Ruoka

Kolme nuorta kaverusta työllisti itsensä perustamalla 4H-kesäkahvilan: "Ei se ollut vaikeaa"

Kesäkahvilan pito opetti ysiluokkalaisille tytöille vastuuta ja oma-aloitteisuutta ja antoi myös kivan tienestin.
Lari Lievonen
Salla Karhu, Marja Mäki ja Johanna Väänänen eivät ole kerinneet lomailla viimeiseen kahteen kuukauteen, koska kahvila on ollut auki kuusi päivää viikossa.

Nytkö se jo hurahti! Salla Karhu ihmettelee heinäkuisena hellepäivänä kesän kulumista. Hän piti kahden kuukauden ajan ystäviensä Johanna Väänäsen ja Marja Mäen kanssa kesäkahvilaa Kontiolahden Paiholanrannassa. Kuutena päivänä viikossa kahdeksan tuntia päivässä tytöistä aina kaksi oli töissä ja yksi vapaalla. Se oli peruskoulun ysiluokan päätteeksi kelpo suoritus, sillä kesälomaa ennen lukiota ei jäänyt kuin viikon verran.

”Ei tästä oikeasti tajunnut, että tää oli työtä. On ollu vapaus ja vastuu, saanu ite päättää, mitä tekee”, tytöt pohtivat.

”Vaikka välillä on ollut kuuma eikä olis jaksanu leipoo pullia, silti jää haikea mieli, että kesä on loppu.”

Paiholan rannassa entisen mielisairaalan henkilökunnan asuintalossa on kolmena kesänä toiminut kesäkahvila. Paiholan kiinteistöt omistava Master-yhtiöt on antanut talon maksutta 4H-yhdistyksen käyttöön, ja sitä kautta Salla, Johanna ja Marja ryhtyivät kahvilayrittäjiksi.

Kiinteistöpäällikkö Simo Väänäsen mukaan kokemukset ovat olleet yksinomaan myönteiset. Nuoret saavat työkokemusta ja ihmiset tutustuvat Paiholaan, kun tulevat paikan päälle kahville. ”Tavoitteemme on kehittää Paiholan kylää ja saada tänne asukkaita”, Väänänen kertoo.

Tytöt ovat itse ideoineet kahvilan tarjottavat. Kylmävitriinissä on marenki-, suklaa- ja juustokakkua ja pitsaa, korissa lämpimiä korvapuusteja. Kaikki ovat tyttöjen itse leipomia.

”Ollaan leivottu ihan pienestä pitäen. Kolmena jouluna ollaan myyty omatekemiä leivonnaisia marketin edustalla.”

Tytöt tulevat kahvilaan yhdeksitoista aamupäivällä ja alkavat leipoa. Ovet ovat auki heti eikä ketään käännytetä pois, vaikka kahvila aukeaa yhdeltä ja menee kiinni iltaseitsemältä.

Kahvilan pito vaatii tyttöjen mielestä oma-aloitteisuutta, joustavuutta ja vastuuntuntoa. ”On herättävä aamulla, käytävä kaupassa ja leivottava tiettyyn aikaan.”

Määrien arviointi on joskus arpapeliä. Jos myytävät näyttävät loppuvan, on tehtävä kesken päivän lisää. Edelliseltä päivältä jääneet pullat myydään ”yön yli nukkuneet” -pussissa.

”Kerran meni kaikki pitsapalat jo ennen yhtä. Tehtiin kaksi kertaa lisää pitsaa. Joskus puolen litran pullataikinasta menee vain kolme pullaa, joskus kaikki.”

Kahvilassa oli kaikki kalusteet valmiina. Tyttöjen piti vain perustaa kahvilatoimintaan yritys, ja se onnistui 4H:n kautta. ”Ei se ollut vaikeaa. Tehtiin perustamisilmoitus, johon tuli liiketoimintasuunnitelma.”

Ainoastaan maksukorttipäätteen saanti tuotti hankaluuksia, sillä siihen piti antaa pankkitilin numero eikä alaikäisen tiliä hyväksytty. ”Annettiin Johannan isosiskon tili, niin onnistui.”

Kortilla voi siis maksaa, mutta moni käyttää käteistä. ”Yllättävän paljon kertyy hiluja. Siinä on toinen ongelma, että miten saadaan ne pankkiin. Joensuussa on yksi automaatti, joka ottaa käteistä, mutta just eilen, kun olisin vienyt sinne rahaa, niin automaatti oli huollossa”, Johanna päivittelee.

Ennen kuin tytöt aloittivat kahvilatoiminnan, he keräsivät alkupääomaa myymällä kahvilippuja. ”Soiteltiin pohjoiskarjalaisille yrityksille ja myytiin 10 kertaa viiden euron lippuja. Yhteensä saatiin 1 500 euroa. Läheskään kaikki eivät ole edes käyttäneet lippujaan, joten meille jäi siitäkin rahaa”, tytöt riemuitsevat.

Markkinointia oli sekin, että tyttöjen kahvilasta saatiin jutut paikallislehtiin. Lisäksi tytöt jakoivat mainoksia postilaatikoihin ja kauppoihin ja laativat opaskylttejä tienristeyksiin.

Huonoja kokemuksia kesään ei juurikaan sisältynyt. Kerran kävi räyhääviä asiakkaita ja joskus on ollut stressiä siitä, riittävätkö tarjottavat. ”Ikävintä on, jos on huono sää eikä tule asiakkaita.”

Tänä kesänä hellettä on riittänyt ja niin myös kävijöitä.

Kesätyö on tuottanut tytöille ihan mukavat tienestit. He laskivat, että kesäkuussa tuntipalkaksi tuli reilu seitsemän euroa ja heinäkuussa kahdeksan. ”Melkein mistään muusta työstä alaikäinen ei saa niin paljon.”

Kukaan ei vielä ole vakuuttunut, tulisiko ravintola-alasta heille ammatti, mutta kesätyönä kahvila on ollut niin kiva, että ensi kesästä Paiholassa on jo sovittu.

”Me tykätään leipoa, ja moni kysyy, ootteko oikeesti ite tehny nää. On päivän kohokohta nähdä, että ihmiset tykkää.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Asuntomessuilla syödään kotimaista broileria ja ruotsalaisia lihapullia

Luovan yrittäjän keittiössä valmistuu rohkeita kokeiluja

Söin täällä: Kelpoa kotiruokaa Susihukkasessa

Tuotekehittäjä uskoo: Härkis-tuotteista on nähty vasta alku