaksonen.

Laaksonen luettelee suosioon kolme syytä: Teineillä on aina nälkä. Kotitalous on käsillä tekemistä. Nuoret haluavat olla yhdessä, ja kotitaloustunti tarjoaa mahdollisuuden siihen.

”On aina hämmästyttävää nähdä, miten syksyllä alakoulusta tulevat oppilaat ovat ihan lapsia ja ysiltä lähtiessä aikuistuvia nuoria, joita monia saa katsoa ylöspäin.”

Kilonpuiston koulussa on paljon maahanmuuttajaoppilaita. Se tuo kotitalousopetukseen omat haasteensa.

”Suomalaiset ruuat, kuten riisipuuro, karjalanpiirakat, ovat monille outoja. Kielikin voi olla hukassa, on hankala ymmärtää ohjetta. Oppilas kysyy, mitä minä teen. Kuvilla sitten neuvotaan, mikä on vispilä ja mikä kulho”, Mari Marjakaarto kertoo.

Ruokien valinnassa otetaan huomioon erilaiset rajoitukset. Esimerkiksi islaminuskoisille sianliha korvataan naudanlihalla. Jos halal-lihaa ei ole saatavilla, tehdään kala- tai kasvisruokaa.

Laaksonen huomauttaa, että peruskoulu on sulatusuuni. Siellä muualta tulevat lapset oppivat, mitä on suomalainen ruokakulttuuri, kun kaikki harjoittelevat sitä seiskaluokalla. Kasilla ja ysillä perehdytään muiden maiden kulttuureihin.

”Meillä oli myös get together -tilaisuus, mihin oppilaskunnan hallitus maksoi raaka-aineet ja perheet saivat kotona valmistaa omia ruokiaan tarjolle. Osa pukeutui kansallisiin vaatteisiinsa ja esitteli herkkujaan. Joissain kulttuureissa naiset jäävät helposti kotiin, mutta tässä he pääsivät loistamaan”, Laaksonen kertoo.

Tänä aamuna tunnilla ei ole maahanmuuttajia, vaan Laaksosella on englanninkielinen ja Marjakaarrolla ilmaisutaitopainotteinen ryhmä.

Kotitaloudessa opetellaan ruuanlaiton lisäksi muitakin taitoja, kuten ostoksilla käyntiä, siivousta ja pyykinpesua.

Kilonpuistossa kotitaloustunnin budjetti on 70 senttiä oppilasta kohti.

”Kun oppilas menee kauppaan ja huomaa, että hups, yksi vaniljatanko maksaa 3,50 euroa, niin siinä sitä onkin miettimistä, miten rahat saa riittämään”, Hannu Laaksonen tietää.

Seiskojen yhtenä tehtävänä on valmistaa kymmenellä eurolla ateria neljälle hengelle. Moni tuumaa, että eihän sillä saa mitään. Mutta niin vain ateriat syntyvät.

Ruuantuotannon eettisyys ja ekologisuus mietityttävät nuoria. Kasvisruokailijoiden määrä on koulussa lisääntynyt kymmenen vuoden aikana.

Opettajien mukaan opetuksessa pyritään lisäämään tietoisuutta siitä, mistä ruoka tulee, vaikka koulusta ei ole mahdollisuutta päästä vierailemaan vaikkapa kanalassa tai navetassa.

”Käymme esimerkiksi läpi, mitä tarkoittavat häkki-, luomu- tai lattiakanalan munat. Kysymme, kannattaako syödä perunoita, jotka tulevat Lohjalta, vai riisiä Thaimaasta”, Laaksonen sanoo.

”Korostamme suomalaista ruokaa monestakin syystä. Voimme olla varmoja sen puhtaudesta, eläinten kohtelusta ja antibioottien käytöstä. Pyrimme myös tuomaan esiin, paljonko kasviskilon tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja verrattuna lihakiloon. Silloin nuorilla on mahdollisuus tehdä valintoja, jotka perustuvat tietoon.”

FAKTA

Kotitaloutta voidaan opettaa jo alakoulun luokilla 1–6, jos koulu niin päättää.

Yläkoulun seitsemännellä luokalla kotitalous on pakollinen oppiaine.

Valinnaisena kotitaloutta voivat opiskella 8.- ja 9.-luokkalaiset.

Kehittää arjen hallintaa sekä kestävän ja hyvinvointia edistävän elämäntavan edellyttämiä tietoja, taitoja, asenteita ja toimintavalmiuksia.

Opettaa suunnitteluun, työskentelyyn ja voimavarojen hallintaan. Luo näin perustan kestävään asumiseen, ruokaosaamiseen ja kuluttajuuteen.

Kasvattaa oppilaita lähimmäisistä huolta pitäviksi ja kodin ja yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi.

Kotitalousopettajien liitto täyttää tänä vuonna sata vuotta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

MTV: Belgialaislääkärit uhkaavat vegaanilasten vanhempia huostaanotolla – ruokavalio voi vaarantaa terveyden

Haluaisitko perustaa oman viinatehtaan? Virkamies kertoo, mitä se vaatii

Söin täällä: Matildankartanossa ei ole ruokalistaa

Syötkö kananmunan päivässä? Tuoreen tutkimuksen mukaan se tai runsas kolesterolin saanti ei lisää riskiäsi aivoinfarktiin