Ruoka

Ruokatoimittajayhdistyksen perustajajäsen paljastaa: Pääsi syömään Kiinan keisarin lautasilta

Ruoka 09.03.2018

Ruokatoimittaja pääsee työssään maistamaan mitä ihmeellisimpiä asioita ja välittää kaiken yleisölleen juttuina, resepteinä, kuvina. Inga Blåfield-Aaltosen mieleen on jäänyt erityisesti vierailu Kiinassa.


Jaana Kankaanpää
Inga Aaltonen on palkittu Ruokatoimittajien myöntämällä ideasipulilla vuonna 1996 ansioista ruokakulttuurin hyväksi.

Ruokatoimittajayhdistys teki vuonna 1984 matkan Kiinan kansantasavaltaan. Pekingiläisen lehden päätoimittaja seurasi koko ajan mukana asiantuntijana ja ryhmä pääsi vierailulle keisarilliseen palatsiin, missä syötiin keisarillisen reseptin mukaan tehty ateria.

"Olimme ensimmäinen ryhmä, jonka Kiinan ulkomaisia ystävyyssuhteita hoitava seura järjesti maahan. Meitä kunnioitettiin niin, että saimme syödä keltaisilta astioilta, joita kukaan muu kuin keisari ei saanut käyttää", Inga Blåfield-Aaltonen muistaa.

Blåfield-Aaltonen on yksi ruokatoimittajayhdistyksen perustajajäsenistä. Kymmenen ruuasta kirjoittavaa kotitalousopettajaa perusti epävirallisen Kympit-ryhmän vuonna 1968, koska he kaipasivat vertaistukea ja halusivat kehittää ammattitaitoaan.

Kymppien jäsenet olivat toimittajina Annassa, Me Naisissa, Kodin Kuvalehdessä, Kotiliedessä, Helsingin Sanomissa, Yleisradiossa – medioissa, jotka toimivat edelleen ja joissa ruoka on noussut koko ajan entistä tärkeämmäksi sisällöksi.

1960-luvulla Suomessa elettiin vielä aika eristyksissä ja pula-ajan jälkimainingeissa. Kansan vallitsi leipomisvillitys, kun vihdoinkin sai munia ja sokeria. Kodinkoneitakin alkoi tulla. Tarvittiin ohjeita.

Naiset virallistivat yhdistyksensä Kotitaloustoimittajat Kympit ry:ksi ja myöhemmin Ruokatoimittajat ry:ksi. Jäseniltä vaaditaan kotitalousalan koulutus, ja jäsenmäärä on kasvanut pikkuhiljaa nykyiseen yli puoleensataan.

Alusta asti yhdistys haki uutta tietoa ja vaikutteita opintomatkoilta ja vierailuilta koti- ja ulkomaille.

Tanskassa toimittajat kävivät pyytämässä simpukoita, Saksassa katsomassa parsankasvatusta ja Belgiassa tutustumassa EU:n kuluttaja-asioihin. Thaimaassakin oltiin ennen muita suomalaisia, ja niin suomalaiset saivat opetella tulisiin makuihin meille sovellettujen reseptien avulla.

Iso merkitys on koko ajan ollut yhteydellä Ruotsiin.

"Ruotsin-laivojen tiedottajat kutsuivat meitä Tukholmaan, ja matkoilla oli aina hyvä ohjelma. Pääsimme ruokakursseille ja tutustumaan suuriin keittiömestareihin", Aaltonen-Blåfield kiittää.

Ei elämä pelkkää matkustamista ollut, vaan enimmäkseen kovaa työtä, Blåfield-Aaltonen huomauttaa.

"Suomalaisella ruokatoimittajalla ei ole apulaista kantamassa ostoksia ja pilkkomassa kasviksia, niin kuin näin Ranskassa olevan. Kaikki pitää tehdä itse."

Ruokatoimittajat tekivät Suomessa tutuksi maakuntien ruokia, kun ne meinasivat melkein unohtua. Myös perunan ja puuron puolesta kampanjoitiin ja opastettiin kauniisiin kattauksiin.

Nykyisin keittiömestarit ovat puolijulkkiksia, mutta Blåfield-Aaltonen muistaa ajan, kun nämä olivat kovin mustasukkaisia resepteistään eivätkä antaneet niitä toimittajien käyttöön.

"Eero Mäkelä oli poikkeus, ja vähitellen alkoi tulla muitakin."

Ruokatoimittajan on oltava kiinnostunut ruuasta mutta myös kielestä ja kuvista. Yhdistys on säännöllisesti kouluttanut jäseniään sekä kielenhuollossa että visuaalisuudessa.

"Toimittajan tärkein instrumentti on kieli, jota on hiottava koko ajan", Blåfield-Aaltonen korostaa.

"Kun tietomäärä on kasvanut ja tiedonvälitys nopeutunut, toimittajilta vaaditaan myös entistä enemmän kriittisyyttä ja tietojen tarkistamista."

Blåfield-Aaltonen on ollut neljätoista vuotta eläkkeellä Kotilieden ruokatoimittajan tehtävästä. Hän on kiitollinen, että on saanut nähdä valtavan kehityksen sekä ruokakulttuurin että toimittajan työn saralla.

"Kun urani alussa olin Ranskassa kielikurssilla, vastaan tuli sellaisia sanoja kuin ratatouille, kesäkurpitsa ja munakoiso, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Toimituksissa kirjoitettiin kirjoituskoneella, telefax oli ainut yhteys ulkomaille ja kuvia otettiin salamaa säästellen."

Nyt ruokaa kuvataan joka paikassa, jutut siirtyvät sähköisesti ja koko ruokamaailma on avoin.

Mutta yksi on pysynyt samana.

"Ruokatoimittajalla on intohimo omaan työhön ja lähtökohtana halu oppia uutta ja vaikuttaa."

FAKTA:

Ruokatoimittajat ry

Jäseninä 52 ruokajournalismin ammattilaista, jotka työskentelevät sekä vakituisina että freelance-ruokatoimittajina eri tiedotusvälineissä.

Viettää 50-vuotisjuhlaa tänään 9. maaliskuuta.

Edistää suomalaista ruokakulttuuria.

Julkaissut kirjat Kakkujen kuningattaret, Lapsuuteni ruokamuistot ja Kiinalainen keittokirja.

Jutun kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden ruokatoimittaja ja Ruokatoimittajat ry:n puheenjohtaja

Aiheeseen liittyvät artikkelit