Ruoka

Robokokkeja ja hyönteisvälipaloja? Kouluruoka muuttuu, mutta opettajan merkitys pysyy

Ruoka 09.03.2018

Teknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia kouluruokailuun, mutta lapset tarvitsevat tulevaisuudessakin aikuisen ohjausta.


Stiina Hovi
Ruuan kolmiulotteinen tulostus mahdollistaa juuri oikeanlaisten ruokatuotteiden valmistuksen esimerkiksi välipalaksi.

Ilmainen kouluruoka on kasvattanut jo lähes kolmea miljoonaa suomalaista siitä lähtien, kun se lanseerattiin vuonna 1948.

Ruokatunti on ollut monelle koulupäivän odotetuin hetki ja syystä: Aivot eivät toimi, jos nälkä turruttaa keskittymiskyvyn.

Vaikka kouluruokailu on instituutiona jo veteraani-iässä, sen on harmaana pantterinakin pystyttävä hurjaan vauhtiin ja vetreyteen. Tällä hetkellä sen suurimpana ongelmana on, että tarjottu lounas jätetään väliin. Jopa kolmannes yläkoululaisista ei halua syödä kouluruokaa.

"Tärkeimpänä palvelun laadun mittarina voidaan pitää sitä, että kaikki syövät päivittäin tarjotun aterian", opetusneuvos Marjaana Manninen arvioi.

"Nuorien ruokamieltymykset ovat rikastuneet. Ruokailuun osallistuvat oppilaat ovat nykyisin hyvinkin kriittisiä ja valveutuneita kuluttajia, joilla on kokemusta rikkaasta ruokamaailmasta."

Tuotantokeskeisyydestä siirrytäänkin yhä enemmän asiakaslähtöisyyteen, Manninen ennakoi. Ruokalistojen suunnittelua oppilaiden kanssa onkin jo toteutettu kouluissa.

Tulevaisuudessa on mahdollista, että koululaisille tarjotaan juuri heidän mieltymyksiään ja ravitsemustarpeitaan vastaavia aterioita. Silloin ruokalan työntekijät pääsevät robottien esimiehiksi.

"Automaatio ja robotiikka koulukeittiöissä yhdistettynä yksilöllisten tarpeiden tietokantaan mahdollistaisivat yksilöllisten aterioiden tarjoamisen". VTT:n ruokaratkaisujen tutkimusryhmän johtaja Emilia Nordlund kertoo.

"Koulukeittiöhenkilökunnan työnkuva saattaakin muuttua tulevaisuudessa enemmän ruoanvalmistuksesta suunnittelemaan ja hallinnoimaan yksilöllistä valmistusta - kuka tietää?"

Ennen kokonaisia aterioita voitaisiin valmistamaan yksilöllisiä välipaloja, joiden ravintoarvo voidaan määrittää kalorin tarkkuudella. VTT on jo kokeillut niiden valmistamista 3D-tulostimella.

Kun ihmiset voivat itse tuunata ruokansa, se houkuttelee syömään ja valitsemaan ravitsemuksellisesti tasapainoisia vaihtoehtoja, Nordlund kertoo.

"Koulut ovat juuri sopiva kohderyhmä tähän. Koululaiset ovat Suomen tulevaisuus, ja heidät on tärkeä pitää hyvässä vireessä. Ravitsemuksella on tässä iso merkitys."

Oppilaat tulevat vaatimaan kouluruualta tulevaisuudessa paitsi maukkautta, myös eettisyyttä ja ekologisuutta.

"Kestävän kehityksen toteuttaminen on jo tuottanut ekologisia ratkaisuja: luontoa ja energiaa säästäviä menetelmiä suositaan. Lähellä tuotetun ruoan käyttö kasvaa", Manninen arvioi.

"Ruuan hävikin estäminen ja hävikkiruoan merkityksen tietoistaminen on jo arkea monessa koulussa kouluruokailun ja kotitalousopetuksen yhteydessä."

Sitran Kestävän ruokajärjestelmän asiantuntija Hanna Mattila toivoo, että ruuan kestävyys ja jäljitettävyys laitettaisiin kuntoon paitsi kouluruuassa, myös muualla yhteiskunnassa.

"Ilmastonmuutoksessa ja muissa ympäristöongelmissa on kysymys oppilaiden tulevaisuudesta ja se on saatava näkymään heille selkeästi. Tämä käsittää ratkaisut ruokaan, asumiseen ja liikkumiseen liittyen."

Nyt vietetään muovitonta maaliskuusta. Mattila huomauttaa, että muovi on jokaisen arkipäivässä hyvin konkreettinen ympäristöhaaste, joten siihen on helppo kiinnittää huomiota. Toisin on esimerkiksi ravinteiden kierrätyksen kanssa.

"Valtioneuvoston jo tekemässä, vastuullisia elintarvikehankintoja koskevassa periaatepäätöksessä todetaan, että ravinteiden kierrätystä voidaan edistää myös julkisten ruokahankintojen avulla. Tästä pitäisi saada konkreettisia esimerkkejä näkyviin: Miten saamme oppilaat innostumaan ravinteiden kierrätyksestä?", Mattila miettii.

"Kouluruokaan on saatava kestävyyttä uusilla, innovatiivisilla tavoilla. Esimerkiksi hamppuproteiini voisi olla osa tulevaisuuden kouluruokaa ja sen kestävää käyttöä julkisissa keittiöissä testataan nyt Keski-Suomessa."

Kasvisruoan ympäristökuormitus jää usein pienemmäksi kuin liharuuan. Mattila kertoo, että kasvisruokaan kannattaa suuntautua kouluruuassa herkullisuus edellä.

"Jos koululaiset eivät syö kouluruokaa, hukataan kokonaan se, miksi ruoka on ylipäätään tehty. Silloin on kiinnitettävä huomiota siihen miltä ruoka näyttää, tuoksuu ja kuulostaa ja miten miellyttäviä ateriointitilat ovat."

Ruokaketju konkretisoituu parhaiten, kun ruokaa kasvattaa itse. Mattila kertoo, ettei itse kasvatettua ruokaa myöskään kehdata heittää pois.

Nykyteknologia mahdollistaisi ruuan tuotannon kouluissa esimerkiksi konteissa, kapseleissa tai laboratorioissa. Ne tarjoaisivat valtavasti mahdollisuuksia konkreettiseen oppimiseen.

"Kasvisten, juuresten ja hedelmien sekä hyönteisten tuottaminen kasvatustiloissa sekä kalojen ja kasvien symbioottinen kasvatus voisivat olla tulevaisuuden mahdollisuuksia", Nordlund kuvailee.

"Näihin voi periaatteessa integroida myös veden kierrätyksen ja energiantuotannon, joten koulu voisi tuottaa bioenergian avulla osan energiatarpeestaan. Ruuantuotannossa hygieniatekijät on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon."

Manninen arvioi, että hyönteisruokien tarjoaminen kouluissa vaatisi yleisten makutottumusten muutosta. Välipaloissa tai leipävalikoimassa se voisi hänen mukaansa olla mahdollista jo lähitulevaisuudessa.

Kouluruokailu on tärkeä sijoitus oppimiseen ja oppilaiden terveyteen ja tasa-arvoon, Manninen korostaa. Siksi siihen pitäisi olla valmiutta käyttää rahaa ja aikuisten aikaa.

"Keskimääräinen hinta voi olla harha ja se ei kerro ruoan tai kokonaisen aterian hyvästä syömisestä. Hinta pitää nähdä investointina oppimiseen – ei kuluna", Manninen muistuttaa.

"Ruokailulle pitää varata järkevä aika osana koulupäivän kokonaisuutta: Jonottamiselle, ruoan annostelulle, syömiselle ja vuorovaikutukselle sekä astioiden palauttamiselle pitää olla riittävästi aikaa. Silloin saavutetaan ruokailun tavoitteet kuten hyvien tapojen, ruokakulttuurin ja kestävän elämäntavan oppimista."

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT